110. long time no see.

On taas mennyt aikaa ja en ole oikeen kirjoitellut, vaikka aiheita olis kyllä ollut, oon vaan siis perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja miettinyt, et huomenna sitten, ei jaksa nyt .. :--) 

pöytää kattamassa, kuvassa myös hostisäni! :---D

Oli siis tossa joulun vietto hetki sitten, joka meni kuulemani perusteella jokseenkin erilaisesti kun perinteinen espanjalainen joulu. Jouluaattoyö vietettiin argentiinalaisten kavereiden luona jonne tuli meidän lisäksi vähän vielä lisää muitakin argentiinalaisia :---) ja sit tietty mä, olin ainut ei-argentiinalainen siellä... :----D 

täs mä ja sasha the joulukoira.

Jouluaattopäivä oli iha normaalilta vaikuttava, syötiin lounasta ja chillailtiin kotona, ainut vaan et Ricardo ei ollut töissä. Illalla lähettiin joskus kaheskan aikaan sinne niiden kavereiden luo, ja siis näin aikaisin sen takia et mentiin auttaa valmisteluissa tietysti. Siellä sit ruokii lämmiteltiin ja katettiin pöytää ja laskettiin lautasia. Suurimman osan ihmisistä mä olin ainaki nähny yhen tai pari kertaa, joka oli ihan mukavaa. Siinä vaiheessa, kun joskus yhdentoista aikaan istuttiin alas ruokapöydän äärelle oli se jo notkuva kaikista niistä ruuista siinä päällä. Sitä lihan määrää, huh huh. Mut onneksi sydäntä, kieltä ja vatsaa lämmittämässä oli myös mun neljän tunnin ahkeruuden tulos, bataattilaatikko, josta kuva tässä  <3 

herkkku, eiks :-------)

Siinä sit kaiken argentiinalaisen aksentin sävyttämän espanjankielisen kiivaan keskustelun keskellä syötiin ja availtiin lahjoja. Mä sain perheeltäni (luulisin, tai joulupukilta) paketin joka sisälsi pienet pullot suihkusaippuaa ja kosteusvoidetta sekä sellasen muovisen verkkopesusienen. Myöhemmin syötiin vähän turrónia, eli espanjalaista, ja vieläpä alicantelaista jälkiruoka herkkua, sitä on kauheen vaikee selittää, mut se on joskus levy suklaata jossa on pähkinöitä, tai jotain, mut joskus siinä ei oo pähkinöitä, eikä se aina oo suklaatakaan... et tiedä sitten. Ainut yhtäläisyys, jonka oikeen oon huomannut on että se on yleensä suorakuution muotoinen levy. Sellasta herkkua. :-----D 

Ruokajuomana oli sit tietenkin perinteen mukaan mikäpä muukaan kuin argentiinalainen punaviini ja muut sellaiset. Kun kello läheni sitä neljää ja muita ei enää edes niin pikkutunteja, alko mulla jo luomet hieman painaa, mutta nukahtaa en voinut, olinhan kuullu koko illan pilkkaa siitä miten viime vuoden joulun näiden kanssa viettänyt itävaltalais-vaihtari oli nukahtanut sohvalle muutaman lasillisen jälkeen. Itse en moisen naurun alaiseksi halua ensivuosilaisten joukossa, joten urheana pysyttelin hereillä. Kun vihdoin lähdettiin pois juhlaviettotalosta kello oli jo seitsemän... Mentiin näiden yhden ystävän luo, sanoisin yöksi, mutta tässä tapauksessa luulen et oikein olis sanoa vaan että, nukkumaan. Sinne käveltyämme tietty vähän viellä juotiin teetä ja siinä sosialisoitiin ja sit viimein noin puol yheksältä aamulla pääsin nukkumaan kunniallisesti. 

Heräsin, ei seuraavana vaan ihan samana päivänä sieltä asunnosta, yksin. Puhelimessa tekstiviesti hostäidiltä, sanoen, että voin syödä mitä haluan jääkaapista, tai ottaa pyödältä hedelmää. Hetken emmin ennen kuin talsin keittiöön jääkaapin ovelle. Sen avatessani , oi sitä iloa, kun näin kaikki ne leivänpäälliset ja muut luksustuotteet, joista olisin  suuresti nauttinut jos siellä olisi oikeasti ollut jotain mille niitä laittaa, kuten leipää. Loppujen lopuksi kaikki kaapit koluttuani löysin mandariinin, jonka söin. Ja ettei kaikki nyt liian vaikeaksi menisi, niin olisin kyllä lähtenyt jo kotiin syömään, jos en olisi ollut tietämätön tarkasta olinpaikastani. Ikkunasta ulos katsoessa en tunnistanut, mitään. Tämä tekstiviesti, jonka olin saanut sanoi myös että he ovat poissa vähän, mutta tulevat pian (lue: lähetetty noin kolme tuntia aikaisemmin..) Jeejee. Jonkin ajan kuluttua asunnon omistaja kuusivuotiaan poikansa kanssa saapuu kotiin ja alkaa katsomaan, mitäpä muutakaan kun Paavo Pesusieni (sairaalloisen suosittu täällä.. kaiken ikäisten seurassa.) -elokuvaa. Siellä hengailin oudosti niiden kanssa, kunnes joskus hostit soitti et he on menossa kotiin ja ovat jossain bussipysäkillä jos haluan tulla heidän kanssaan. Lähdin kiireellä ulos haahuilemaan ja lukuisten puhelujen jälkeen paikansin kyseisen bussipysäkin ja pääsin kotiin. Bussissa hostmama kertoi heidän olleen eilisessä joulunvietto paikassa syömässä lisää jouluruokia. Voi sitä hymyä, kun Mabel kertoi pakanneensa minulle ruokia mukaan, jotta minäkin saan syödäkseni, ja voi sitä surkua, kun sen jälkeen jatkoin, että  unohti ne kuitenkin sinne. Huoh :c, mutta ei se mitään hauskaa joulumieltä kaikille, ja lomaa ja muuta mukavaa. 

-Terveisin: Aino ja Alicante 19°C 

Ps. tapasin eilen el Barriossa yhen suomalaisen tytön ku on töissä siellä! Cool. Se oli tampereelta. heeh 

104. On pitänyt jo postata, mutten en. ja joulu.

Lomat on alkanu, mut kaupunki vasta heräilee. Aurinko on ollu joulumielellä ja antanu näyttää itsestään paljon viime päivinä. Lämpöasteet on noussu pilvii, tai no, ainakin sinne kahteenkahteen. Mulle se on ollu enemmän ku kivaa ja oon nauttinu ajasta ystävien ja välillä vaan itseni, koiran ja lämpimien katujen kanssa. 

Kaikki ei oo kuitenkaan ollu niin onnekkaita. Mun vaihtarisiskon huone nimittäin on nyt kolkko, kylmä ja pimeä. Emilyn lento lähti eilis aamuna kohti Australiaa, Madridin, Dubain ja Thaimaan kautta. 

Keskiviikko aamuna kuultiin suru uutinen, että hänen rakas isänsä on mennyt tosi huonoon kuntoon nopeasti ja syöpä, joka luultiin jo voitettaneen, oli uusiutunut, voimakkaasti. Lento löytyi onneksi jo seuraavalle aamulle torstaille, ja matka kotiin sai nopeasti alkaa. 

Keskiviikko iltana vietettiin kaikki yhdessä aikaa (paitsi Ricardon äiti, joka mökötti omassa huoneessaan koko päivän tunnit) ja käytiin mm. Ricardon työpaikalla, ravintolassa kahvilla ja churroilla. 

täs me ilosina churrojen jälkeen ;)

Lola the dog wants churros too!

Takasin kotiin päin tullessa käveltiin pitkin Alicanten mutkikkaisiaa ja sokkeloisia pikku kujia ja katuja, joita niin rakastan, pitkin. Käveltiin sattumalta yhden ihanan puhtaan ja skandinaavisen minimalistisen kaupan ohi, ja mitkäs muutkaan ku Iittalan Aalto vaasit siellä ikkunassa. Unohdin taas ottaa kuvan, mut te luultavasti tiedätte miltä ne näyttää :D 

Ohitettiin myös yks eläinkauppa, joka sai mut ikävöimään Leenua ja edesmennyttä pikku Pepeä. Katsokaa itse: 

haluun tollasen ihanan pikku valkosen palleron mil on vallotavan isot mustat silmät ja niiden ympärykset :)

Illalla kotona kolmen naisen voimin syötiin hampparit ja ranskalaiset ja juteltiin kaikesta ennenku Emilyn aamun aikainen lähtö koittaisi. 

Keskiviikkona oli myös mun viimeinen koulupäivä ja sain komean todistuksen, jossa sain enimmäkseen ykkösiä, ja mitä ykkönen edustaa, no ensimmäistä tietekin, eli tarkottaaks tä sitä et mä olin paras ? 

Torstaina heräsin ainoana vaihtarina perheessä kello kymmenen jälkeen ja suuntasin kaupungille kahden luokkalaiseni tytön kanssa metsästämään lahjoja perheelle. Tai oikeastaan vaan Charolle, Ricardon äidille koska muut jutut sain jo hoidettua äitin lähettämistä jutuista. Kiitos Mama! 

Perhe saa siis pari pehmolelua Tomasille,  Fazerin konvehteja ja tuoksukynttilä Mabelille ja Ricardolle, ja  täältä ostettuja konvehteja ja tuoksukynttilä Charolle. :) toivottavasti tyytyvät koska en olis parempaakaan keksiny...

Sain myös viimein (nyt ku on taas lämmintä.. XD) ostettua lämpimämpää päälle. Kyllästyin tähän naisellisuuden maahan ja suuntasin El Corte Inglesin miesten osastolle. Sieltä lähti onnellisen Ainon mukaan kaksi neuletta, toinen täyttä villaa ja toinen puuvillaa. Nyt voin sit ilosena todeta, että jos olis kylmää ni olis päälle pantavaa :) jejee, eilen oli siis tosiaan kaupungilla sellasta etten voinu pitää edes neuletakkia mekon päällä tai tukahduin. 

Tänään heräsin viiden jälkeen iltapäivällä, eikä mulla oo hajuakaan miksi, koska en edes oo valvonu normaalia pidempään tai muuta vastaavaa. Ei sillä lailla et olis mitään tekemistäkään ollut! 

Heräilin täällä aikani ja lähdin takaisin rakasta El Corte Inglesiä kohti, metsästämään luumusosetta joulutorttuihin, onnistumatta tehtävässäni. No ehkä joskus myöhemmin, ellen sit oo ahkera ja soseuta sen ite. sää nähdä... D:   

Kotiin tultuani aloin ahkeroimaan mun osan jouluruuista kanssa. (huomaan juuri miten mun alkuaikojen blogitekstien lauseenjäsjestykset teki paljon enemmän järkeä ku nyt [kuka sanoo tekee järkeä, suomeksi.... minä..nyt.]) Kokkailin siis tuossa Bataattilaatikkoa, vaikka luulen et sekaan meni joku lanttukin ku ei näyttäny samalta, mut no hällä väliä ehe, tosiaan perunalaatikot yms näytti ihan sikavaikeilta tehdä, tai ainakin et joutuisin varaamaan uunin omaan käyttööni vähintään koko päiväksi; Joten ei. Mut luulen oikeesti et saatoin jopa onnistuu siinä laatikossa, vaikka toisaalta se on vielä uunissa joten paljon aikaa vielä mennä pilalle...he. Siinä oliki oikeestaan mun koko päivä jotain roskien viemistä lukuunottamatta. Jännittävä eikö? Mut ihan mukavaa tällästä nukkumista ja puuhasteluu, ja juttelua Mabelin kanssa keittiössä musiikkia kuunnellen :) 

Nyt vois paketoida tolla ihanalla vauvapaperilla vähän lahjoja huomiseksi, hui! joulu on jo huomenna, tosi outoa. mut oudosta huolimatta, hyvää joulua sinne kaikille! 

Ainiin ja lupaan viel näyttää teille sen mun kunniakkaan todistuksen sitten kun saan sen mun siniluomiselta aluevalvojalta takasin :) 

Aino, aurinkoisesta Alicantesta :)

101. té

Teekuppi vieressä ja hassu olo.

Käytiin kävelyllä perheyksikon; Emily(aussisisko), Mabel(hostäiti), Charo,(hostisän äiti), Tomas(vauva),Lola(the dog) + minä, kanssa. Ajattelin että ompa mukavaa tässä vähän tehdä perheen kanssa juttuja ja muuta. Mentiin sellaseen täällä tavalliseen Tienda de China:an, kiinalaiseen kauppaan, mistä löytyy oikeesti kaikkean mitä voit kuvitella. Eikä millään kategorialla, paitsi ehkä sillä että on tehty Kiinassa. Ne on ihan hulluja ja sitä muovin hajua ei voi välttää. Astuttiin sit mun huonolle ololle onneksi ulos ja Charo lähti jo kovaa vauhtia kiitämään El Bebe Tomasin ja rattaiden kanssa eteempäin. Huomattiin Emilyn kanssa et Mabel ei vielä tullutkaan, kävi kai maksamassa jotkakin. Odoteltiin siinä ja hiljakseen käveltiin, mut Charo viiletti välittämättä eteenpäin. Jonkin ajan kuluttua Mabel tuli ja siinä vaiheessa Charoa ei näkyny enää missään, tietenkään. Noni. Ja draama taattu. Etsittiin heitä sit aikamme, käveltiin ylös ja alas katuja, eikä pihaustakaan. Tiedettiin kuitenkin ettei hänellä oo avainta, joten ulkona sen on pakko olla. Kävellessämme kotiin päin näky Charo rattaita työntämässä jonkin matkan päässä edessä päin. Kotikadun kulmalla sit saatiin se kiinni. Ja mitä siitä sit tuli, huutoa, rauhottelua, epämukavuutta (mä+emily..) ja jatkuvaa huutoa ja tappelua ja rauhottelua. JES! Nää perhehetket täällä on niin mukavia. Eipä siinä sit mitään, mun avaimilla ovet aukeili, kun taas Charon käsistä ne lähinnä vaan paukku kiinni..

Keitin teet mulle ja hostmamalle.

Päivällistä odotellessa, Aino täältä draaman toiselta puolen.

(ainiin täähän ei ollu mikään eka kerta ku täällä näitä ihmeellisiä anopin huutokohtauksia sattuu, ja niitähän ei muuten millään lailla sen jälkeen selitellä, et kunhan huudellaan vaan. ja naapurit rakastaa)

100. Cien Sata

sata päivää oltu. Ei oo paljon sanottavaa, ihmisii ja juttui on ikävä, mut se kuuluu asiaan.

Perjantaina ekaa kertaa oikeesti tajusin et oon täällä, Espanjassa, ja asun täällä, Espanjassa, ja kaikist jutuist huolimatta, oon onnellinen :)

ulkona luokkalaisten kanssa :) = out with people from my class :)

Perjantain jälkeen en oo oikeestaan mitään tehnykkään muutaku nukkunu, Lauantai päivän, la-su välisen yön, sunnuntai päivän, tän päivän, Viime yönä verta vuotava nenä piti mut hereillä, ja otin oikeuden nukkuu läpi tän päivän. Koulussa muutenkaa enää muutaku juttelua (huutoa) ja elokuvien levotonta katselua (nukkumista mulle..) :D

heehehehehe


ainii tänään ku kävelin keskustas kävelin parkkeeratun auton vierest ja mun legginsit repes koska siit autost törrötti joku ruuvi..... hupsista

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


 One hundred days gone. Don't have much to say, except that I miss a lot of people and a lot of things.
But thats normal, a part of the deal.

On Friday, I, for the first time actually realized that I am in Spain, and that I live here, in Spain. Despite everything , I am happy. 


After friday I haven't done much more than slept. I slept all through saturday, sunday, the night between those two days, and today. Last night my lovely red bleeding nose kept me up all night, so no sleep then at least. So today I took the right to sleep in and not go to school. And well, it is not like I missed anything, the day would have been like all the others around these times, a lot of talking (yelling) and restless movie-wacthing (sleeping for me).

Oh yeah and today when I was walking down the street in the centre a car ripped my leggings because it had a freakin' nail or something pointing away from it. WHAAT i say..... woopsy

You english readers can probably check the picture and the video out from the finnish part! :)

97.

(Kirjoitettu perjantaina 97. päivä täällä 16.12.)
Kirjottelen tästä lähin enemmänkin englanniksi niin ne jotkut harvat, joita kiinnostaa pääsee lukemaan. :)

Mun päivä saldo lähestyy sataa aika nopeasti. Et onhan tääl sit oikeesti oltukin aika kauan jo. Ei sitä tunnetta voi kauheesti kuvailla. Outoa vaan on.

Eilen(torstaina) sain kaksi kirjettä! Toisen rakkaalta Annalta Amerikasta ja toisen Suomesta mun lapsuuden doppelgängeriltä, Liinikseltä :) Tollaset piristää aina niin paljon. (vinkvink)

Tänään(perjantaina) mennään joulun (ei voi uskoa et sellanenju tulossa pian..) tai loman tai kuka tietää minkä kunniaksi luokan kanssa syömään ja ulos yhdessä. Odotan sitä ihan ilosin mielin, ehkä pääsen juttelee joidenki uusien tyyppien kans :) Mut luonnollisesti ei vieläkään tiedetä mihin mennään ku siit synty sairas haloo, huuto ja tappelu. Por favor! ja ovet paukku.

Oon tehny vähän lupauksen poikaa et joululomalla oon aktiivinen salillakävijä ja liikkuja enkä varmasti ota enää mitään joulukiloja tähän päälle.
Lomalla on aikaa myös kokkailla! Ajattelin harrastella perheen vatsojen täyttämistä myös. Eilen aussivatsa ja argentinomasut sai täytteekseen NAKKIKEITTOA :) !!
Oli kuulemma "ricoa" :) Oli sitä ihan itsenikin mielestä kiva syödä vaikken mä suomalaisia liharuokia niin kaipaakkaan mut samaa suuntaa se oli kuitenkin. Olis kyllä pitäny ottaa kuva siitä keitosta! Seuraavalla kerralla sitten..

täs mä onnellisenä Arctis Monkeys @Barcelona 28.1. keikkalippujen kaa :)
 

Mutta asiaan taas. Tällä viikolla en oo kauheesti tehny mitään erikoista, nyt ku Christie ja noi lähti ja oon nukkuillu aika paljon.

Oon loman tarpees, mut en vaan tiedä onks tä tuleva loma sellanenku toivon. Ihmisetku täällä tuppaa sen oikeestaan kotona viettämään ja tosi moni vaihtari menee kotiin jouluksi, tai koko lomaksikin. (lol)


----------------------------------------------------------------------------------
 From this day forward I'll try and write more posts in english also, so that the small percent of you, who are interested enough to read this, but are not skilled with the "beautiful" language called finnish, can read my blog too.

The number of days I've spent here is coming closer to 100 faster and faster. So I have in fact been here a pretty long time. There are not a lot of words describing this feeling. But weird it is, if something.

I recieved two letters yesterday! One from dear Anna in America and the other from my childhood doppelgänger Liina-Lotta <3 These things always chear me up.

Today we are going out to eat and more with people from my class, because of the holidays or x-mas or who knows :D I'm looking forward to it :) Maybe I'll get to speak with some new people. But naturally we still don't know we are we going tonight, because everytime we spoke of it people started screaming and yelling and banging doors ... Por Favor...

I've made a little promise to myself that during the holidays I'll try and be more active (sports wise..) and go to the gym more often. Because the last thing I want is to gain some more holiday-kilos (/pounds... or what ever you peeps you wanna call fat :D)
During the holidays I'll also have some more time to cook. I thought of taking up a hobby; filling the
stomachs in this household. Yesterday the aussi-stomach and a couple of argentino-bellys got filled with some real finnish NAKKIKEITTO :)
From what I hear it was real "rico". I myself did also enjoy it, all though I didn't miss those finnish meat dishes that much... but at least it was something :) I should have taken a picture of the soup...

(look at the pic up there... ^^^ its me happy with my tickets to Arctic Monkeys gig in Barcelona 28.1.)

I havn't done much this week. Christie and Cooper left and I've been sleeping a lot. I really do need vacation, but I don't know if this is the kind of vacation that I'd wish for.. People here kind of stay at their houses a lot especially during these holidays and many of the exchange students I know are going home for the holidays. (lol) XD

93. Jotkut jo lähtee.

Tää viikonloppu on ollu tunteellinen ja onnellinen. En oo viettäny siitä paljoakaan kotona, tai ainakaan yksin. Jotkut jo lähtee ja se on vaan. outoa.

Sunnuntaina mentiin kolmestaan Christien ja Cooperin kanssa Linnalle. Cooper sano viimein ymmärtäväsä mist se kaikki haloo on et käveli linnalle. Sen tunnin kiipeemisen jälkeen se näkymä, se on kaikki se arvosta. Vietettiin siel iltapäivä, nähtiin auringonlasku, ja mietittiin viimeisiä kolmea kuukautta.  Ollaan Espanjassa. Ja ei vaan olla täällä, vaan ollaan oltu täällä viimiset kolme kuukautta. Ja mä tuun olee tääl seuraavat noin puol vuotta. Mä asun täällä.

kantakahvila, Café Tito ja ihmiset :)

 On ollu tapahtumarikkaat kolme kuukautta, moni juttu on samaa, mut niin paljon on muuttunut, ja muuttunut niin paljon. Samalla syyskuu tuntuu ku eiliseltä, ja samalla tuntuu ku siitä olis vuosia. En osaa verrata tätä mihinkään. Kaikkien pitäis vaan kokea, ja tajuu sen hienouden ku lähtee vaan ja menee, ja samal kokee sen, mitä se elämä "back home" oikeesti oikeen on. Mitä tarkottaa Suomen kulttuuri ja vapaus ja perhe ja koti. Miten erilaista kaikki voi odottamatta olla, ja miten vaikeet se voi ajoittain olla. Mulla ja muutamilla muilla maailman vaihto-oppilailla on se uskomaton tilaisuus kokee ja oppii se kaikki. Vaikka joskus unohtaa sen olevan uskomaton ja niin arvostettava. Joskus eksyy siihen väsymykseen mitä tulee siitä ku jokasen hereillä olevan minuutin pitää olla keskittymiskyky terässä ja hymy huulilla. Monet vannoo kotiin mennessään nukkuvansa vähintään viikon. Mä en yhtään ihmettele sitä, ja uskon olevan helposti mahdollista. Toiset vannoo muuttavansa takasin kotiin vähintään kahdeksi vuodeksi, ja ottavan siitä kaiken irti. Itse ajattelin arvostaa pienimpiäkin asioita tuhansia kertoja enemmän ku ennen olisin koskaan pystynyt. Joku kysyy aina välillä näihin aikoihin, et mitä yks haluais joululahjaksi. Mä en osaa vastata tohon  monellakaan konkreettisella asialla. Yhet hyvänyön rentoutuneet unet tulis tarpeeseen, mun kokonen sosiaalinen verkosto, mahdollisuus sanoo just sen mitä tarkottaa, ihmisen, jota halata ku tulee kotiin, fyysinen ihan niinku henkinen lämpö. Sanon vaan et, arvostan.

Oon ollu mukana ihanissa ja mahtavissa seikkailuissa ja ottanu itestäni irti enemmän ku luultavasti koskaan ennen.

Hyvää vuoden vaihdon aikaa, teille sinne Suomeen, vaihtareille ympäri maailmaa ja muille muualle.

Ja hei entiset vaihtarit, tää tyyppi arvostaa! Propsit teille kaikesta!

-----------------------------------------------------------------

This past weekend was very emotional and happy. I didn't spend much of it at the house, or at least not alone. Some people are already going and its just. weird.

On sunday the three of us (Christie, Cooper and I) went to the castle. Cooper said he finally understood what all the talk about going to the castle was about. After about an hour walk, or climb, the view, it makes it all worth it. We spent our afternoon there, saw the sunset and thought about the past three months. We are in Spain. And not only are we in Spain, but we have been for the past three months, and i will be here for aprox. the next half a year. I live here.

It has been a busy three months. A lot is the same, but a lot has changed as well, and changed a lot. September feels like yesterday, but at the same time it feels like it all happened years ago. I can't compare this to anything. Everybody should experience this themselves. Realize how incredible it is just to leave and go, and at the same time notice what "life back home" really is. What does finnish culture (or any for that matter), or freedom, family or home really mean? How different can things all of a sudden actually be. How unexpectedly hard can it all be at times. I and a few other exchange students have the unbelievable chance to experience and learn it all. All though sometimes you forget that its so incredible and appreciated. Sometimes you get lost in the tiredness of having to focus and have smile on your face every minute of every awake hour. Some people swear they're going to sleep for a week when back home. (I have no trouble believing it).. Others say they are going to move back home at least for two more years. I am going to appreciate the littlest things more than I ever before could have.
Around these times there is always someone asking what does one wish for christmas. I honestly don't many substantial answers to that. A good night sleep, my size social network, an opportunity to say what you really completely mean, a person to hug when coming home, physical just as much a mental warmth. I do appreciate.

I have been in some lovely and great adventures and enjoying myself and taken out of myself probably more than ever before. Happy holidays, to you guys in Finland, to exchange students all over the world and to others elsewhere.

And to you all former exchange students, props to you all!

91

En oo postaillu pitkään aikaan. Johtuen kylläkin siitä ettei mun elämässä oo oikeesti tapahtunu mitään tällä viikolla. Oon ollu koko viikon kipee ja maannu yksinäisenä sängynpohjalla. Joinakin päivinä ääntä tuli sen verran et sai vastattua kysymyksiin, toisina oli pakko siirtyä kokonaan eleisiin ja liikkeisiin.

Kello on 14.22 lauantai aamuna ja tulin just takas tost katumarkkinoilta. Ostin säkillisen mandariineja ja säkillisen omenoita (ja okei pussillisen karkkia), ajatuksena et niist riittää ens viikolle koulueväiksi ja muiksi! Toi katumarkkina mercado juttu on tosi ihana. Ne valtaa torstai- ja lauantaiaamuisin parin korttelin verran katuja autoilta itselleen ja ne kaheksan aikaan aamulla alkaa täyttymään ihanilla vihannes- ja hedelmäkojuilla ja korukojuilla ja vaatteilla ja kaikilla söpöillä jutuilla, on pähkinöitä ja kukkasia ja vaikka mitä. Ja kaikki on tosi edullista :) jeeee sanoo kukkaro! Lupaan ottaa kuvia seuraavalla kerralla! Nyt oli filmi loppu :(

Eilen illalla väsymyksestä ja kipeydestä huolimatta halusin ihmisten ilmoille ja mentiin Christien ja Kaylinin kanssa Mucxamieliin, pienempi kunta Alicanten vieressä,missä Kaylin käy koulua ja asui ennen perheen vaihtoa. Se oli oikeen söpö paikka ku sitä ei oo tarvinnu nopeesti rakentaa niin täyteen, kaikki talot ei oo siel korkeita kerrostaloja niinku tääl keskustassa ja siel on söpöjä pieniä katuja vanhoine kivetyksineen.
Ku menee kaupunkilomalle johonki isoon kaupunkiin Euroopassa ni kannattaa mun mielestä lähteä vaikka bussilla lähikuntiin koska sieltä löytyy ainaki täällä päin vanhempaa kaupunkimallia enemmän, ja on enemmän "paikallinen".

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I haven't posted in a long time. It is because nothing really has happened in my life this past week. I have been sick sll the time and lay on my bed. Some days I had voice enough to answer questions, others I had to relay on gestures only.

It is 2.44 PM on a saturday morning and I just came home from the street market. I bought a big bag of mandarines and another one of apples (okay, and a bag of candy), having in mind that they would be enough to last until the next school week, for snack to take with me. The street market mercado thingy is so lovely! They take over the street on thursday and saturday mornings and start to fill them with cute little vegetable stands, and fruit and flower and jewellery, clothes and all lovely things. And everything is bargain! Yay! -says my wallet. I promise to take some pics next time :) this time i didn't have any film left.

Despite all the tiredness and sickness I wanted to be around people. Christie, Kaylin and I went to Muchamiel, a smaller town or a village, where Kaylin goes to school to and used to live before changing hostfamilies. I thought it was such a cute little place, because they haven't had the need to build a lot of apartments fast in a small area, so all the houses and buildings aren't as new and high as in the city. There was a lot of cute all houses and small alleys and streets.
When going to a city vacation to a rather big city in Europe I would recommend one to at least try and take a bus or some transport to a smaller nearby town. There one can see more of the old local style of living.

83.

Unohdin kipeenä kertoo tiistaisesta puistoretkestä Lola the Dogin ja Christien kanssa.
Turistikartoissa on yks huono puoli, sillon kun niis ei ilmoteta suhdetta, kävelet sit vaan... Meil valkeni siin hetken valtatiel kävelyn jälkeen et ollaan muuten menossa jonnekki vähän kauemmas, lopulta seuraavaan kaupunkiin. Hups. Mut puisto oli hieno! Kuviakaan ei kyllä ole, vielä, filmillä pitäisi olla. Puolentoista tunnin kävelyn jälkeen Christie avas kameransa, jonka akku loppui just siinä hetkessä, mahtavaa :D
Mutta niin, El Parque Palmeral oli kaunis, Lola juoksi kuin Spirit, villi ja vapaa ja me aiotaan mennä uudestaan! Retkeen kului mukavasti koko päivä.

Tänään on perjantai ja selviydyin kouluun (kirjotan tätä vihkoon koulussa nyt: 8.23) Advil, vitamiinit ja omenat vie läpi tän koulupäivän (toivottavasti) ja pääsen nauttimaan vapaasta (ja terveestä) viikonlopusta. Odotan välkkää (ruoka) ja kello kahta (vapaus)... Tä viikko oikeestaan meni tossa Palmeral-retkessä ja kipeydessä. On mulla hurja elämä.....XD

Ainiin ja mahtuihan siihen myös sopiva (aivan liian suuri) määrä vauvan rääkymistä ja neljätuntinen itkuntäytteinen perhekeskustelu myös aluevalvoja paikalla ollen. Olen väsynyt. Huoneeni on kylmä. Eikä ne sälekaihtimet auta (hostäidin ja aluevalvojan ratkaisu huoneeni lämmittämiseen..) Odotan helmikuuta, joka on kuulemma kylmin kuukausista.
Nyt oikeesti haluaisin maahan jossa ymmärtäisin mitä tunnilla tapahtuu vaikka joutuisinki opiskelemaan enemmän. Rehellisesti mua alkaa pännii tää tunnil istuminen ku kuulet vaan hermoi raastavii merkityksettömii äänii . huoh.

81. joulukuun iloja

Terveiset sängystä. Jossa oon maannu pari päivää. 
Oih! Nopeimmat kekkas! oon kipee. . . 


No  miten oon tän aikani neljän seinän sisäl viettänyt ? Nukkumalla, syömällä, katsomalla leffoja (kiitos utorrent<3), nukkumalla vähän lisää, kattoen vähän lisää leffoja, ja syöden liikaa lisää, Ja yks neljätuntinen keskustelu koko perheen ja aluevalvojan voiminki on käyty. Oon niin kyllästyny istumaan täällä huoneessa, että tuun ihan hulluksi. Yks kaveri jo ennustikin, et miten loca tuun huomen olemaan ku en oo saanu mun la vida socialii tyydytetyks. Totta se on. Meen varmaan ihan sekasin siit ihmismäärästä. Odotan jo! Yritin jo tänään saada vähän elämää ja menin aamulla kaheksaksi kouluun mutta palasin tunnin päästä ku ei siit olemisest tullu yhtään mitään. Yks onni siinäkin! Kävellessäni koulusta kotiin oli jokatorstaiset katumarkkinat tietenki paikallaan kotikadulla ja mä nappasin mukaani säkillisen omenoita ja mandariineja. Noin kaksi mandariinia jäljellä.... hedelmät on tääl ihan eriluokkaa! Voi kumpa toi perheki arvostais niitä ja ostais niitä tänne joskus!  Huomenna aion kyl pakottaa itseni kouluun, onhan perjantai! Kotona en voi sellaista päivää viettää, enhän. 


Jos teille siellä missä ikinä tällä hetkellä olettekin tulee tylsää. Laatu(ja vähän vähemmän laatu)viihdykkeitä ovat mm. 

Leffat: 

The Kids Are All Right 

Magnolia

Submarine

Like Crazy

Blow 

Drive 

                                                The notebook (vaiks oon vieläki vihanen sen miehen vanhemman version näyttelijä valinnasta)

Kirjat:

The Thousand Splendid Suns 

Palo Alto

Tao Te Ching 

The Perks of Being a Wallflower

The Catcher in the Rye 

...ja miljoonia ihania kirjeitä. 

Elokuva- ja kirjavinkkejä otetaan myös vaihtoon! 

Tai minkäänlaisia ajantappotapoja! Ciao!

80.

Selvitty kouluun ja sieltä kotiin vauvan huudon takia valvotun yön jälkeen. Ihanaa. Muut unensaamisongelmat ei vaan olis tarpeeksi ilman tota. :) 

Viikonloppu meni aika chillein ja rauhallisin meiningein. Perjantaina en ekaa kertaa oikeestaan tehny mitään, kävin ilalla syömäs ranskikset ja kasvisrullan eurolla Emily-siskon ja Cooperin kans. Lauantaina nautin pitkään nukkumisesta ja keskustassa kävelemisestä. Illalla mentiin parin GetReadyläisen ja niiden koululaisten kans ulos syömään. Tapasinpa yhen suomalaisenki! Suomenruotsalainen Helsingistä! Lähtee tosin oudosti suomalaiselle takas jo parin viikon päästä. Nautittiin vanhan kaupungin barriossa tapaksista ja sangriasta ison pöydän ääressä, ja puhuttiin kaikki vaan espanjaa!! Que bien! Tais olla saman pöydän äärellä:

Espanjalainen x 1 

Saksalainen x 2 

Norjalainen x 2 

Suomalainen x 2 

Kolumbialainen x 2

Australialainen x 2 

JAJAJAJA

ja ohi kävellessä moikkasi: 

Amerikkalainen x 2 

Saksalainen x 1 

Sunnuntaista hmm en muista kauheesti. Varmaan chillasin kotona peiton alla värjöttelemässä kylmyyttä pois kunnes Christien juna tuli Alicanteen ja mentiin jätskille puhumaan sen Barcan reissusta! 

Tänään on siis tiistai joten eilen oli maanantai. Eilen ... yllätys yllätys, kun on mun päivä tennistä pelata, niin sataa enkä pääse sinne , niinku viimiseen kahteen viikkoon. Ihanaa <3 Huomenna pitäis olla taas harkat ja Claudia (luokkakaveri) sano ettei pitäis sataa. Katotaanko... 

76. korvan taakse sattuu. siellä on liikaa tavaraa.

Mun tunteet ja ajatukset alkaa olla aika passiivisia, ja mä oikeesti luulen et se johtuu siit et pissaan täällä jääpaloja. Siis on kylmä. talossa. Ja kukaan ei suostu uskomaan et tarviin jotain peittoja lisää koska .... olenhan suomalainen. No meillä Suomessa talojen lämpöasteet ei vaihdu vuodenaikojen mukana. Tai varsinkaan kellonaikojen. He he. Ja ja. XD


Tajusin tossa et otan täällä kuvia vaan silleen mun silmään siisteistä jutuista ja filmille. Isi lähetti digikameran. Jaaha XD


Niin tän jutun pointti oli se että ainakin nyt jotenkin ajattelin räpsii sillä digipokkarilla jotain huonoja kuvia mun normielämästä. Ihan niinku kotikadusta ja aamupalakahvilasta. Hmm. Oon ollu vähän liian nolo ottamaan kuvii kauheesti koulussa. Mut ehkä mä joskus rohkaistun. Ehkä vielä joskus (aikaa 8 kuukautta!)


Mutta niin. Tässä vähän kuvia

mul on koton sellanen piirros tollasest samanlaisesta kädestä ku piirsin joskus kutosella itseasias iida salosen koulus siel auran perukoil niiden kuvistunnil. mietin et osaanks viel. pitäis ruveta piirtää enemmän ku mul on megana aikaa just esim tunneilla. hmm 

rakas

pöö

LOLA THE DOG

Lola The Dog on the run

kotikatu aamulla ennen kouluu

hui! pelottava isopääkatu joka pitää villistä ylittää 

kävelemässä kahvilaaa!N

ruuan ja seuran odotus 

nauntinto nimeltään cafe con leche y tostada con aceite y sal

nam

koulua!

lisää sitä 

koulua he

tos mun korva. jos haluutte nähä

                   ja sellasta:

71.

Tiedätteks sen tunteen ku totee illemmalla koko päivän chillauksen ja lillummisen jälkeen et nyt on kyl niin väsynyt koko päivän chillauksesta ja mitään tekemättömyydestä et pitää vähän nyt sit levätä ja chillata ku on niin väsynyt. hehe

Toi selitys oli vähän sekavanmoinen mut se ei mua haittaa! Tää sunnuntai on hyvä sunnuntai pitkään aikaan,  positiviinen sunnuntai fiilis! Christie oli yötä ja herättiin ihmeen aikasin puol kahdelta ja alotettiin päivä lillumalla sängyssä ja katottiin kai siinä teen juonnin ja murojen sängyssä syönnin keskellä elokuvakin, eagle eye. Siirryttiin tästä keittiöön keittää pastaa ja lisää teetä. Olin ihan ahkerana ja tiskailin ja järjestelin juttuja, ku perhe ei ollu kotona, tai ole vieläkään, missä lienevät, en kysy, nautin vaan kun en kuule itkua. Syötiin pastaa ja juotiin teetä. Seuraava tapahtuma rikas ohjelmanumero oli "chillaaminen tyhjässä olohuoneessa". Makoiltiin sohvilla ja juotiin teetä ja juteltiin tosi hitaaseen tahtiin jutuista ja elämästä ja siitä miten Christiellä on jo juttu lopuillaan ja mun on vasta alussa. Sillä on kolme viikonloppua jäljellä, mulla yli kolmekymmentä. Aika hullua, jos miettii. Niinku kaikki.

Muu viikonloppu sentään sisälsi ihan oikeita tapahtumiakin, kai. Hengailtiin kaupungilla ja istuttiin puistoissa, ihan kivaa elämää. Iltasin suuntana oli perjantaina tuulinen kaunis ranta ja lauantaina vanhan kaupungin sokkeloinen El Barrio. Molempina iltoina oli hauskaa ja eloisaa vaihtarieloa.

En oo oikeen päässy blogii kirjottelee, tai paljon muutakaan internetkoneilee koska meijän uuden nettiliittymän kans on tullu vähä ongelmii ja ei olla oltu ihan langoilla täällä kotona. Mut ei se mitään, mä selvisin!

Ei mul varmaan muuta! Paitsi et isi ja Eetu tulee ehkä tammikuus tänne, tai siis Barcelonaan! Jes

Öitä ja hyvää työviikkoa itse kullekin!

68. kipeä

Ku makaa sängyssä päänsäryssä ja nukkuu on vaan aika täydellistä et tulee kirje äitiltä ja mukana kaks pussii sisuja ja toinen kirjekuori Inkeriltä ja sisällä kaks levyä suklaata. Mä tykkään tästä ajoituksesta. Nyt tekee mieli tostadaa, mut aion nukkua! Nyt on kyl jo parempi olo, eilen illalla ja yöllä oli kuumetta varmaan. Pillereitä on pakko rakastaa. Ja on jo torstai.

65.

Hmm. Jotenkin olo on sellanen etten kirjota tänään paljon! Mut kai se on hyväksyttävää! Nyt must tuntuu et oon selvinny jo siitä hiukan et tä ei oo mun koti ja asiat ei oo täällä niinkun kotona ja ei oikeestaan oo täällä mitään perhettä. Mut nyt mä ainakin tällä hetkellä , mä kaipaan mun kavereita, ihania ystäviä. Muuan maha sanoi kerran näin

mä muistan kui eksyneelt otukselt sä näytit ku menit sen turvatarkastuksen läpi

olit nii raasu

hui

Voiko tollasta olla kaipaamatta. 

Tai sellasta ku kuuntelee musiikkia ja jostain biisistä ei voi ajattelematta mitään muuta ku lämmintä ja onnellista kesää ja sitä miten muuan valkotukkainen ystävä laulaa huojuvana Hurtsin keikalla Stay biisiä sun kanssa, ja oot kohta jättämässä koko maan. Ja sit oot täällä, ja sit vaan muistat sen hetken. ja tuskin koskaan unohdat. Ja joo, mä muistan jäätelökesän. 

naama jonka kanssa ei voi olla olematta onnellinen [svante]

Mut kaiken tän ystävyyksien kaipailujen jälkeen, ja ennen, on elämääkin eletty. Alicanten aurinko on jaksanut paistaa, munkin pään yllä. Lauantaina keskellä harvinaisen rauhaeloista viikonloppu se seuras mua ja Christietä San Vicenteen inkerin entiseen asuinkuntaan, Outlet liikkeiden kylään! 

Bussipysäkillä onnellisena kotimatkalla

Likaa lasin läpi (yhen outlet-keskuksen parkkipaikka!)

Christie onnellisen tietämättömänä kuvauksesta!!!

kolmijalka hehehe

kalju Christie shoppailun jälkeen!

there are no words..

Buenas noches!

60.

Kirjotan tätä nyt koulussa, kesken Latín tunnin, vihkoon. EI! nyt tä on jo netissä, mut myöhemmin sinne laitettuna hehe...

Elikkä ettei kaikki niin huonosti olis niin osa viikonlopustakin meni sit ihan kivasti. Lauantaina mentiin juhlimaan kaylinin synttäreitä. Mä ja Christie mentiin niiden (Kaylin+muut) perässä vasta myöhemmin, mut ei todellakaan liian myöhään ku täällä kaikki alkaa paljon myöhemmin. Oltiin ehkä vähän ennen yhtä el Barriossa ja löydettiin iloiset ystävämme sieltä. Illan aikana, ei sattunut, mutta tapahtui sitäkin enemmän! Tavattiin uusia ihmisiä, juteltiin vaihto-oppilaille ja löydettiin kauan odotetti iso discoteca. SWING, joka aukeaa perus espanjalaisittain KOLMELTA. Kiitos vaalean ihon ja blondin tukan meidät kiidätettiin oitis jonojen ohi ilmaiseksi (10€) sisään. Kiitos(sillä siinä 13°c aamuyön vilussa ei olis haluttanu jonottaa)! Osa oli jo ennen tätä joutunu lähtee kotia kohti ja loput lähti sieltä. Lopulta oli vaan mä ja Christie ja pussillinen uusia naamoja :) Estoy feliz! Siinä vaiheessa kun mä ja C oltiin lähössä (n. 6 aamulla) jonot ulkona vielä jatkui ja porukkaa lappasi sisään! Meijän suunnitelmat taxilla kotiin (=meille) menosta ilmeisesti unohtui ja käveltiin reippaina koko matka. Nukuttiin yö aamu meillä ja kun noin kello kahdelta herättiin (jäässä) oli Christien paras lähteä kotiin jos halusi lounasta :D

Sunnuntai meni lagatessa kotona, joka jatkui harmillisesti maanantaihin saakka, kun en väsymyksestä huolimatta pystynyt saamaan unta mun 11°C huoneessa (ihme&kumma). Makasin mun sängyssä paikallani viltin alla ajatellen koko ajan et kyl kohta lämmin tulee, ku pysyn vaan paikallani, kunnes rakas nokia alko piipittää herätystä. Kiva. No ei ollu ainakaan hankaluuksia herätä. Menin siitä tostadalle ja cafe con lechelle Cafe Titoon ja siitä kouluun. Iltapäivä kului Law & Order Special Victims Unitia katsellessa Christien ja Pearlin kanssa mun konetta tuijoittaen. Jännitävää, eikö vain.

Muistatte varmaan sen ku panikoiden menin tenniskoululle 40 min myöhässä testaamaan mun tasoa. No eilen sit menin sinne taas, siihen reeniaikaan ku mulle oli sähköpostiin ilmotettu. Ni eiköhän siel oo just ne samat tyypit (huippu prot nuoret espanola miehet...) ja pari muuta lisäks. Oloni oli ylpeä, ei lainkaan nolo ja nöyryytetty. Ja taas kannoin maani nimeä kunnialla pelaten lähes yksinomaan muiden vuoroilla ja omieni aikana ollessani kaikkea muuta kuin valmiina. Juoksin myös onnistuneesti yhtä toista pelaajaa päin. Kun kuulin etten normaalisti pelaisi tässä ryhmässä vaan Lunes y Miercoles = maanantaina ja keskiviikkona klo 20.30 olin helpottunut. Kunnes valmentajani kertoi yhden muunkin ryhmäläisistäni tänään pelaavan siinä myös. Jes pääsen taas häiriköimään sen reenejä. Jihuu...

Kotimatkalla menin bussiin, jonka kuski puhui puhelimessa toisella kädellä ja poltti tupakkaa toisella, olevinaan ajaen bussia samalla. Perus Espanja :D... Ja kun puhelu loppui vaihtui puhelin käsipuolessa roikkuvaan rouvashenkilöön, joka teki kaikkensa häiritäkseen kuskia ajamasta.

Olen elossa.

56.

Terveiset. Ensi varoituksena niille jotka kaipaavat viihdytystä, tätä blogi postausta ei kirjoitettu iloisissa tunnelmissa.

Nyt niille jotka silti jatkoivat lukemista. Tän päivän ilo on: eilinen on loppu. Mun viimiset kolme päivää on ollut aika rankat. Keskiviikkona kuuntelin koko perheen lounaspöydässä puoli tuntia saarnausta siitä miten huono olen (kielessä varmaan) ja miten mun täytyy harjoitella enemmän. Tän kaiken olisin voinu ottaakin (en ilomielin sillä osaan kuitenkin enemmän kun vaihtarisiskona kuuden vuoden opiskelu taustalla, mä 3kk taustalla) vastaan, mutta kun aihe siirtyi siihen et vaikka mulla on tennismaila en osaa pelata kun en ole mennyt kentälle,(jonne en ole vielä päässyt sillä olen odotellut soittoa koululta) ja siitä siirtyen aiheeseen , en ole käynyt salilla tarpeeksi, olen lihava ja lihonut liikaa(hän samalla nauraen). Tän lounaan jälkeen mua kyl sit vähän potutti mut päätin olla lannistumatta ja menin kavereiden kanssa istumaan kahvilaan ja kaupungille. Päätin antaa tollasten olla ja jatkaa elämää kunnes torstaina kun olin kebabravintolassa kavereiden kera sain jotain paniikkikohtauksen tapaista aikaan itsessäni itkiessäni henkeä haukkoen kun amerikkalainen toveri sai mut tuntemaan itteni idiootiksi ja panikoin siinä sitten kun oikeesti täällä vähän itsehillintä ja tunteiden hallinta vähän järkkyy. Se oli aika nöyryyttävää mut päätin senkin sit unohtaa ja muistaa et oon aika ison kokemuksen kanssa tekemisissä täällä.
Perjantaina nukuin pommiin ja päätin mennä ennen seuraavaa tuntia Christien kanssa aamiaiselle. Kun oltiin saavuttu kouluun hieman ennen seuraavaa alkavaa tuntia sain puhelun tädiltäni Suomesta. Mun toinen kahdesta kanista jotka on hoidossa heillä oli kuollut. Eikä ihan miten tahansa kuollut, vaan yksi serkuistani oli juossut sen pään päälle ja murskannut sen kallon luita ja pieni 900 grammainen Pepe oli pitänyt nukuttaa lopullisesti. Tää tieto ei ollut helppo sulattaa ja mun piti poistuu koulusta, onneksi Christievielä mukanani. Käveltiin ulkona ja mä soitin kotiin, jakaen tän kauheen tiedon.
Käveltiin mun kotiin täällä ja itkien kerroin Ricardolle mun hostisälle, että olin tullut kotiin koska mun kani oli kuollut. Ettei tapahtuma vielä tarpeeksi viiltänyt sisintä, sillä Ricardo alkoi tiedosta nauramaan. Toisen kerran samana aamuna, sydän jätti lyönnin. Koti ei sen jälkeen vaikuttanut enää kovin lohduttavalta paikalta ja mentiin Christien luo, puhuttiin, katottiin koneelta ohjelmia ja mä nukahdin siihen sängylle noin kolmeksi tunniksi. Enkä vieläkään voi käsittää miten toi kaikki voi olla totta. Ei se vaan voi. Se olis niin helposti voitu estää, ei kukaan sitä tahallaan tehnyt, mut eipä varonutkaan tarpeeksi. Ei todellakaan ollu sen aika.
Illemmalla kävin kotona pyytämässä lupaa yöpyä Christien luona ja nappaamassa tarvittavat kamat reppuun. Käytiin katsomassa elokuvateatterissa Tiburon, kauhuelokuva haista, ja sain mieleni muualle hetkeksi. Mut toi koko päivä muuten vaan kesti kun viikon. Muistelin samaa aamua yhä uudelleen ja uudelleen. Se tuntu niin pitkältä ajalta.

Mut nyt se vihdoin on loppu.
Tänään mul oli suunnitelmissa juhlia yhden mun vaihtariystävän synttäreitä kavereiden kanssa, pitää kunnolla hauskaa ja unohtaa murheet. Ja ei vaan yhtään tunnu siltä.

52.

Hmm. Mun on pitänyt postata paljon jo, mutta jotenkin aina kun on ollu sillä mielellä ei oo ollu aikaa. Nyt on aikaa, on päivä loppu ja mun oma aika alkoi.

Koitin vähän muokata tätä blogia, piti tulla paljon hienompi ja erilainen mut blogger taisteli mun luovuutta vastaan niin kovaa et luovutin. Ja nyt se on tällänen synkkä. Oho.

Mutta siis niinkun viime viikon keskiviikkona kerroin, en ollut sinä päivänä koulussa, enkä torstaina myöskään. Torstai illalla menin kyllä juoksulenkille, joka oli huono idea pahoinvoinnin kannalta, hyvä yöunien.

Perjantaina kun sitten torstaisen lääkeshoppailun seurauksena pääsin kouluun (jee..) päätin herättää iloa ja ylpeyttä hilpeyttä. Kun lähdin Ciencias del mundo contemporin tunnin jälkeen vaihtamaan luokkaa ja kerrosta parin luokkakaverin kanssa päätin rappusia alas kävellessäni tehdä sen hieman nopeammin ja kivuliaammin ja liukastua ja lentää ne alas ja kaatua säälittävän tasopainoiluräpiköinnin jälkeen kyljelleni maahan. Täysin tarkoituksella ja hallitusti tietysti, miten mä muutenkaan. Luotan espanjalaisten koulukolleegoitteni hitauteen siirtyä paikasta paikkaan, sillä kun mä vielä 15 min myöhemmin sain hallitsemattomia hysteerisiä hermostuneita naurukohtauksia, kaikki ihmettelivät mitä oli tapahtunut. Syvä gracias niille kolmelle luokkakavereilleni jotka nostivat mut oudoksuen ylös, eivätkä kertoneet tapahtuneesta kellekkään. :D Ilmeisesti liian noloa. Kiitos..

Etten jättäisi koulupäivää normaaliksi muuten, päätin tehdä jotain koulussa (siis muutakun kirjoittaa kortteja ja kirjeitä, lukea kirjoja ja lehtiä ja nukkua) ja olin opetellut kreikkalaisten aakkoset opettajalle lueteltavaksi ulkomuistista, kuten muutkin oppilaat olivat jo tehneet griegon tunnilla. Hienosti sujui (alfa, beta, gamma, delta, epsilon, dseta, eta, zeta, iota, cappa, lambda, mi, ni, xi, ómicron, pi, rho, sigma, tau, ypsilon, fi, ji, psi, omega!!). Ne lueteltuani päätin hieman nojata otsaa käsiin ton rankan opiskelusuorituksen jälkeen. Ilmeisesti olin nukahtanut sillä kuulin myöhemmin opettajan käyneen pienen monologin mun kanssa. Oli kysynyt olenko tylsistynyt ja kun olin mahdollisesti unesta johtuen ollut jokseenkin hiljaa oli hän jatkanut; jaa, nukut, no ei se mitään, et sinä kuitenkaan mitään tästä tajuaisi. Eipä siinä mitään. Ylpeyttä voi jatkaa loputtomiin. Se ainut hetki kun mulle puhutaan, niin mä nukun. Mahtisuoristus!

Mut nyt tähän loppuun vielä tämän päivän (todos los santos = kaikki pyhimykset , vapaa päivä) tulos:::::

And now, Christie, Pearl, Who ever is out there, in English.

As you probably noticed I tried to make the blog look better, cooler, but because apparently blogger hates me and my creativity I quit and let it be like this, boring and dark.

But yeah, as I told you last wednesday, i didn't go to school then or thursday. I did still go out for a jog with the girls and the dog, which was a bad idea considering my nausea during it, but a good idea considering how well i slept the following night <3

On friday, when i managed to go to school due to med-shopping the day before I desided to bring some joy to the otherwise normal school day. When I left after CMC (ciencias del mundo contempor class) to walk to the next classroom one floor down I apparently decided to do it a little faster and more painfully. I slipped and flew down the stairs and landed on my side in the end after some humiliating balancing. 

On purpose and with total control of the situation of course, how else. I trust my spanish student colleagues' slowness in moving from one place to another, because when I 15 minutes later still burst in to uncontrolled nervous laughter the kept wondering what had happened. Many thanks to the three classmates of mine who helped back on my feet and didn't tell anyone what had happened, probably too embarrassing. 

Just so the day wouldn't be at all normal, i decided to actually do legid stuff there (other than write cards and letters, read books and magazines and sleep)

So i learnt the greek alphabet and told them all to her like all the others had already done. Did well (alfa, beta, gamma, delta, epsilon, dseta, eta, zeta, iota, cappa, lambda, mi, ni, xi, ómicron, pi, rho, sigma, tau, ypsilon, fi, ji, psi, omega!!).  After my tiering studying experience I allowed myself to lie my head on my arms for just a second. Apparently I fell asleep and the teacher had asked me if I was bored and when I had not replied she continued; oh you are asleep already, well is ok, its not like your gonna understand anything anyway. Im so proud, im such an intelligent girl, when ever im being spoken to, I'm either sleeping or flying my way down the stairs. Great job me!

To the end I'll ad a video just so you get how productive I've been today (of school, todos los santos = all saints)    or for you guys its actually in the beginning .... oh well .D 

46. Fix me

Terveiset täältä aurinkoisesta Espanjasta. Itse moisista sääolosuhteista en oo päässyt tänään nauttimaan sillä oon vangittuna sänkyyn vatsakramppien ja selkäkivun syleilevään maailmaan.

Tänään en oo siis oikeestaan poistunu kotoa, vaikka halua on ollut. Ruumiini vaan ei oo ilmeisesti jakanu tätä mielipidettä. Joten tän päivän mielenkiintoisuus oli oikeestaan tässä:

Svante, mun uljas ystävä Suomessa on jakanu taas
kuvausiloja maailmalle blogissaan:
http://onrepeatagain.blogspot.com/2011/10/naita-paivia-kun-sua-vastaan-kavelee.html?spref=fb

One of the reasons why I miss Finland. Love you Svante.

Sunnuntaina koin häpeän voiton tunteen. Vietin normi tapahtumatonta sunnuntai iltapäivää ruokaa odotellen, kun tähän asuntoon yhtäkkiä sulloutu noin 25 argentiinalaista amigoa katselemaan Bebeä, siis sen nimi on Tomas. Ruokaa sain, ja olin tyytyväinen. Päätin mennä kuitenkin hetkeksi mun huoneeseen viettämään vähän epäsosiaalista hetkeä itseni kanssa, ihan pari minuuttia vaan... kunnes heräsin 3 tuntia myöhemmin mun sängystä. Hups. Sellanen pikkuhetki itseni kanssa. Porukka ei ollu kuitenkaan vielä lähtenyt joten jouduin mennä nolaamaan itseni olohuoneeseen kertoen että nukuin. En edes osannut sanoa että nukahdin tai että vahingossa niin. Että meninpähän sinne vaan kertomaan et moi olen mukava tyttö suomesta tulitte tänne ni mä menin vähän nukkumaan sillä aikaa. Moi vaan kaikille.

Viime päivät oon kuluttanu mm. lukien uutta löytöä (lainasin Christieltä) Tao Te Ching -nimistä kirjaa taolaisuudesta. Se on ihan mahtava ja energinen. Se auttaa mua oikeesti tääl tosi paljon, on perhe ja ystävät (joo oon säälittävä) Joten niille teistä joita kiinnostaa tää alla oleva, ja etsikää se käsiinne!

• • The supreme good is like water, Which nourishes all things without trying to.
  • It is content with the low places that people disdain.
  • Thus it is like the Tao.
  • 
    
  • In dwelling, live close to the ground
    In thinking, keep to the simple.
    • In conflict, be fair and generous.
    • In governing, don't try to control.
    • In work, do what you enjoy.
    • In family life, be completely present.

• 
  
  
  
  
  
  
  

  • 
    
    
    
    Throw away holiness and wisdom, and people will be a hundred times happier.
  • Throw away morality and justice, and people will do the right thing.
  • Throw away industry and profit, and there won't be any thieves.

  
  
• 1. 1. 1. 
           
  • If these three aren't enough, just stay at the center of the circle 
    
    
    
    
    
    
    
    

    • 
      
      
      
      
      
      
      

      • 
        
        
        
        
        
        
        

        • and let all things take their course.
    
    
    
    
    
    
    
    

    
    

    
    

    Eilen tiistaina kävin juoksemassa Christien ja Lola The Dogin kanssa ja tuntu niin hyvältä jälkeenpäin. Siitä tulee päivittäinen juttu, paitsi ei tietty tänään ku en pääse sängystä ylös... heh

    
    

    Huomenna toivottavasti vähän lääkeshoppailemaan, Huomiseen <3 
    
    
    
    
    
    
    IIn addition just for Pearl!
    
    
    Greetings from sunny Spain. I myself haven't been able to enjoy it, coz im trapped in my bed, a prisoner in the lovely world of stomach cramps and back pain. Today I haven't actually left the house, all tough I wanted to. Too bad my body did not agree. So today's interesting things are pretty much here.
    Svante(name), my brave friend from Finland has once again shared the joy of pictures to the world in his blog. (the link) (+ the photo)
    
    
    On sunday, I felt the feeling of shame victory. I was enjoying a normal event-free sunday waiting for food when all of a sudden 25 argentinian amigos squeeze them selves into the apartment to see the bebe, Tomas. I got food and was satisfied. I went to my room to enjoy myself a non-social moment. Just for a couple of minutes... until I woke up three hours later on my bed. Oops. The people still hadn't left so I had to go and embarrass myself in front of them all, telling them I was sleeping before. And I didn't even know how to say "i fell asleep" or "by accident" so I just basically went there to tell them that Im a really nice girl from Finland that just started to sleep when all of you came, hello to you all.