25. i am a rock, a rock that landed on the land of hasta luegos and nutella

Día veinticuatro - Päivä kaksikymmentäneljä

Ihan taas teille kaikille selväksi et rakastan mun kreikan ja latinan kielien opettajaa, joka ei ole ollut paikalla kertaakaan mun täällä olo aikana. Tästä syystä sain siis tiistaina (=martes) nukkua pitkään pidempään. Koulussa oli mun määrä olla vasta 9.45 <3 halleluuja ja gracias kaikille poissaoleville opettajille, ansaitsette sen mitä ikinä oottekin tällä hetkellä tai koskavaan tekemässä. :D 

Koulun jälkeen kävelin matelin kotiin hitaasti ja kotona löysin keittiön pöydältä lapun : Hola Aino y Emily......... luettuani lapun tien ohjeiden mukaisesti ja aloin lämmittää mun osaa ruuasta. Siirsin sen lautaselle ja laitoin mikroon... totesin et meijän lautaset ei mahdu mikroon. Great. No eikun siirsin sen pienemmälle lautaselle ja lämpiämään! Kohta saisin lasagnea! Ruoka lämpesi ja siirsin sen takaisin isolle lautaselle ja tiskasin pienemmän, olin valmis ruokailemaan, seurana mahtava minä. Kunnes Lola (se koira...) alko vinkuu ja huutaa riesaksi asti ilmeisesti haluaan mennä ulos. En halunnut päätyä siivoamaan jätöksiä olohuoneen lattialta joten hihna käteen, panta kaulaan ja eikun ulos. Vihdoin kun pääsin takasin ruuan luo, se oli luonnollisesti kylmää, eikun tää koko lämmitystiskaus prosessi uudestaan käyntiin. Kun se oli valmis päätin et mun täytyy viihdyttää itteäni leffalla etten nukahda. Aloin sellailla elokuva varastoa ja siinä sainkin jonkun leffan sieltä valittua, ja kun kaiken tekniikan olin saanut toimimaan useiden suomenkielisten kirosanojen ja turhautuneiden huokailujen jälkeen sain kaiken toimimaan totesin  ei niin iloisesti että elokuva oli tiedoista huolimatta dubattu espanjaksi, mahtavaa. Eikun dvd ulos ja uutta valitsemaan. Tällä välin mun ruoka oli taas jäähtynyt. En vaan sit voinut syödä sitä heti. Siitä vaan keittiöön takasin ja lämmittämään ja tiskaamaan samaa lautasta kolmatta kertaa. Kiitos koiran rakko ja mun viisaus. Kolmas kerta toden sanoo, sain vihdoin jonkun elokuvan sisään ja ruokaa suuhun. 

Tämäkin nautinto oli ilmeisesti liikaa sillä just ku alko olee kriittisien juonenkäänteiden aika ja mun kiinnostus oikeesti tavoitettu, sanoo tvnäyttö perdon ja elokuva loppu. Ilmeisesti dvd:n muisti oli täyttyny niistä muista elokuvista. Jaaha. En sit kattonu elokuvaa:D 

Illemmalla lähdin Christien kans kaupungille ja suunnitelmissa mennä käyttämään meijän ilmainen kerta salilla! jee! Zara ei taaskaan pettänyt, kun vien Christien sinne tarttu omaanki garderoobiin uutta mukaan; mahtavat murretun luonnon oranssit pillit ja valkoinen t-paita ihanasta vähän kovemmasta materiaalista. Kiitos espanjalainen vaateteollisuus. 

Sit oli suunta kohti uutta tuttavuutta Holiday Gymiä! Oltiin menossa 3x20 jumppaan mitä lie se sit ikinä tarkottaakaan. Jumpasta nautittiin suurin hikipisaroin ja uupunein lihaksin tunnin ajan, ja lähettiin kotiin samanlaisten armottomin tuijotusten saattelemina kun saavuttiinkin. 

Raajat painavina taapersin kotiin ja illallisen ja välttämättömän suihkun jälkeen vällyjen väliin  päälle nukkumaan. 

Tämä, 25 päivä, 

ei ole ollut noinkaan mielenkiintoinen. Heräsin aamulla tunnin myöhässä ja ryntäsin kouluun. Söin välkällä taivaanlahjan, nutellasuklaatahnalla täytetyn kroisantin. Vaelsin kotiin tuntien loputtua klo 14.45. Sen jälkeen oon ollut kotona! Jännää. Söin lounasta, ja olen istunut sängyllä, tuolilla ja mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa kuunnellen musiikkia ja koittaen ylläpitää hälläväliä asenteen ja iloisen hymyn huulilla.

 Im a rock, I am an island. Oon täällä yksin. Mut se ei haittaa. Jotkut teistä on nauttinu mun seurasta Suomessa, niin miksen mäkin vois nauttia siitä Espanjassa. Asenne kaiken korjaa.

Aiheeseen jatkaen tän päivän biisi. Suosittelen kuuntelemaan, ja vähän samalla kuvittelemaan mut täällä. 

ainii.... ne kuvat joita oon räpsiny rullan verran pappan vanhalla kameralla ei oo tulossa tänne koskaan, sillä fiksuna en tarkistanu oliko siellä filmiä sisällä. Kannattaa olettaa että on niin saa olla iloinen ja ilman kuvia. Eikun uutta 36:tta kuvaamaan.

23. Maasta Maahan Kaupungista Kaupunkiin

Taas täällä! Päivä numero 23 alkaa olla lopuillaan.

Mun viikonloppu oli aika paljon uimista, makoilua, chillailua ja kävelyä, yksinkertaisesti Alicantesta nauttimista. Perjantai alkoi koululla, jonka 6 tuntinen urakka oli ehkä vähiten tylsä tähän mennessä, kun viimein muistin ottaa kirjan kouluun (se ainoa jonka täällä omistan; Leena Lehtolainen - Minne tytöt kadonneet Maria Kallio -sarja), jota sain sit suht rauhas lukea tunneilla, harmi vaan et noin kolmannel tunnil se oli jo loppu. Se siitä ilosta:D. Koulun jälkeen suunta oli rantaa kohti, mutta puolessa välissä matkaa onnistuin rikkomaan niinkin vanhat kuin viisipäiväiset sandaalit, jotka ei onneks maksanu ku 15€ (vaikka kertakäyttökengist se on aika paljon:D).  Iltapäivä suju hengailessa rannalla ja kaupungilla. Illalla kierreltiin kaupunkia Inkerin ja parin amerikkalaisen vaihtaritytön kanssa, mutta mä lähdin talsimaan kotia kohti jo suht aikasin, sillä mun abuela (=isoäiti) oli saapunut lentokentältä kotiin saakka. Ricardo ei ollu nähny äitiänsä kahteen vuoteen, koska tämä asuu näiden kotimaassa Argentiinassa. Vaikka mä en hänen nimee vieläkään itseasiassa tiedä niin vaikuttaa tosi kivalta tyypiltä :) 

Lauantai oli hostpadren Ricardon 34-vuotis syntymäpäivä. Sen juhliminen oli hieman Ricardo-puutteista, koska itse sankari oli töissä, mut kakkuu syötiin häntä ilmankin, oikea asenne! No päivällä sain mun vaihtarisiskon raahattua mukaani ulos vaihtareiden kanssa chillailemaan. Mulla oli hauskaa niinku viime postauksen kuvista huomaa, mut mul on sellanen olo et kotiaussi saatto hieman pelästyy erästä sattunutta välikohtausta. Nimittäin Cooper tää USA:n lapsi mahdollisesti oksensi keskelle kahvilapöytiä meidän nauttiessa viikonloppuiltapäivästä. Syytä ei tiedetä mut Cooper sano et kaikki on hyvin ni eihän siitä mitään muuta ku nolona pois paikalta ja hyvät naurut päälle. Jottette tekin nyt pelästy niin must tuntuu et kaikki on hyvin koska joskus tääl syö tosi paljon ja joskus ei mitään ja joskus nukkuu ku hullu ja välil ei saa unta ollenkaa, joskus tulee odottamatta tosi paha olo, mä selitän tän kaiken yksinkertaisesti vaan kaikel hässäkäl ja kulttuurishokeil mitä tääl saa päivittäis kokee. Kai se kropalleki on hämmentävää (tai sit ollaa vaan kaikki tosi sairait:D) Mutta se siitä oksentelusta ja muusta oudosta toiminnasta. Illalla hengailin Christien kanssa meillä epämääräistä kauhuleffaa katsellessa. Joskus yhden ja kahden välissä lähettiin Lolan kanssa ulos kävelemään ja Christie meni kotiin. Mä pelokkaana selvisin elävänä kotiin, onneks Lola tykkää tappaa näitä kamalia peukalon kokosii torakoita mitkä lymyilee kaikkialla öisin. Luulin olevani väsynyt, mut arvaatkaa vaan How I Met Your Mother -komediasarja veti taas huomioni pois moisesta lepäämisestä, ja katsoin kaksi 20 minuutin jaksoa. Mietin jaksaisinko vielä mennä suihkuun, vaikka jos järkevästi miettii ei olisi kauan tarvinnut miettiä ku katto niitä jalkoja... :D 

En vieläkään ymmärrä mihin kaikki se aika meni, mutta kun pääsin sänkyyn saakka kello oli jo viis aamulla, kai oon todella pääsemässä paikalliseen rytmiin sillä siellä se isäntäperheen kasa puhui solavaa argentiinan espanjaa olohuoneessa. 

Sunnuntaina menin yllätys yllätys rannalle makoileen ja uimaan. En saanut raahattua tylsää kotihiirisiskoani mukaan mutta meninpähän kuitenkin.  Nautin auringosta ja maagisesta Frozen Yogurtista. Rannalta kotiin tullessa kuitenkin törmäsin omalla kadullani juuri tähän siskooni ja hostmadreen, jotka olivat menossa minnepä muualle kuin rannalle! Noh mä jätän petturi aussit omaan arvoonsa ja nautin omasta seurasta. 

Tänään eli maanantai oli paluu koulunpenkille. Epämukava kävely kouluun aussisiskon kanssa aloitti aamun. Hereillä pysyminen oli jatkuvaa taistelua tunneilla istuessa. Toka tunti olikin sit jo liikuntaa, eli educacion fisicaa. Vuorossa ekaa kertaa oikeeta liikuntaa! Nimittäin Coopperin testi, 12 minuuttia juoksia niin pitkän matkan ja nopeasti kuin kukin pystyy. Juoksin ekassa erässä täydessä auringon paisteessa aamupäivän kuumuudessa. Paahteesta ei saanut piitata, oonhan mäkin tottunut siihen Suomen liikuntatunti kulttuuriin jossa on kauhee kilpailu menossa koko ajan. Täällä vähän eri meininki ja mä oon iha eri luokkaa suurinpaan osaan noista verrattuna:D Noh, ainut tunti ku voin tehä mitään on 2 kertaa viikossa ni kai siihen on sit voimia ja halua panostaakin. Päädyin juoksemaan kentän ympäri 19 kertaa, joka on metreissä tuntematon luku:D Voitte kuvitella sitä hien ja punaisuuden määrää pohjois-eurooppalaisen kasvoilla seuraavien 60 minuutin ajan. Huh huh... Loppu päivä meni kuten muutkin ja pian pääsin kotiin ja päikkäreille! Päiväunet oli tosiaan tarpeelliset vaikka ne ei yhtään sovi mulle ja olinkin koko iltapäivän ihan hukassa päivistä ja kelloajoista ja oikeastaan kaikesta. Alkuillasta menin Christien kanssa kulman takana sijaitsevan kuntosalin tiskille kyselemään hintoja ja sen sellaista. Jäsenyys on todella hankittava, 33€ kuukaudessa! Sisältyy kuntosali laitteet, pienen opetuksen siinä, jumppia ja tanssitunteja, spinningiä ja SAUNA!!

Huomenna ekalle tunnille! En malta odottaa. 

Ikävöiden

Aino