itkeä lisää ja vuolaasti, tuntea tunteita
tutustua taas ja uusiin ihmisiin
puhua espanjaa kuin mikä kukakin
syödä perunoita ja katsella auringon nousua.
maksaa kaksi euroa ja pyytää ketsuppia
istua aamubussissa ja katsella maisemia
mennä espanjalaisten kyydillä
esitellä itsensä ja antaa poskisuudelmia
ja sitten mennä kotiin
ja siltikin olla elossa, ja katsella maisemia aamuauringon valossa
Heräsin tänään monta kertaa kieriskellen kirjoja paremmissa unissa ja nauroin omalle laiskuudelleni
kunnes tarpeeksi olin lakanoissa kiehnaillut nousin ja oikeesti mielessäni laskeskelemani kellon aika ei todellakaano ollut sitä mitä olin odottanut. kello oli neljä. jaaha, en sit vissiin mennytkään rannalle.
Torstaina menin, oli kai jonkun puolueen lakko, jota kiivaasti kannatin ja menin rannalle ja uin suolaisessa meressä ja söin omenia. Sen jälkeen nautin virvokkeista ja pienistä kujista ja hauskoista tarjoilijoista ja ohi menevistä uusista viattomista juuri tulleista vaihtareista ja heidän humorisesti käyttössä olevista kameroistaan.
Seuraavanan päivänä olisi tiedossa vaikka mitä ja kuinka mutta kaikki samaan aikaan. Päätin olla stressaamatta, hakea tuliaisviinit ja patongit & aliolin ja käydä pistelevässä arvaamattoman lämpöasteisessa suihkussa. Pistin vaatteet päälle ja kävelin iltatuulessa kaverien kämpille, sytytin kynttilät kattoterassin pöydillä ja otin kuvia filmille. Syötiin ruokaa ja nautittiin elämästä, filmille painui kuvia, tanssittiin ja laulettiin calle treceä, ajat on kohta ohi, joillakin.
siis si si tiedän että tää kirjoittelu on vähän jäänyt, mutta ongelmahan ei ole siinä etten jaksais keksiä juttua ym, vaan mulla on yhessä vihossa megana valmiina jo sellasia blogikirjotuksia mitä voisin sit postailla, mut en lopullisesti oikeesti jaksa kirjottaa niitä koneella tänne! jos voisin vaiks sanella tai näyttää ne tai jotain olis niin hienoa ja helpottavampaa! nää nakkisormet ei kykene tälläseen koreograafiseen näpyttelyyn.
Nyt kun tuli tällänen hetki etten saa yhtään unta ja ei väsytä (tosi kummaa, kun jaksoin kuitenkin nukkua iltakuuteen saakka tänään..... oisko joku yhteys? ei.) niin ajattelin nyt jotain pikkusta tänne tulla selittämään kaikkien facebookittomien tiedoksi (isi) ja iloksi :)
Tää viikonloppu oli oikein mukava! Perjantaina mentiin 3 mun luokkalaisen tytön kanssa leffaan kattoo Todos Los Días De Mi Vida (= kaikki elämäni päivät), joka oli siis (dubattu tietty) ihan sellanen perus romanttinen amerikkalainen pulla elokuva. Mut mua se ei haitannut koska sen loputtua tajusin riemuita aiheesta: TAJUSIN KAIKEN! jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee mulle!
Ton jälkeen mentiin syömään ja kauhee kiivastelu siitä et mihin mennään ja lopulta Belén voitti, ja mentiin TelePizzaan.... maailman huonoin pizzeria jota on koskaan nähty. Siellä maksaa kaikki ihan sikana ja ne pizzar on jotain ihme personal pizzoja eikä ees oikeen kokosia ja saat valita siihen maksettavaan hintaan vaan yhden täytteen.... halooooo, ja se on sellanen paksupullapohja jonka päälle menee 3 kiloa jotain ihme mömmö juustoa. kamalaa. kamalaa. Ja jostain syystä nää ihmiset jotenki niinku tykkää siitä. jehna.
tossa me (miinus claudia) elokuvateatterin vessassa, mä ja noelia trollattiin Belénin kuumis-yritykselle. hyi.
Sit ku oltiin syöty ja räkäilty siel aikamme valuttiin meille hengailemaan ja nauttimaan internetin ihmeellisestä maailmasta. Sellanen oli mun perjantai ilta!
Lauantaina näin helsinkiläisen Annin ja käytiin hieman epäonnistuneesti ostamassa mun tulevalle matkalle barcelonaan ja madridiin junalippuja, koska mulla oli ilmeisesti rahaa vaan barcelonaan saakka, eli yksi kolmesta tarvitsemastani lipuista.... Hups. Sen jälkeen mentiin kahville ja paasottiin perheistämme, täällä että Suomessa, ja nautittiin suomenkielen sujuvuudesta, vaikka joku siellä oleva olisi varmaan tippunut kärryiltä heti alkuun, meillä on toistemme sanoista ja lauseistä tällä hetkellä täysi ymmärrys koska kummankaan lauseet ei tee mitään järkeä. eli hyvä niin.
Illalla menin pitkästä aikaa tapaamaan mun amerikkalaisia yliopisto-vaihtari-kavereita yksien niiden kämppään joka on sopivasti meijän yömestojen keskellä, el Barriossa! Siellä katottiin streaminä jotain peliä usasta ja hengailtiin ennen laskeutumista yöhön. Jossain kohtaa valuttiin alas rappuset ja käytiin vähän tanssimassa ja muuta. Espanjalaiset oli selvästi sekaisin sen öisestä kellonajan vaihdoksesta koska kukaan ei tiennyt minne mennä ja millon sulkea. Aamun sarastaessa otin taxin kotiin ja menin nukkumaaan, ja heräsin uniltani tosiaan tänään kuudelta....
(Kirjoitettu perjantaina 97. päivä täällä 16.12.)
Kirjottelen tästä lähin enemmänkin englanniksi niin ne jotkut harvat, joita kiinnostaa pääsee lukemaan. :)
Mun päivä saldo lähestyy sataa aika nopeasti. Et onhan tääl sit oikeesti oltukin aika kauan jo. Ei sitä tunnetta voi kauheesti kuvailla. Outoa vaan on.
Eilen(torstaina) sain kaksi kirjettä! Toisen rakkaalta Annalta Amerikasta ja toisen Suomesta mun lapsuuden doppelgängeriltä, Liinikseltä :) Tollaset piristää aina niin paljon. (vinkvink)
Tänään(perjantaina) mennään joulun (ei voi uskoa et sellanenju tulossa pian..) tai loman tai kuka tietää minkä kunniaksi luokan kanssa syömään ja ulos yhdessä. Odotan sitä ihan ilosin mielin, ehkä pääsen juttelee joidenki uusien tyyppien kans :) Mut luonnollisesti ei vieläkään tiedetä mihin mennään ku siit synty sairas haloo, huuto ja tappelu. Por favor! ja ovet paukku.
Oon tehny vähän lupauksen poikaa et joululomalla oon aktiivinen salillakävijä ja liikkuja enkä varmasti ota enää mitään joulukiloja tähän päälle.
Lomalla on aikaa myös kokkailla! Ajattelin harrastella perheen vatsojen täyttämistä myös. Eilen aussivatsa ja argentinomasut sai täytteekseen NAKKIKEITTOA :) !!
Oli kuulemma "ricoa" :) Oli sitä ihan itsenikin mielestä kiva syödä vaikken mä suomalaisia liharuokia niin kaipaakkaan mut samaa suuntaa se oli kuitenkin. Olis kyllä pitäny ottaa kuva siitä keitosta! Seuraavalla kerralla sitten..
Mutta asiaan taas. Tällä viikolla en oo kauheesti tehny mitään erikoista, nyt ku Christie ja noi lähti ja oon nukkuillu aika paljon.
Oon loman tarpees, mut en vaan tiedä onks tä tuleva loma sellanenku toivon. Ihmisetku täällä tuppaa sen oikeestaan kotona viettämään ja tosi moni vaihtari menee kotiin jouluksi, tai koko lomaksikin. (lol)
----------------------------------------------------------------------------------
From this day forward I'll try and write more posts in english also, so that the small percent of you, who are interested enough to read this, but are not skilled with the "beautiful" language called finnish, can read my blog too.
The number of days I've spent here is coming closer to 100 faster and faster. So I have in fact been here a pretty long time. There are not a lot of words describing this feeling. But weird it is, if something.
I recieved two letters yesterday! One from dear Anna in America and the other from my childhood doppelgänger Liina-Lotta <3 These things always chear me up.
Today we are going out to eat and more with people from my class, because of the holidays or x-mas or who knows :D I'm looking forward to it :) Maybe I'll get to speak with some new people. But naturally we still don't know we are we going tonight, because everytime we spoke of it people started screaming and yelling and banging doors ... Por Favor...
I've made a little promise to myself that during the holidays I'll try and be more active (sports wise..) and go to the gym more often. Because the last thing I want is to gain some more holiday-kilos (/pounds... or what ever you peeps you wanna call fat :D)
During the holidays I'll also have some more time to cook. I thought of taking up a hobby; filling the
stomachs in this household. Yesterday the aussi-stomach and a couple of argentino-bellys got filled with some real finnish NAKKIKEITTO :)
From what I hear it was real "rico". I myself did also enjoy it, all though I didn't miss those finnish meat dishes that much... but at least it was something :) I should have taken a picture of the soup...
(look at the pic up there... ^^^ its me happy with my tickets to Arctic Monkeys gig in Barcelona 28.1.)
I havn't done much this week. Christie and Cooper left and I've been sleeping a lot. I really do need vacation, but I don't know if this is the kind of vacation that I'd wish for.. People here kind of stay at their houses a lot especially during these holidays and many of the exchange students I know are going home for the holidays. (lol) XD
Tää viikonloppu on ollu tunteellinen ja onnellinen. En oo viettäny siitä paljoakaan kotona, tai ainakaan yksin. Jotkut jo lähtee ja se on vaan. outoa.
Sunnuntaina mentiin kolmestaan Christien ja Cooperin kanssa Linnalle. Cooper sano viimein ymmärtäväsä mist se kaikki haloo on et käveli linnalle. Sen tunnin kiipeemisen jälkeen se näkymä, se on kaikki se arvosta. Vietettiin siel iltapäivä, nähtiin auringonlasku, ja mietittiin viimeisiä kolmea kuukautta. Ollaan Espanjassa. Ja ei vaan olla täällä, vaan ollaan oltu täällä viimiset kolme kuukautta. Ja mä tuun olee tääl seuraavat noin puol vuotta. Mä asun täällä.
kantakahvila, Café Tito ja ihmiset :)
On ollu tapahtumarikkaat kolme kuukautta, moni juttu on samaa, mut niin paljon on muuttunut, ja muuttunut niin paljon. Samalla syyskuu tuntuu ku eiliseltä, ja samalla tuntuu ku siitä olis vuosia. En osaa verrata tätä mihinkään. Kaikkien pitäis vaan kokea, ja tajuu sen hienouden ku lähtee vaan ja menee, ja samal kokee sen, mitä se elämä "back home" oikeesti oikeen on. Mitä tarkottaa Suomen kulttuuri ja vapaus ja perhe ja koti. Miten erilaista kaikki voi odottamatta olla, ja miten vaikeet se voi ajoittain olla. Mulla ja muutamilla muilla maailman vaihto-oppilailla on se uskomaton tilaisuus kokee ja oppii se kaikki. Vaikka joskus unohtaa sen olevan uskomaton ja niin arvostettava. Joskus eksyy siihen väsymykseen mitä tulee siitä ku jokasen hereillä olevan minuutin pitää olla keskittymiskyky terässä ja hymy huulilla. Monet vannoo kotiin mennessään nukkuvansa vähintään viikon. Mä en yhtään ihmettele sitä, ja uskon olevan helposti mahdollista. Toiset vannoo muuttavansa takasin kotiin vähintään kahdeksi vuodeksi, ja ottavan siitä kaiken irti. Itse ajattelin arvostaa pienimpiäkin asioita tuhansia kertoja enemmän ku ennen olisin koskaan pystynyt. Joku kysyy aina välillä näihin aikoihin, et mitä yks haluais joululahjaksi. Mä en osaa vastata tohon monellakaan konkreettisella asialla. Yhet hyvänyön rentoutuneet unet tulis tarpeeseen, mun kokonen sosiaalinen verkosto, mahdollisuus sanoo just sen mitä tarkottaa, ihmisen, jota halata ku tulee kotiin, fyysinen ihan niinku henkinen lämpö. Sanon vaan et, arvostan.
Oon ollu mukana ihanissa ja mahtavissa seikkailuissa ja ottanu itestäni irti enemmän ku luultavasti koskaan ennen.
Hyvää vuoden vaihdon aikaa, teille sinne Suomeen, vaihtareille ympäri maailmaa ja muille muualle.
Ja hei entiset vaihtarit, tää tyyppi arvostaa! Propsit teille kaikesta!
This past weekend was very emotional and happy. I didn't spend much of it at the house, or at least not alone. Some people are already going and its just. weird.
On sunday the three of us (Christie, Cooper and I) went to the castle. Cooper said he finally understood what all the talk about going to the castle was about. After about an hour walk, or climb, the view, it makes it all worth it. We spent our afternoon there, saw the sunset and thought about the past three months. We are in Spain. And not only are we in Spain, but we have been for the past three months, and i will be here for aprox. the next half a year. I live here.
It has been a busy three months. A lot is the same, but a lot has changed as well, and changed a lot. September feels like yesterday, but at the same time it feels like it all happened years ago. I can't compare this to anything. Everybody should experience this themselves. Realize how incredible it is just to leave and go, and at the same time notice what "life back home" really is. What does finnish culture (or any for that matter), or freedom, family or home really mean? How different can things all of a sudden actually be. How unexpectedly hard can it all be at times. I and a few other exchange students have the unbelievable chance to experience and learn it all. All though sometimes you forget that its so incredible and appreciated. Sometimes you get lost in the tiredness of having to focus and have smile on your face every minute of every awake hour. Some people swear they're going to sleep for a week when back home. (I have no trouble believing it).. Others say they are going to move back home at least for two more years. I am going to appreciate the littlest things more than I ever before could have.
Around these times there is always someone asking what does one wish for christmas. I honestly don't many substantial answers to that. A good night sleep, my size social network, an opportunity to say what you really completely mean, a person to hug when coming home, physical just as much a mental warmth. I do appreciate.
I have been in some lovely and great adventures and enjoying myself and taken out of myself probably more than ever before. Happy holidays, to you guys in Finland, to exchange students all over the world and to others elsewhere.
And to you all former exchange students, props to you all!
Selvitty kouluun ja sieltä kotiin vauvan huudon takia valvotun yön jälkeen. Ihanaa. Muut unensaamisongelmat ei vaan olis tarpeeksi ilman tota. :)
Viikonloppu meni aika chillein ja rauhallisin meiningein. Perjantaina en ekaa kertaa oikeestaan tehny mitään, kävin ilalla syömäs ranskikset ja kasvisrullan eurolla Emily-siskon ja Cooperin kans. Lauantaina nautin pitkään nukkumisesta ja keskustassa kävelemisestä. Illalla mentiin parin GetReadyläisen ja niiden koululaisten kans ulos syömään. Tapasinpa yhen suomalaisenki! Suomenruotsalainen Helsingistä! Lähtee tosin oudosti suomalaiselle takas jo parin viikon päästä. Nautittiin vanhan kaupungin barriossa tapaksista ja sangriasta ison pöydän ääressä, ja puhuttiin kaikki vaan espanjaa!! Que bien! Tais olla saman pöydän äärellä:
Espanjalainen x 1
Saksalainen x 2
Norjalainen x 2
Suomalainen x 2
Kolumbialainen x 2
Australialainen x 2
JAJAJAJA
ja ohi kävellessä moikkasi:
Amerikkalainen x 2
Saksalainen x 1
Sunnuntaista hmm en muista kauheesti. Varmaan chillasin kotona peiton alla värjöttelemässä kylmyyttä pois kunnes Christien juna tuli Alicanteen ja mentiin jätskille puhumaan sen Barcan reissusta!
Tänään on siis tiistai joten eilen oli maanantai. Eilen ... yllätys yllätys, kun on mun päivä tennistä pelata, niin sataa enkä pääse sinne , niinku viimiseen kahteen viikkoon. Ihanaa <3 Huomenna pitäis olla taas harkat ja Claudia (luokkakaveri) sano ettei pitäis sataa. Katotaanko...
Hmm tulin siis äsken ensimmäisestä vaihtaritapaamisesta! Oltiin sellasessa jossain kahvilassa istumassa meijän aluevalvojan kanssa joka selosti meille niit kotimaissa allekirjoitettuja sääntölappuja. Comprendo? no. nada. Siel oli ihan hauskaa ja jutskasin kotimatkalla vielä ruotsalaisen tytön kanssa aika kauan. OH soon i will have a life <3 Vaikutti kivoilta tyypeiltä, ja mennään yhdessä lauantaina ehkä juhlistaa sen yhen austraalialaisen synttäreitä!
Ennen tota olin tietty koulussa, jonne kahdeksan aamuna heräsin kivasti kymmentä vaille ja panikoin ihan suomalaisen perkeleesti ja juoksin koko matkan kouluun ja oh.... sit soijan määrää. No kun olin luokan ovella huomasin helpottuneesti et porukka just vast istu tuoleilleen et eihän tässä mitään hätää ole, kunnes olin tietty tullu kaikkein vihaisimman opettajan tunnille (joka ekalla, eli viime tunnilla anto kolme A4:sta sen tuntien sääntöjä, ekana myöhästyminen totaalisesti kiellettyä...) myöhässä tokalla tunnilla. Se "Profesor" sit käsillään tekiessään samalla jotain muuta viitto mua jäämään seisomaan etten saa mennäkkään istumaan..... Heti kun hän oli hommansa saanut valmiiksi se alko huutamaan mulle espanjaksi siinä kun seisoin punaisena ja hiestä märkänä just heränneenä luokan edessä. No eipähän ottanut sylvältä eikä päässy sattumaan kun en ymmärtänyt sanaakaan. Vastasin hieman yksinkertaisemmin, Perdon, ja istuin.
Päivä kulu ihan mukavissa merkeissä nyt kun uskallan sopertaa jo jotain puhettakin, tai siis sanoja peräkkäin jonossa tyylisesti:D
Svantelle, Suville, Liinikselle ja Alexille suurkiitos sudoku-vihosta joka pelastaa mut nukatamiselta lähes joka tunnilla!
Kotiin pääsin kävelemällä tuttua yksinkertaisinta (mut luultavasti pisintä) reittiä, huutojen saattelemana. Damn you blond hair.
Muuten kaikki alkaa pikkuhiljaa sujumaan ja viikonloppunakin oli kivaa. Olin Inkerin ja Fabiennen kanssa lauantai illalla kaupungilla ja sunnuntai päivän rannalla (ah se vesi on lämmintä ja ihanaa)
Mutta tämän päiväisen syljenlentokohteena olemisen sijasta tahdon olla ajoissa huomenna, joten Hasta mañana amigos! Hyvää yötä Suomi!
