19. Home - Edward Sharpe & The Magnetic Zeros

Maanantai = Lunes 26.9.

Normaaliin tapaan heräsin aamulla ja lähdin tallustaa kohti koulua. Mikään ei ollu mitenkään erityistä tai merkittävää. 

Mä välillä unohdan et maailma ei oo täynnä ihmisii jotka ajattelee asioita, kenel on jotain sen kasvoiksi kutsutun seinän takanakin. On tottunu liian hyvään siel mis voi valita kenen seuras on, voi valita itse omat sanat, eikä tarvii korjailla kaikkea hymyllä, kun sanoja ei löydy. Mun koulu on ollut hieman pettymys, mut enkai mä voi ketään syyttää siitä etten ite osaa puhua ihmisille, vaikka kuinka haluaisin. Vaihtarien seuraan on ollu helppo tyytyä. 

Ihmisiin tutustuminen on aina ollu yks mun lempipuuhista. Mutta se käsite muuttaa merkitystään ku se on ainut mitä sä ihmisten kans teet. Se ei oo sellanen mitä teet ku tapaat uuden ihmisen, siitä tulee semmonen mitä tekee jokaisen ihmisen kanssa jonka sä fyysisesti täällä tapaat. Ja sit joskus toivois et sitä ei tarviis tehä ollenkaan. Mut en mä yksin halua olla. Kuka sitä haluais. Ja sit toisinaan joutuu tyytymään siihen seuraan mitä saa. 

Mun ei pitäis vaan olettaa et ihmiset on tietenki samalla sivulla mun kanssa ja on päivittäny itsensä ja ajatusmaailmansa tähän päivään. Ei sais olettaa mitään kenestäkään, eikä varsinkaan antaa kasvojensa reagoida asioihin ilman välitöntä kontrollia. Awkward, on ensimmäinen sana joka tulee mieleen jos miettii maanantaista ruokavälituntia Cavanillesissä (= mun koulu). Kaikki te jotka siellä hiukkaakaan tunnette mua voitte varmaan kuvitella kuinka paljon mun leuat loksahti auki kun yks vaihtari Norjasta kuvaili miten hän oksentais jos hänen esim poikaystävänsä ajelis säärikarvansa. Jotta pääsette tähän aiheeseen vähän syvemmälle, me keskusteltiin siis siitä miten täällä on tosi yleistä että tyttöjen lisäksi myös pojat ajelee säärikarvansa. Pohdin vaan ääneen siinä et Suomessa sitä ei niinkään tapahdu, uimareiden lisäksi. Christie (USA) oli huomannu saman, mutta tää norjalainen ei voinu mitenkään sisäistää tätä. Hän muunmuassa ilmoitti välittömästi katkaisevansa suhteen jos mahdollinen poikaystävä mahdollisesti ei pitäis säärikarvojaan normaalisti, ja luonnollisesti niinkun hän kuvaili. Mä ja Christie ihmeteltiin ääneen siinä et miten se on niin erilaista jos poika tekee sen ku jos tyttö. Jos ihminen nyt sen haluaa tehdä niin mikäs siinä. Huh Huh. Välitunti loppu sopivasti siinä vaiheessa ku tää norjalainen alko tulistuu ihan tosissaan. Ei sitä ennen ymmärtäny miten tärkeitä karvat voi joillekin ihmisille olla. :D Ei siinä voinu muutaku todeta et onneks en oo kyseisen henkilön seurustelukumppani, vois olla tärkeitä kriteereitä täytettävänä. 

Koulun jälkeen ihmettelevin ilmein vieläkin lähettiin käveleen Christien ja Cooperin (USA tambien) kaupungille ja syömään. Illalla lähin juoksulenkille, joka oli käytännössä mahdonta pidempään kuin puolituntia, pelkäsin tosissani törmääväni johonkin, niin paljon mulla oli hikee (SOIJAA) mm. silmissä. :D Kotona suoraan suihkuun, iltapalaksi yksi epäonnistunut korvapuusti, jakso How I Met Your Motheria, lakanoiden vaihto ja sen jälkeen niihin nukkumaan! 

Tiistai = Martes 27.9.

Ah, päivä numero 18 alkoi hieman pidemmillä aamu-unilla kiitos kreikan ja latinan opettajan joka ei ole koko syyskuun tunneilla paikalla! Tylsyyttä koulussa, jossa kyllä nukuinkin vähän Valencianon eli paikallisen kielen tunnilla, jota mun ei tarvi opiskella mut täytyy istua siellä (ainakin sen vihaisen sihteerinaisen mukaan, opettajan mukaan ei...) Just ja just selvisin päivästä, vaikka en usko koskaan taistelleeni noin kovaa unta vastaan. 

Koulun jälkeen mentiin Christien ja Cooperin kans Alicanten jo tutuksi tulleelle rannalle! Aina yhtä ihana lämmin vesi ja valkoinen hiekka. Kun tulin kotiin Mabel (hostmama) oli jo lähteny lentokentälle hakemaan mun uutta vaihtarisiskoa ausseista. Kävin suihkussa ja odottelin heitä saapuviksi. Huomasin siinä myös et tä kämppä on aika creepy jos tääl on yksin :D.... 

Kun ne vihdoin saapu tänne, ehdin vaihtaa Emilyn kanssa pari sanaa ennen kun se jo sammahti sen huoneen sängylle. Mikäs sitä syyttämään 32 tunnin matkan jälkeen. Söin illallisen Mabelin kanssa ja lähdin itsekin unten maille. 

Keskiviikko = Miércoles 28.9.

Heräsin ekaa kertaa niin että ehdin jopa haukata jotain ennen kouluun säntäämistä. Emily parka oli ollut hereillä jo viidesta saakka aikaeron takia. Hän ei kuitenkaan tullut vielä kouluun vaan jäi leipäileen kotiin. Mä lähdin talsimaan kouluun ja sattumalta sain kävelyseuraakin luokkakavereista jotka oli kulman takana.

 Koulupäivä ei poikennut suuresti muista, lähinnä nukahtamista vastaan taistelua ja tuijottelua ympäriinsä. Yksi poikkeus kuitenkin oli. Olin hmm ..... joo castellanon tunnilla (espanjaa siis) jossa tää kaikkien mielestä hullu opettaja halus noiden ilmeisesti piirtävän espanjan kartan paperille. Sit ku se huomas et mä en tehny mitään se tuli huutamaan siihen jotain(en siis tehnyt mitään koska mulla ei ollu mitään käryä mistään tehtävän annosta..) Siinä vaiheessa ku aloin jotenki ymmärtämään mitä se selitti oli koko luokan huomio luonnollisesti mussa ja siinä professa. Luokkakaverit koitti selittää sille etten mä tajua mistä se puhuu ja se vaan väitti vastaan et mä puhun ja ymmärrän täydellisesti. Oi kumpa se olis totta! Tähän sit joku huusi mun takavasemmalta et puhu sä sille suomea! Tä johti kiistelyyn mun ja opettajan välillä, mä suomeksi ja se espanjaksi. Sainpahan jotain puhuttua. Vaikka eihän se kovin tuottelista ollut, sain kyllä myöntävän vastauksen siihen et voinko piirtää Suomen kartan. Erikoista kyllä se näytti kovin yllättyneeltä ku huomas mun oikeesti piirtävän sitä Suomen karttaa :D. 

Kotona koulun jälkeen sain puhelin Inkeriltä San Vicentestä, hän ja joku Amerikkalainen vaihtari olivat tulossa tänne Alicanteen bussilla just nyt. Jes, seuraa(aussi nukku)! Puolen tunnin kuluessa ne oli jo täällä ja kävästiin yhen mun koululaisen amerikkalaisen luona piipahtamassa ja jatkettiin siitä rannalle hengaileen. Ei sitä vaan tajuu paljonko ne naurut autto. Saatoin siin innostuksen puuskas mahdollisesti kiivetä puuhunkin... Kuva materiaalia tulossa (ehkä):D Illalla kotiin ja ruokaa suuhun. Suihkun kautta sänkyyn tutimaan! 

pam! Tossa sitä on, mun elämäää tältä viikolta. Tänään en mennyt kouluun koska mul oli herätessäni hirveen huono olo... Ehkä söin jotain väärää eilen tai jotain, kuka tietää. 

Kipeenä sitä kaipaa eniten. 

ikävä. 

15. The baby shower!

JEP. Eli paraikaa käynnissä, vauvajuhlat :D Mun oli pakko paeta tänne hetkeks, olohuone täynnä naisii jotka on raskaana tai muutenvaan ja puhuu nopeesti ja kovaa ja nauraa mulle ja osottelee mua. Hehe. Hauskaa.
No mutta siis niin tässähän on nyt koko viikonloppu ehtinyt jo pyörähtää. Perjantaina olin Fabiennen, Inkerin ja Cristien (Colorado, USA) kanssa kaupungilla ja lauantai aamuna (no okei kello yhen ja kahen välissä:D) mentiin Cristien kans rannalle pariks tunniks. Illalla luvassa oli yhen vaihtaritytön maanantaisen syntymäpäivän juhlistaminen vaihtariporukalla kaupungilla. Ei mennyt ihan niin. Ilmeisesti itse sankari ei päässyt paikalle eikä paljon muitakaan mut mentiin sit viiden tytön poppoolla kävelee kaupungille ja parille tapaksille. Löydettiin me yks konserttikin sellaselta hienolta pikkuaukiolta(jota ei muuten odottais yhtään olevan siinä ku sinne menee vaan sellasii pikku kujia ja katuja mut pum yhtäkkii sellanen hieno aukio siin!)
Jossain kohtaa iltaa mentiin rannalle hengailee ja juteltiin joidenki paikallisten kanssa. Yöllä taxilla parilla eurolla kotiin. Haha nyt mun huoneeseen tuli pikku tyttö chiquitita. Nimeltään Marta ja iältään 3 vuotta! Ihana. Ja kaiken ton information sain ite häneltä kysymällä! HOHO siinä teille!
Nyt ihmiset alkaa luojan kiitos lähteä koska mulla seisoo silmät päässä ku oon niin väsynyt! Huomen aamulla kaheksaks kouluun... huh huh
Tosiaan tää päivä on mennyt leipoessa lopulta rumia ja epäonnistuneita korvapuusteja juhliin Cristien kanssa. Ja käytiin myös kävelyttää Lola the dog  ulkona gettossa :D
Huomenna vuorossa: Koulua ja ei mitään.
Tiistaina: Koulua ja Austraalialaisen vaihtarisiskon hakeminen lentokentältä!

Hasta luego ja pahoittelut pikaisen pienestä postauksesta, ei vaan pysty ajattelee ja kirjottaa selkeesti enää :D

12. Jueves!

= Torstai!

Heräsin aamulla panikoiden kahdeksan aikaan (joo samaan aikaan ku mun koulu alko) enkä tienny mitä tehdä. Vaikka juoksisin en mitenkään ehtis ekalle tunnille koska koulun portit (joo opiskelen vankilassa) menee kiinni viittä yli (hupsis perkele), joten aamu oli alkanut hyvin (ei), katoin sit lukujärjestyksestä et sen jälkeen 8.50 alkava tunti olis kreikkaa, jossa ei edelleenkää oo opettajaa joten voisin mennä kouluun vasta 9.45. Käy mulle ajattelin, kun painuin takas sänkyyn. Koulussa selitin et en ollu heränny herätyskelloihin ja onneks ne ymmärsi eikä se haitannut. Eka tunti mulle oli sit liikuntaa eli educacion fisicaa. Melkein kuolin väsymyksestä kun ohjelmassa oli pituushyppyä koulun salissa paikaltaan sellasella säälittävällä pikkumatolla jota piti pitää kii ettei se likunu ku siin hypittiin:D Jokaisen armoton työmäärä oli hypätä kaksikertaa siinä, huh onneks selvisin. Mitä varten mä olin koko-nikeissä siellä koko päivän ku hyppäsin kaks kertaa matolla. No comprendo, mut ei se mitään, enhän mä yksinkertasta puhettakaan täällä ymmärrä ni eiköhän toi ollu ihan odotettavissa.

Tunnit koulussa eteni saman vanhan kaavan mukaan. Mä istun ja taistelen, jotten nukahtaisi. Luulis toki et enkun tunnilla ku ymmärtää jotain ei väsyttäis niin paljoo, mut kyllä se uni maittaa, ku yllätyksellisesti hoetaan "I like music" ja "I don't like footboll" tyyppisiä lauseita koko tunnin. Kiitos taas kerran niistä sudokuista Suvi ja kumppanit! Mä säästelen niit oikeen huolel et pysyisin hereil edes lokakuuhun saakka!

Koulun loputtua olin jo niin väsynyt etten puhunu Marinan ja Belenin kans melkeen mitään. :D Varmaan tiedätte et siin vaihees oon jo tosi väsyny ku lakkaan puhumast :D, vaikka en osais kieltä.

Koton sovin noiden kans et teen illal makaroonilaatikkoo illalliseks. Kävin mercados hakee vähän välipalaa ja How I Met Your Motheria katsoessa nukahdin tohon sängylle. Nukuin siinä joku puoltoist tuntia ja olo oli sen jälkeen tukala, hikinen ja zombie :D

Ku hostvanhemmat tuli kotiin jostain (en tiedä missä lie kävivät ku nukuin) aloin alottelee makaroonilaatikon tekemist. Joka muuten odottelee nyt uunissa kypsymistään. Onhan se vähän sovellettu ku tien sen sellaseen leipävuokaan ja eri pastalla ja kaikkea mut kokeillaan nyt edes kerran:D

Äsken ku kävin kattomassa se näytti lähinnä munakkaalta mut kai se siitä kohenee :D

Toivon et noi tykkää! Jos tykkää aion tehä ensviikol lisää suomalaisten syömiä ruokia ja jos ei ni teen silti et jos ne edes jostain tykkäis! HAHAA anteeks JAJAA ne ei pääse mun kokkailuista helpolla eroon!

Joten pelin ideana on tämä! Kommentoi, pistä viestiä, kirjettä, teleportoi, meditoi ajatuksia siitä mitä seuraavaksi kokkailisin! Hmm voisin jopa luvata palkinnon! Joo! Saat postia Alicantesta!

Nyt kattomaan sitä pelottavaa ruokaa! Joka on muuten uunissa jossa ei edes voi valita minkä asteinen se on :D jaja no toivotaan et se on hyvä!

Buenas Noches Finlandeses!

Idoia, Marina, MINÄ ja Belén! Keskiviikko iltana rantakadulla!

11. Hola Guapas y Guapos!

Hoy es miercoles = Tänään on keskiviikko! Hienoa! jajaajajajajaajaj.......
Kerron taas ensin eilisestä koska ihana kronologinen järjestys!
Sí, ayer es Martes. Juu, eilen oli tiistai.

Heräsin ennen kahdeksaa superväsyneenä, hetken päästä tajusin et mun ekat kaks tuntia on kreikkaa ja latinaa eikä meijän profe oo paikalla ennen lokakuuta, joten hihii takas nukkumaan! No luulin tietty et herääminen siinä ysin aikoihin olis super helppoa. No ei olin tyylin väsyneenpi ku sillon aikasemmin:DNo tulipahan nukuttua kumminkin. Koulu oli ihan jees, istuin siel, kirjottelin kirjeitä ja piirtelin vihkoihin yms. Kunnes koitti ilmoittamattoman (tai sit se oli ilmotettu espanjaks enkä ollu tajunnuXD) historian kokeen! AUTS! No tää historian profe on se supervihainen mies joka huus sen 10 minuuttii mul edellisel tunnilla. Huippua. Melkeen ärsyttääksen piirtelin koepaperin täyteen aurinkoja ja ilosii tyyppei ja veikkoi ja sydämii yms shittii ja kirjottelin vastauksiks mm "me gusta el sol" ja "me gusta alicante", "perdon yo no comprendo nada", "soy aino" "intercambio de finlandia", "es muy frio en finlandia ahora", "Es muy calor, muy muy calor aqui" ja muuta tärkeää historiaan liittyvää informaatiota jota fiksuna suomalaisena sain jakaa!  Piirsin myös "historiallisen" Alicanten rannan hotelleineen ja aurinkovarjoineen, oh tätä antiikin loistoa. Valittelin myös espanjaksi paperille välillä miten paljon aikaa on vielä jäljellä (koska tiesin tietty jo kaikki vastaukset ni olin nopeesti valmis) ja että haluan nukkua. Kerroin myös että mun pitäisi ostaa värikyniä (ku kaikilla muillakin oli ja siin kokees ilmeisesti tarvittiin) mutta että mulla ei oo rahaa (paitsi kenkiin ja ruokaan...). Must tuntuu et saan hyvät pisteet!
Noh koulupäivä eteni loppuun saakka tutulla teemalla: istuminen ja oleminen tajuamatta mitään ja välillä olla naurun kohteena. Onnistuin hyvin.
Koulu päätty onneks jo kahdelta ja lähdin kotiin! Myöhemmin lähin sellasen kolmen kuukauden vaihtari cristien kans (Coloradosta) sinne mun piirtämälle ihanalle rannalle pariks tunniks. Mä niin tykkään siitä merestä , se on ihan sika lämmintä, sellast ku siellä suomessa ei koskaan ole :D Eikä tuu koskaan olemaan! (toivottavasti, paitsi sit ku maailmanraiskaajaihmiset saa ilmastonlämpenemisen siihenki pisteeseen!) Mutta rannalla oli hauskaa, saatiin nauraa nuorii turisti miehii jotka oli ostanu sellaset lastenleikkisurffilaudat ja yritti jotain säälittävää juoksemista sen kanssa rantaviivalla ja sit hypätä sen päälle jonka seurauksena kaatua heti ja näyttää idiootilta, mut hämmästyttävän sitkeästi yrittivät ja naurui riitti pitkään! ME GUSTA
Rantailun jälkeen menin ruotsalaisen vaihtarin kans kahville ja ostamaan karkkia! NAM!
Illalla kotiin ja nukkumaan (okei ensin vähän how i met your motheria ja kirjaa! jaja)

..... JA KOITTI MIERCOLES = KESKIVIIKKO; tämä päivä , hoy!
Kouluun tänäänkään ei ihan kasiksi, vaan 10 vail yheksän ah! Sain takaisin sen hyvin menestyksekkäästi menneen historian koe (hullun nopee profe, jos ne oiski suomes tollasii!) ja arvosanaksi Muy simpatico!!!! jeah! You know what this means! Oon voittanu sen agreopettajan mun puolelle!!! Muy bueno! Se riitti tekemään mut iloseks vaiks olinki koulumatkal pysähtyny siihen sympaattiseen fruteriaan ostamaan viinirypäleitä kouluun ruokavälkälle evääksi ja jouduin kiireessä ostamaan niit jonkun kilon(koska en paniikis löytäny pienii terttui) ja jouduin silti juoksemaan melkeen koko loppumatkan kouluun ja olin superhikinen ja punanen. Ihanaa. NO ne rypäleet ainaki oli ;) :D
Koulun jälkeen tulin kotiin ja myöhemmin lähin Belenin, Marinan ja jonku toisen meijän koululaisen tytön kanssa kaupungille, käytiin ostaa mulle filmiä ja postimerkkejä (onnekkaat alkaa saamaan oikeesti kalliilla postimerkeillä varustettuja kirjeitä tulevina päivinä(;)
Sain ah niin ihanaa heladoa (=jäätelöä), sellasta italialaista  taas namnamnam! rakastan sitä!
Ilta alko lähenee ja lähettii kävelee kotejamme päin ja toivotettiin "hasta mañana"t ja poskisuudelmien vaihtamista ilman ei oltais tietenkään lähdetty mihinkään:D
Nyt oon kotona masu täynnä valmiina suihkun kautta nukkumaan! Huomenna kahdeksan aamu!
(ps. so happy koska hyvää kasvispiirakkaa ja riisiä illalliseksi nam!)

Hasta luego preciosos!

9. Una reunion y otra cosas

Hmm tulin siis äsken ensimmäisestä vaihtaritapaamisesta! Oltiin sellasessa jossain kahvilassa istumassa meijän aluevalvojan kanssa joka selosti meille niit kotimaissa allekirjoitettuja sääntölappuja. Comprendo? no. nada. Siel oli ihan hauskaa ja jutskasin kotimatkalla vielä ruotsalaisen tytön kanssa aika kauan. OH soon i will have a life <3 Vaikutti kivoilta tyypeiltä, ja mennään yhdessä lauantaina ehkä juhlistaa sen yhen austraalialaisen synttäreitä!
Ennen tota olin tietty koulussa, jonne kahdeksan aamuna heräsin kivasti kymmentä vaille ja panikoin ihan suomalaisen perkeleesti ja juoksin koko matkan kouluun ja oh.... sit soijan määrää. No kun olin luokan ovella huomasin helpottuneesti et porukka just vast istu tuoleilleen et eihän tässä mitään hätää ole, kunnes olin tietty tullu kaikkein vihaisimman opettajan tunnille (joka ekalla, eli viime tunnilla anto kolme A4:sta sen tuntien sääntöjä, ekana myöhästyminen totaalisesti kiellettyä...) myöhässä tokalla tunnilla. Se "Profesor" sit käsillään tekiessään samalla jotain muuta viitto mua jäämään seisomaan etten saa mennäkkään istumaan..... Heti kun hän oli hommansa saanut valmiiksi se alko huutamaan mulle espanjaksi siinä kun seisoin punaisena ja hiestä märkänä just heränneenä luokan edessä. No eipähän ottanut sylvältä eikä päässy sattumaan kun en ymmärtänyt sanaakaan. Vastasin hieman yksinkertaisemmin, Perdon, ja istuin.
Päivä kulu ihan mukavissa merkeissä nyt kun uskallan sopertaa jo jotain puhettakin, tai siis sanoja peräkkäin jonossa tyylisesti:D
Svantelle, Suville, Liinikselle ja Alexille suurkiitos sudoku-vihosta joka pelastaa mut nukatamiselta lähes joka tunnilla!
Kotiin pääsin kävelemällä tuttua yksinkertaisinta (mut luultavasti pisintä) reittiä, huutojen saattelemana. Damn you blond hair.

Muuten kaikki alkaa pikkuhiljaa sujumaan ja viikonloppunakin oli kivaa. Olin Inkerin ja Fabiennen kanssa lauantai illalla kaupungilla ja sunnuntai päivän rannalla (ah se vesi on lämmintä ja ihanaa)

Mutta tämän päiväisen syljenlentokohteena olemisen sijasta tahdon olla ajoissa huomenna, joten Hasta mañana amigos! Hyvää yötä Suomi!

7. El Viernes!

Okei .... ei se mulle oikeen muuta tarkota ku että saa nukkua pitkään huomenna. Mut oli pakko hehkuttaa edes hieman , edes vanhojen kunnon suomen perjantaiden vuoksi :D.
Eilen en sit taaskaan ehtiny kirjottaa tänne (joo joo olevinaan kiireinen elämä:D) ku aluks olin tylsistynyt super passiiviseen elämääni ja sit hups yhtäkkii olin niin väsyny skypettelyjen jälkeen et simahdin sänkyyn (hikisenä....ehkä...). Mutta siis eilen oli tosiaan mun ensimmäinen kunnon koulupäivä ja se oli jokseenkin kamala. Aamu alko sillä et olin fiksuna laittanut epähuomiossa herätyskellot molemmista puhelimista (suomen ja espanjan..) herättämään about siinä 7.44 fiksua kun ottaa huomioon että 8 pitäis olla tunnilla istumassa. No heräsin siihen et tajusin et toi mahdollisesti noin puolituntia jatkunut koputus ei ookkaan vaan joku normiääni vaan mun epätoivoinen hostäiti joka yrittää herättää mua mut ei uskalla tulla mun huoneeseen... Tuli vähän kiire... Mut ehdin kouluun jopa ajoissa!No olin siellä vaan eikä kukaan puhunu mulle johonkin puoleen päivään saakka sanaakaan. Ja opettajat oli temperamenttinsä ansioista heti naama rutus ku en osannukka espanjaa niin hyvin... (muka.. :D) Ja olihan se sellast ihan pelleilyä ku kolmelle tunnille ei saapunut koskaan mitään opettajaa ja loput, oli sit joko kärttynen tai huvittunut opettaja, tunnit eteni niin et se ei mun silmis koskaan alkanutkaan. Se opettaja puhu siel jotain ja jos oli sellanen ei naamarutussa-ope niin suurin osa luokasta huuteli aina välil jotain, ja kaikki repes nauramaan, ja se opettaja meni aina välillä jonkun oppilaan pulpetille uhkaavasti ja sit ne oppilaat oli ihan hämillään ja sit muut taas nauro... (Tos kohtaa ajattelin et älkää olko noin avuttoman näkösiä, tehän ymmärrätte sentää mitä se puhuu...)

......tos kohtaa ilmeisesti nukahdin mutta  niin no ei siinä päivässä hirveesti muuta. Tosi paljon hämyjä hetkiä ja eksymistä ja tuijotuksia. Enkun tunti oli luonnollisesti ainut tunti mistä ymmärsin mitään. Alotettiin (johon itse asiassa meni sit koko tunti) sellasella esittely kierroksella et jokanen sanoo oman nimensä, mistä tulee, mistä tykkää yms. Olin Inglés 1 -kurssilla ja ajattelin nimen ja oppilaiden taitojen perusteella olevani alkeiskurssilla. Eihän siinä muuta voinutkaan ajatella, muutakun ettei näillä ollut takana montaa tuntia, kun esittely oli luokkaa I Aino, I Finland. Opettaja selitti niille samalla esim miten sanotaan I like music. Haluaisin sanoa tähän että Eikä aikaakaan kun vuoroni tuli, mutta siihen lyhyeen parin sanan soperteuun meni yllättävänkin paljon aikaa.. No mutta vuorollani mä sitten esittelin itseni vaihto-oppilaaksi suomesta yms ja sanoin myös että tuntuu vähän hassulta tehä tätä kun on kuitenkin se joku 8 vuotta englannin opiskelua takana. Että oon vähän pidemmällä. Se luokka katto mua ihan ihmeissään (luulin että koska olin lukenut enkkua niin pitkään.. mut ehei) ja opettaja lupas sit kattoo mulle vähän vaikeempia tehtäviä (pliis... vähän...). Mä sitten sen esittelyn jälkeen kysäsin niiltä et kauan ootte opiskellu enkkua, johon vastaus oli ... ei yksi, ei kaksi, vaan keskimäärin 9 vuotta. Et sellasta.
Ja kun sit päivän jälkeen pääsin lähtee mun casaan sielt koulust ni joku huusi jotain hey whiten tyylistä ja juoksi mun viereen. Sellanen Fernando Oscarhan (kolumbialainen) se sieltä tuli, ehdotuksenaan et hän voi opettaa mulle espanjaa ja mä hänelle englantia...(not gonna happen) Tää sama dude on se joka tuijottaa mua välillä creepysti tunnilla ja muuta outoa. No menin sit kotiin ja kävin illal ostaa ihanasta el corte inglésistä vihkoja ja kalenterin! (semi masentavaa ku tykkään sikana täyttää kalenterii ja kaikkee ja mul ei ollu mitään merkattavaa tulevaisuuteen ku omat synttärit.. nice ha?) No mut päiväst selvittii kuitenkin elossa ja menin sit joskus nukkuu...

VIERNES! nojoojoo perjantai...
Menin kouluun aamulla, ylpeänä voin kertoa että heräsin omin avuin ja kävelin kouluun ihan itse, yksin!
Ajattelin että tänään on varmaan vähän helpompaa, olis pari naamaa jotka tunnistais mut ja jotka mäkin tunnistaisin, parit holat edes. No ei se ollut. Kävelin ovista sisään ja pienessä muurahaisten valloittamassa aulassa sain yhen nyrpeän Holan (tunnelmaltaan: älä pliis jää tähän) yhdeltä chicalta joka seisoi sellaisessa porukassa mihin mua ei todellakaan haluttanut mennä niiden ilmeiden perusteella. No kävelin sit suoraan sinne sisäpihalle missä tuijotuksien saattelemana istuni penkille ja tarkistin missä luokassa mul olis tunti. Istuin siinä hyvin jännittyneesti hetken ja lähdin sit käveleen kohti luokkaa. Siinä oven edessä oli odottelemassa jo muutamia sellasia tyyppejä jotka oli sanonu mulle pari sanaa torstaina, mut nyt ne ei ees moikannu, olin taas alussa, huoh. Tunnit kulu siinä ku yritin selittää hyvin epävarmasti joillekki opettajille ketä oon ku en ollu missään listoissa (kiitos kaikki maailman get readyt ja exploriukset ku koululla ei oo hajuakaan kuka oon... mut kumma kyllä tietää kuulemma varmasti koko ajan et oon valinnu tieteet... joita vihaan...). Melkein jokaisella tunnilla vähintään kerran luokka keksi heittää läppää musta jonka seurauksena mun nimee huudeltii siel ja kaikki katto mua ja nauro, heh heh hauskaa oli.. :D heillä varmasti...
Mun viimisen tunnin oli määrä olla religiónii, ja kysyin sellasilt tytöilt mun luokalt et onks niilki, ja ne oli ihan kummissaan et ei, ja alko kyselee et enks haluu mennä kotiin jo, ja olin ihan et no tietty haluun mut mul on uskontoo ja ne vaa kyseli et kumpaa haluut tehä mennä tunnille vai kotiin, no loppujen lopuks ymmärsin et se on vapaaehtoista, ja jos haluun mennä sinne ni voin mennä mut muuten voin mennä kotiin!!! Miten mahtavaa! (Mietin vaan et meneeks sinne sit oikeesti joku.. :D)
Kävelin niiden tyttöjen kans suurimman osan kotimatkasta samaa matkaa ja se toinen otti mun puhelin numeron et jos nähtäis viikonlopun aikana (luojan kiitos jotain tekemistä ja sosiaalista kontaktia).
Kotona lisäsin ne facebookissa kavereiksi ja sovittiin et mä meen niiden mukaan ku ne menee illalla jotain kävelee tai jotain! Jes!
Ennen ku nähtiin olin vähän koton rauhottuus ja koneella, kävin ostaa herkkuja (repsahdin saakeli!) ja katoin netistä jakson How I Meat Your Motherii. Kasilta nähtiin tossa mun talon lähellä sellasen sokeainkeskusksen Oncen (yksitoista) ovilla. Käveltiin ympäri kaupunkii ja ne näytti mul mm sellasen otoskeskuksen mikä on veden päällä sellasella betonialustalla, siel on elokuvateatteri ja teraseilla jotai ravintoiloita ym. Tää kaupunki oli illalla ihan tosi kaunis ku koko satama on kauniisti valaistu ja sit tuol kukkulalla oleva linna on kans yöllä valaistu siitä rinteeltä. Pitäis sielläki mennä käymään joskus!
... ja taas keskeyty kirjoittaminen ku tuli espanjalainen kutsuhuuto syömään! Tää blogi julkaisu on epäonninen , en tunnu saavan tätä koskaan valmiiks :D

Tänään heräsin siinä kahentoista jälkeen enkä oo tehny oikeestaan mitään. Oon löhönny ja haukotellu omassa huoneessani (koitan nyt olla tääl ja saada tän tuntuu sellast kotipaikalt tän mun huoneen) ja syöny kitkatei ja kirjottanu tänne ym! Tänään nään ehkä sellasen norjalaisen vaihtarin mun koulust (toinen sosiaalinen oma tapahtuma!!!) Ja sit ehkä niit tyttöi viel illal jos ymmärsin oikein :D

Aino kiittää ja kuittaa!

Ps. Kaiken kokoiset ja kaltaiset paketit ja kirjelähetykset ovat muchos tervetulleita
      Niitä voi lähettää osoitteseen:
                                                      C/ Pascual Orozco n°16-3° Izq.
                                                      03006 Alicante
                                                      Spain
                          

5. Del día cuatro y cinco

Hola guapas y guapos! 

Koska olen luontaisesti veljeni seuralainen, tekniikan ihmelapsi, olen onnistunut esille laittamaan teille kuvan mun upouusista juoksutossuista! Muy bien aino muy bien! 

Mutta nyt asiaan! 

Ensin eilisestä, eli tiistaista (martes!)

Päivä oli aamusta alkaen ihana! Kerrankin sain ajatuksiani ulos ja seuraa auringon valaisemana päivänä!  

Heräsin tapani mukaan siinä puoli kahdentoista maissa ja pian Ihana ystäväni Inkeri (myös vaihto-oppilaana Alicantessa, myös Turusta) jo soittikin, että ovat hänen vaihtarisiskonsa kanssa jo Alicanten rannalla. Puin päälleni, pakkasin kamppeet ja menin kysymään host-isältä miten pääsisin tyttöjen seuraan rannalle. Sain kartan käteen ja kengät jalkaan ja eikun matkaan! 

Ylpeänä saavuin rannalle (hiessä) kertaakaan eksymättä. Vesi oli lämmintä, englannin puhuminen  helpotus ja sain sanottua ääneen varmasti enemmän ajatuksia mitä koko täällä olo aikanani yhteensä:D 

Lähdettiin siitä sitten parin tunnin sisällä kaupungille kiertelemään, ja siinä vaiheessa kun vatsat alkoivat kurnia, olimme jo ehtineet eksyä (vinkki: älä mene oikoreittejä vaikka ne olisivat varjoisia viileitä pikku katuja:D). Onneksi muutamien hetkien harhailun jälkeen minä fiksuna tajusin omaavani kartan, joka sijaitsi ihan siinä omassa repussa (rakas kånken). Kysyttiin sitten taitavina turisteja karttavilta paikallisilta "Donde estamos?" ja ihanasti löydettiin itsemme pääkadulle katsastamaan turvallisen suoran pääkadun ostosantia. Ja löytyihän sieltäki kaikkea! Onnistuttiin jopa käydä syömässä (ja ihan jopa syrjäkadulla eksymättä!) sellasessa ihanassa noutopöytä mestassa ku makso vaan reilu kympin! ME GUSTA! 

Päivä päätty kun tyttöjen Hostmummeli soitti perään että missä viipyvät, noi lähti bussipysäkille ja mä suuntasin kotia kohti (hihii osaan jo reitin!) 

Illallisen ahtamisen jälkeen suihkun kautta nukkumaan!

Miercoles = keskiviikko!

Näin ihan alkuun voin todeta että iltaa lukuunottamatta päivä oli jokseenkin painajaismainen. Ihan että ellei se jollekulle tule selväksi seuraavasta:D. 

Päivä alko herätyksellä (luojan kiitos heräsin) aikasin aamulle puoli yhdeksän. Puin päälleni ja ilmeisesti torkutin pari kertaa liikaa sillä lähto olikin jo kohdalla. Lähin hyvinpaljonraskaanaolevanhostäidin ja muutenvaanhostisän kanssa kävelemään koululle. Paniikki alkoi olla pinnalla ja kun olimme koulun porteilla mitkään niistä useista teinien "hellistä" katseista ei auttanut asiaa. Pian mut sysättiinkin johonkin auditorioon jossai kivasti puhuttiin espanjaa, jota toki ymmärsin(noin kaksi sanaa y ja o [ja ja tai]). Ja taas sain miettiä mihin päin suunnata omat silmäni kun en halunnut änkeä niitä kohti jotain toista minua tuijottavaa silmäparia vasten. Tilaa ei varsinaisesti ollut paljon:D. Ois nyt edes sanonut hola tai jotain. No ilmeisesti lähtökäsky oli annettu kun nää alko nousta seisomaan ja ajattelin fiksuna et nousenpa minäkin niin en näytä sitten tyhmältä ku istun täällä yksin, että pysyn ihan perässä nyt vaan. No eipäs se niin mennytkään. Ilmeisesti käsky oli annettu jollekin tietylle ryhmälle jotka nousi ja poistu sieltä heti. Minä jäin siihen sitten seisomaan. Ai että sai olla taas ylpeän punakka kasvoiltaan! 

Jossain kohtaa kun alkoi puheet olla ohi ja kansa vaelluksillaan menin niiden huutavien opettajattarien luo ja esittelin itseni koreasti ("soy Aino de finlandia" se siinä..) Sit ne supatti hetken ja liikkeistä päätellen kehotti seuraamaan yhtä heistä. Mentiin johonkin luokka huoneeseen jossa tietty istun paikalle joka oli täydessä auringonpaisteessa ku se opettaja avas yhden ikkunan kaihtimet. Tietysti hikoilin ku pieni sika. Que bueno. No ei siellä kokopäivää oltu onneks ja sain jotai lukujärjestyksiä sun muita papeleita(joo papel=paperi!). 

Pääsin sieltä pois ja se opettaja ohjas mut jonnekki kansliaan hoitamaan mun ainevalintoja kun heidän mukaansa olin valinnut tietysti mulle rakkaat matematicas, fisicas y jotkut kaikki kemiat ja muut hirvitykset. NO NO NO. sanon minä koska mulle kerran annettiin valita:D. No jonotin vastaanotolle sen vartin siinä ja ku olin siin tiskillä ni eihän niistä kukaan mitään englantia puhunu. Mä sössötin siinä sit jotai siitä ja jaata ku ne hermostuu etten mä ymmärrä ku ne puhuu tuhatta ja sataa jotai valencianoo (valencian maakunnan paikallinen kieli..) tilanne etenee siihen et koululle tulee mun aluevalvoja (no ingles) ja hostisä (sentään jonkin verran enkkua) ja mä oon toistuvasti vedet silmissä taistelemassa kyyneliä vastaan. Sen reilu tunnin taistelujen jälkeen saatiin edes jotain mun valitsemia aineita oikeiksi ja päätin luovuttaa. Lähettiin siitä sit kotiin kävelemään ja seuraavana ohjelmassa oli aktiivinen löysäily koska sosiaalinen hylkiö minä en tunne ketään joten mikäs sen parempaa ku macbook pro ja sänky (johon mahdollisesti nukahdin vajaaksi pariksi tunniksi). 

On mahdollista että itkeskelin suomen päähän epätoivoista oloani kunnes sain takamukseni ylös siinä kuuden jälkeen ja lähdin käppäilemään kaupoilla päin. Tarkoituksena löytää kalenteri, vihko ja pistorasian jakaja (omassa huoneessa 2, joo kaksi pistorasiaa joista toinen on masentavalle tuulettimelle ja toinen lampulle,  kätevää). En tietenkään löytänyt mitään noista ku en löytänyt moisia myyviä kauppoja. Instead osasin kyllä ostaa korvikkeita, kahdet shortsit ja topin koulua varten tietenkin! 

Mutta tuli kyl oikeesti parempi mieli ku en ollu enää mikää tikkataulu, ja vaikkei kukaan nyt mulle puhutkaan se johtu, ei siitä et olisin joku outo tyyppi vaan siitä et kaikki käveli kaupungilla niinku normaalit espanjalaiset! huh huh what a day.... nyt nukkumaan!!! Huomenna lisää ihanaa kouluu....

Adios amigos Aino kuittaa ja nukahtaa!

2. la tercero día

Hola Chicas y Chicos!

Kolmas päivä alkaa olla lopuillaan (ainakin mulla koska mun unentarve on vauvanomaisesti noussut pilviin) ja on aika taas postailla vähän kuulumisia :D Kuinka tapahtumarikkaalta mun viimepäivät on voinu kuulostaaki ni tä päivä on kyl täydellinen esimerkki siitä miten ne ei ihan kuitenkaan oo sellasia. 

Päivä alko luonnollisesti heräämisellä, joka tapahtu ilman mitään kummempia herätyskelloja sun muita noin kello 12. Puin siinä päälleni ja odotin et tääl alkais tapahtuu jotain. Jonkin ajan kuluttuu alko sit Ricardo ja Mabelki heräilee ja Lola the dog myös. Hostit ilmotti sit lähtevänsä mun koululle täyttelemään jotain papereita sun muita ja mä jäin lueskelee lentokoneeseen ostamiani lehtiä sängylle. 

Kun he tuli takas mä lähdin sit ricardon kans ostelee tarpeellisii juttuja kaupungilta. Sain ostettuu uuden nokian (jotta voin muistella sen käyttöjärjestelmää ulkomuistista ku en kuitenkaa ymmärrä mitä siel lukeeXD) puhelimen prepaid liittymällä ja Niken juoksutossut! Ei enää tarvita ku kartta ja uskallusta (sekä voimia:D) et alan tossujen saattelemana tutustuu näihin kulmiin! 

Kotona syömisen (eli mun pään kokosen leivitetyn possupihvin ja kakskertaa sen kokosen riisiannoksen) jälkeen ei oikeen tapahtunu mitään. Päätin hengailla mun huoneessa ku olin poksahtamaisillani siit ruuasta :D. Tää pieni hengailu ja ruuansulatus hetki hieman venyi (about 4 tuntiseksi) ku huomasin et eihän täällä enää tapahdu mitään ku ei mullakaan mitään elämää ole:D. Näiden mahtavien (tylsien ja monia skypepuheluita sisältävien) tuntien aikana tein mullistavan muutoksen ja käväisin vieressä sijaitsevassa vessassa! Huh mikä reissu (onneksi selvisin siitä matkasta!).

No jottette nyt luule et masentuneena tyydyin mun pequeno huoneeseen niin ylpeänä voin teille ilmottaa et menin jännityksen valtaamana hostien luo parvekkeen ovelle näin "Puede salir afuera a caminar" ja kun sain hyväksyvä Si Si:n sanoin vielä "vuelvo en una hora". Tästä alkoi mun mahtava juuri mainittu tunnin mittainen ulkona kävely  -retki! Suunnitelma kun astuin ulos talosta: Hmm näen horisontissa (tien päässä) mahdollisesti vettä. Käyn ostamassa omilla pikku kolikoillani hieman juotavaa ja menen juomaan sen jonnekin veden läheisyyteen (edes näköetäisyydelle). Onnistuneesti tämä alkoikin kun hankin puolen litran klassista Coca Colaa läheisestä pikku mercadosta (joka valokyltissä oli silti supemercado.. ofc). Ja matka jatkui. Kävelin tyytyväisenä katua pitkin kunnes surukseni huomasin jämäkän metallisen seinämäisen aidan pönöttävän edessä antamatta edes pientä aukkoa, josta tälläinen chica finlandesa voisi luikahtaa juomaan ensimmäisen itsenäisesti ostetun tuotteen! Ei sanoo edelleen aita ja mä pettyneenä katselen ympärille miettien seuraavaa. 

Päätin jatkaa kävelyä vasemmalle josta alkoi illan hämytessä löytyä enemmän väestöä ja ääntä ja tää pelästy ja käänty takasin :D Löysin itseni sit jossain kohtaa Alicanten yhdelle pääkadulle Avenua (??)Aguileralle ja turvaa löytyi kauppojen valoista (jotkut jopa aukikin<3). Kävelin sitä pitkin ydin keskustaan ja astelin sellaseen american Macy's tyyliseen fiiniin tavarataloon. Uskalsin hetken kuluttua jopa toiseen kerrokseen ja puhuin äitin kanssa kuitenkin samaan aikaan turvallisesti puhelimessa:D. Aika itsenäistä, eikö? 

Mutta koska isiltä lahjana saamani uusi Citizenin rannekello jo vihjasi oli aika suunnata takasin kotia kohti että tää mun "vuelvo en una hora" pätisi vielä! Luottamus pidettiin ja olin kotona ajallaan! Käväsin sanomassa holat noille ja palasin mun huoneeseen! 

Tälläsen rankan päivän jälkeen on kuitenkin syytä pestä huolet suihkussa (ehkä myös kyynelkanavia hieman suolaluioksella huuhtoen) joten 

Hasta luego mi amigos!!!

1. el dia segundo

Buenas noches Finlandia!
Tänään ollu eka kokonainen päivä espanjassa! Nukuin iha suht kohtalaisen hyvin ottaen huomioon tilanteen, moninaisten heräilyjen jälkeen heräsin kunnolla klo 12 (mediodia?) hengailin täällä huoneessa ja silleen ja sit jossain kohtaa lähettiin käveleen noiden kaverin luo jolla on uima-allas. Piti syödä siellä ja sit uida tietty sen kerrostalon uima-altaassa. No se niin sanottu lounas oli leipä ja sit heitettiin siihen jotai täytteit :) luojan kiitos:) Tän leivänsyönti session jälkeen tää kaveri joka asu siin kämpässä (dominikaanisesta tasavallasta kotosin) kysy multa jotain jonka päättelin olevan et tykkäänkö salaatista, sanoin iloisena si si jonka jälkeen se lähti keittiöön ja tajusin et se kyst haluanko ... no kaipa sit halusin :D kunnes seurasin sitä sinne keittiöön ja se avaa pakastimen ja ottaa kaiken maailman jäätelöitä esille.... että mitä mä niistä halusin... no osotin siitä sitte vaniliaa mansikka kastikkeellä .... se siitä laktoosi-intoleranssista...

Oon kuitenkin nyt yhen päivän aikana ehtiny tutustuu noihin hosteihin enemmän. Oon ihan tyytyväinen ja luottavainen koska ne tuntuu ihan hyviltä ja just mulle sopivilta. Katolisen maan asukeiks tosi rentoja ja liberaaleja. Sano just sitä et he ymmärtää ku he on nuoria iteki, ja kuulemma heki tulee iltasin kotiin (jos ollu jossai juhlimas etc) vast kuudelta, eli siis toisin sanoen aamulla. Ja ohjeena vaan et kunhan et oksenna Lolan päälle ;D (talon koira :D) Et pitää vaan kertoo heil mihin meen ja koska tuun et he tietää huolestuu jos ei mua näy, mut et aina voi soittaa ja ilmottaa jos haluuki viel olla pari tuntii! Tosi kivoilta vaikuttaa. Pakko syöttöäkään ei oo näkyvissä!

Huomenna mennään kaupungille, jota jo tänään ehin näkemään (vaikuttaa ihanalta!) ku kaikki on kävelymatkan päässä <3 Pitää hankkii mm juoksutossut ja filmii kameraan ni saatte teki kuvamateriaalia nähdä! Kouluki alkaa vast keskiviikkona. Jotai 8-2/3 koulupäivii kuulemma.

Mutta jotta saan unirytmini kuntoon mahdollisimman pian kouluu varten alan täs kuittailemaan!

Pistäkää kommenttia! Huh

dormir (olikohan se edes nukkua)

T: väsynyt ja pilkattu vaihtari

0. Hola locas! täällä ollaan!

Huh Huh! Tänne saakka on selvitty vaikka välillä epätoivon partaalla ja muita kielitaidottomuudellani huvittaen. Tuliaiset on jaettu (host äidille :D) ja käväisimpä jopa paikallisessa supermercadossa! Ei sitä voinut ennen ymmärtää miten yks ruokakaupassa käynti voi piristää mieltä! Siinä kohtaa ku tuijottaa seinää istuen tuntemattomalla sängyllä tuntemattomassa huoneessa host äidin miniläppärillä näyttävä googletranslate pyyntö voi oikeesti olla pelastus, vaikka siinä lukisikin ´siirryn supermarkettiin. tuleko sinne? jäätkö tänne?´ Päätin luonnollisesti seuran ja tekemisen puutteessa siirtyä mukana :D

Pari kaveria on jo kuullutkin mun ääntä tänään ja tietty itkuinen äiti ja innostunut isi. En olis kyllä parempaa  saattoa lentokentälle voinut saada kun neljä parasta ystävää ilmestyy tyhjästä selän taa helsinki-vantaan lentokentälle. Kyl siin kyynelet meinas tulvia.

Tällä hetkellä fiilikset ihan jees vaikkakin kolkkoo on välil yksin huonees. Vatsa huutaa ruokaa ku viimenen annos oli aamulla kaheksan aikaan kaurapuurolautasellinen. Onnistuin lentokonees nukkumaan ruokakärryjen ohi. Perus minä.

Must tuntuu et tää päivitys oli kutakuinki tässä. Mä rakastan teitä kaikkia.