110. long time no see.

On taas mennyt aikaa ja en ole oikeen kirjoitellut, vaikka aiheita olis kyllä ollut, oon vaan siis perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja miettinyt, et huomenna sitten, ei jaksa nyt .. :--) 

pöytää kattamassa, kuvassa myös hostisäni! :---D

Oli siis tossa joulun vietto hetki sitten, joka meni kuulemani perusteella jokseenkin erilaisesti kun perinteinen espanjalainen joulu. Jouluaattoyö vietettiin argentiinalaisten kavereiden luona jonne tuli meidän lisäksi vähän vielä lisää muitakin argentiinalaisia :---) ja sit tietty mä, olin ainut ei-argentiinalainen siellä... :----D 

täs mä ja sasha the joulukoira.

Jouluaattopäivä oli iha normaalilta vaikuttava, syötiin lounasta ja chillailtiin kotona, ainut vaan et Ricardo ei ollut töissä. Illalla lähettiin joskus kaheskan aikaan sinne niiden kavereiden luo, ja siis näin aikaisin sen takia et mentiin auttaa valmisteluissa tietysti. Siellä sit ruokii lämmiteltiin ja katettiin pöytää ja laskettiin lautasia. Suurimman osan ihmisistä mä olin ainaki nähny yhen tai pari kertaa, joka oli ihan mukavaa. Siinä vaiheessa, kun joskus yhdentoista aikaan istuttiin alas ruokapöydän äärelle oli se jo notkuva kaikista niistä ruuista siinä päällä. Sitä lihan määrää, huh huh. Mut onneksi sydäntä, kieltä ja vatsaa lämmittämässä oli myös mun neljän tunnin ahkeruuden tulos, bataattilaatikko, josta kuva tässä  <3 

herkkku, eiks :-------)

Siinä sit kaiken argentiinalaisen aksentin sävyttämän espanjankielisen kiivaan keskustelun keskellä syötiin ja availtiin lahjoja. Mä sain perheeltäni (luulisin, tai joulupukilta) paketin joka sisälsi pienet pullot suihkusaippuaa ja kosteusvoidetta sekä sellasen muovisen verkkopesusienen. Myöhemmin syötiin vähän turrónia, eli espanjalaista, ja vieläpä alicantelaista jälkiruoka herkkua, sitä on kauheen vaikee selittää, mut se on joskus levy suklaata jossa on pähkinöitä, tai jotain, mut joskus siinä ei oo pähkinöitä, eikä se aina oo suklaatakaan... et tiedä sitten. Ainut yhtäläisyys, jonka oikeen oon huomannut on että se on yleensä suorakuution muotoinen levy. Sellasta herkkua. :-----D 

Ruokajuomana oli sit tietenkin perinteen mukaan mikäpä muukaan kuin argentiinalainen punaviini ja muut sellaiset. Kun kello läheni sitä neljää ja muita ei enää edes niin pikkutunteja, alko mulla jo luomet hieman painaa, mutta nukahtaa en voinut, olinhan kuullu koko illan pilkkaa siitä miten viime vuoden joulun näiden kanssa viettänyt itävaltalais-vaihtari oli nukahtanut sohvalle muutaman lasillisen jälkeen. Itse en moisen naurun alaiseksi halua ensivuosilaisten joukossa, joten urheana pysyttelin hereillä. Kun vihdoin lähdettiin pois juhlaviettotalosta kello oli jo seitsemän... Mentiin näiden yhden ystävän luo, sanoisin yöksi, mutta tässä tapauksessa luulen et oikein olis sanoa vaan että, nukkumaan. Sinne käveltyämme tietty vähän viellä juotiin teetä ja siinä sosialisoitiin ja sit viimein noin puol yheksältä aamulla pääsin nukkumaan kunniallisesti. 

Heräsin, ei seuraavana vaan ihan samana päivänä sieltä asunnosta, yksin. Puhelimessa tekstiviesti hostäidiltä, sanoen, että voin syödä mitä haluan jääkaapista, tai ottaa pyödältä hedelmää. Hetken emmin ennen kuin talsin keittiöön jääkaapin ovelle. Sen avatessani , oi sitä iloa, kun näin kaikki ne leivänpäälliset ja muut luksustuotteet, joista olisin  suuresti nauttinut jos siellä olisi oikeasti ollut jotain mille niitä laittaa, kuten leipää. Loppujen lopuksi kaikki kaapit koluttuani löysin mandariinin, jonka söin. Ja ettei kaikki nyt liian vaikeaksi menisi, niin olisin kyllä lähtenyt jo kotiin syömään, jos en olisi ollut tietämätön tarkasta olinpaikastani. Ikkunasta ulos katsoessa en tunnistanut, mitään. Tämä tekstiviesti, jonka olin saanut sanoi myös että he ovat poissa vähän, mutta tulevat pian (lue: lähetetty noin kolme tuntia aikaisemmin..) Jeejee. Jonkin ajan kuluttua asunnon omistaja kuusivuotiaan poikansa kanssa saapuu kotiin ja alkaa katsomaan, mitäpä muutakaan kun Paavo Pesusieni (sairaalloisen suosittu täällä.. kaiken ikäisten seurassa.) -elokuvaa. Siellä hengailin oudosti niiden kanssa, kunnes joskus hostit soitti et he on menossa kotiin ja ovat jossain bussipysäkillä jos haluan tulla heidän kanssaan. Lähdin kiireellä ulos haahuilemaan ja lukuisten puhelujen jälkeen paikansin kyseisen bussipysäkin ja pääsin kotiin. Bussissa hostmama kertoi heidän olleen eilisessä joulunvietto paikassa syömässä lisää jouluruokia. Voi sitä hymyä, kun Mabel kertoi pakanneensa minulle ruokia mukaan, jotta minäkin saan syödäkseni, ja voi sitä surkua, kun sen jälkeen jatkoin, että  unohti ne kuitenkin sinne. Huoh :c, mutta ei se mitään hauskaa joulumieltä kaikille, ja lomaa ja muuta mukavaa. 

-Terveisin: Aino ja Alicante 19°C 

Ps. tapasin eilen el Barriossa yhen suomalaisen tytön ku on töissä siellä! Cool. Se oli tampereelta. heeh 

104. On pitänyt jo postata, mutten en. ja joulu.

Lomat on alkanu, mut kaupunki vasta heräilee. Aurinko on ollu joulumielellä ja antanu näyttää itsestään paljon viime päivinä. Lämpöasteet on noussu pilvii, tai no, ainakin sinne kahteenkahteen. Mulle se on ollu enemmän ku kivaa ja oon nauttinu ajasta ystävien ja välillä vaan itseni, koiran ja lämpimien katujen kanssa. 

Kaikki ei oo kuitenkaan ollu niin onnekkaita. Mun vaihtarisiskon huone nimittäin on nyt kolkko, kylmä ja pimeä. Emilyn lento lähti eilis aamuna kohti Australiaa, Madridin, Dubain ja Thaimaan kautta. 

Keskiviikko aamuna kuultiin suru uutinen, että hänen rakas isänsä on mennyt tosi huonoon kuntoon nopeasti ja syöpä, joka luultiin jo voitettaneen, oli uusiutunut, voimakkaasti. Lento löytyi onneksi jo seuraavalle aamulle torstaille, ja matka kotiin sai nopeasti alkaa. 

Keskiviikko iltana vietettiin kaikki yhdessä aikaa (paitsi Ricardon äiti, joka mökötti omassa huoneessaan koko päivän tunnit) ja käytiin mm. Ricardon työpaikalla, ravintolassa kahvilla ja churroilla. 

täs me ilosina churrojen jälkeen ;)

Lola the dog wants churros too!

Takasin kotiin päin tullessa käveltiin pitkin Alicanten mutkikkaisiaa ja sokkeloisia pikku kujia ja katuja, joita niin rakastan, pitkin. Käveltiin sattumalta yhden ihanan puhtaan ja skandinaavisen minimalistisen kaupan ohi, ja mitkäs muutkaan ku Iittalan Aalto vaasit siellä ikkunassa. Unohdin taas ottaa kuvan, mut te luultavasti tiedätte miltä ne näyttää :D 

Ohitettiin myös yks eläinkauppa, joka sai mut ikävöimään Leenua ja edesmennyttä pikku Pepeä. Katsokaa itse: 

haluun tollasen ihanan pikku valkosen palleron mil on vallotavan isot mustat silmät ja niiden ympärykset :)

Illalla kotona kolmen naisen voimin syötiin hampparit ja ranskalaiset ja juteltiin kaikesta ennenku Emilyn aamun aikainen lähtö koittaisi. 

Keskiviikkona oli myös mun viimeinen koulupäivä ja sain komean todistuksen, jossa sain enimmäkseen ykkösiä, ja mitä ykkönen edustaa, no ensimmäistä tietekin, eli tarkottaaks tä sitä et mä olin paras ? 

Torstaina heräsin ainoana vaihtarina perheessä kello kymmenen jälkeen ja suuntasin kaupungille kahden luokkalaiseni tytön kanssa metsästämään lahjoja perheelle. Tai oikeastaan vaan Charolle, Ricardon äidille koska muut jutut sain jo hoidettua äitin lähettämistä jutuista. Kiitos Mama! 

Perhe saa siis pari pehmolelua Tomasille,  Fazerin konvehteja ja tuoksukynttilä Mabelille ja Ricardolle, ja  täältä ostettuja konvehteja ja tuoksukynttilä Charolle. :) toivottavasti tyytyvät koska en olis parempaakaan keksiny...

Sain myös viimein (nyt ku on taas lämmintä.. XD) ostettua lämpimämpää päälle. Kyllästyin tähän naisellisuuden maahan ja suuntasin El Corte Inglesin miesten osastolle. Sieltä lähti onnellisen Ainon mukaan kaksi neuletta, toinen täyttä villaa ja toinen puuvillaa. Nyt voin sit ilosena todeta, että jos olis kylmää ni olis päälle pantavaa :) jejee, eilen oli siis tosiaan kaupungilla sellasta etten voinu pitää edes neuletakkia mekon päällä tai tukahduin. 

Tänään heräsin viiden jälkeen iltapäivällä, eikä mulla oo hajuakaan miksi, koska en edes oo valvonu normaalia pidempään tai muuta vastaavaa. Ei sillä lailla et olis mitään tekemistäkään ollut! 

Heräilin täällä aikani ja lähdin takaisin rakasta El Corte Inglesiä kohti, metsästämään luumusosetta joulutorttuihin, onnistumatta tehtävässäni. No ehkä joskus myöhemmin, ellen sit oo ahkera ja soseuta sen ite. sää nähdä... D:   

Kotiin tultuani aloin ahkeroimaan mun osan jouluruuista kanssa. (huomaan juuri miten mun alkuaikojen blogitekstien lauseenjäsjestykset teki paljon enemmän järkeä ku nyt [kuka sanoo tekee järkeä, suomeksi.... minä..nyt.]) Kokkailin siis tuossa Bataattilaatikkoa, vaikka luulen et sekaan meni joku lanttukin ku ei näyttäny samalta, mut no hällä väliä ehe, tosiaan perunalaatikot yms näytti ihan sikavaikeilta tehdä, tai ainakin et joutuisin varaamaan uunin omaan käyttööni vähintään koko päiväksi; Joten ei. Mut luulen oikeesti et saatoin jopa onnistuu siinä laatikossa, vaikka toisaalta se on vielä uunissa joten paljon aikaa vielä mennä pilalle...he. Siinä oliki oikeestaan mun koko päivä jotain roskien viemistä lukuunottamatta. Jännittävä eikö? Mut ihan mukavaa tällästä nukkumista ja puuhasteluu, ja juttelua Mabelin kanssa keittiössä musiikkia kuunnellen :) 

Nyt vois paketoida tolla ihanalla vauvapaperilla vähän lahjoja huomiseksi, hui! joulu on jo huomenna, tosi outoa. mut oudosta huolimatta, hyvää joulua sinne kaikille! 

Ainiin ja lupaan viel näyttää teille sen mun kunniakkaan todistuksen sitten kun saan sen mun siniluomiselta aluevalvojalta takasin :) 

Aino, aurinkoisesta Alicantesta :)

101. té

Teekuppi vieressä ja hassu olo.

Käytiin kävelyllä perheyksikon; Emily(aussisisko), Mabel(hostäiti), Charo,(hostisän äiti), Tomas(vauva),Lola(the dog) + minä, kanssa. Ajattelin että ompa mukavaa tässä vähän tehdä perheen kanssa juttuja ja muuta. Mentiin sellaseen täällä tavalliseen Tienda de China:an, kiinalaiseen kauppaan, mistä löytyy oikeesti kaikkean mitä voit kuvitella. Eikä millään kategorialla, paitsi ehkä sillä että on tehty Kiinassa. Ne on ihan hulluja ja sitä muovin hajua ei voi välttää. Astuttiin sit mun huonolle ololle onneksi ulos ja Charo lähti jo kovaa vauhtia kiitämään El Bebe Tomasin ja rattaiden kanssa eteempäin. Huomattiin Emilyn kanssa et Mabel ei vielä tullutkaan, kävi kai maksamassa jotkakin. Odoteltiin siinä ja hiljakseen käveltiin, mut Charo viiletti välittämättä eteenpäin. Jonkin ajan kuluttua Mabel tuli ja siinä vaiheessa Charoa ei näkyny enää missään, tietenkään. Noni. Ja draama taattu. Etsittiin heitä sit aikamme, käveltiin ylös ja alas katuja, eikä pihaustakaan. Tiedettiin kuitenkin ettei hänellä oo avainta, joten ulkona sen on pakko olla. Kävellessämme kotiin päin näky Charo rattaita työntämässä jonkin matkan päässä edessä päin. Kotikadun kulmalla sit saatiin se kiinni. Ja mitä siitä sit tuli, huutoa, rauhottelua, epämukavuutta (mä+emily..) ja jatkuvaa huutoa ja tappelua ja rauhottelua. JES! Nää perhehetket täällä on niin mukavia. Eipä siinä sit mitään, mun avaimilla ovet aukeili, kun taas Charon käsistä ne lähinnä vaan paukku kiinni..

Keitin teet mulle ja hostmamalle.

Päivällistä odotellessa, Aino täältä draaman toiselta puolen.

(ainiin täähän ei ollu mikään eka kerta ku täällä näitä ihmeellisiä anopin huutokohtauksia sattuu, ja niitähän ei muuten millään lailla sen jälkeen selitellä, et kunhan huudellaan vaan. ja naapurit rakastaa)

100. Cien Sata

sata päivää oltu. Ei oo paljon sanottavaa, ihmisii ja juttui on ikävä, mut se kuuluu asiaan.

Perjantaina ekaa kertaa oikeesti tajusin et oon täällä, Espanjassa, ja asun täällä, Espanjassa, ja kaikist jutuist huolimatta, oon onnellinen :)

ulkona luokkalaisten kanssa :) = out with people from my class :)

Perjantain jälkeen en oo oikeestaan mitään tehnykkään muutaku nukkunu, Lauantai päivän, la-su välisen yön, sunnuntai päivän, tän päivän, Viime yönä verta vuotava nenä piti mut hereillä, ja otin oikeuden nukkuu läpi tän päivän. Koulussa muutenkaa enää muutaku juttelua (huutoa) ja elokuvien levotonta katselua (nukkumista mulle..) :D

heehehehehe


ainii tänään ku kävelin keskustas kävelin parkkeeratun auton vierest ja mun legginsit repes koska siit autost törrötti joku ruuvi..... hupsista

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


 One hundred days gone. Don't have much to say, except that I miss a lot of people and a lot of things.
But thats normal, a part of the deal.

On Friday, I, for the first time actually realized that I am in Spain, and that I live here, in Spain. Despite everything , I am happy. 


After friday I haven't done much more than slept. I slept all through saturday, sunday, the night between those two days, and today. Last night my lovely red bleeding nose kept me up all night, so no sleep then at least. So today I took the right to sleep in and not go to school. And well, it is not like I missed anything, the day would have been like all the others around these times, a lot of talking (yelling) and restless movie-wacthing (sleeping for me).

Oh yeah and today when I was walking down the street in the centre a car ripped my leggings because it had a freakin' nail or something pointing away from it. WHAAT i say..... woopsy

You english readers can probably check the picture and the video out from the finnish part! :)

97.

(Kirjoitettu perjantaina 97. päivä täällä 16.12.)
Kirjottelen tästä lähin enemmänkin englanniksi niin ne jotkut harvat, joita kiinnostaa pääsee lukemaan. :)

Mun päivä saldo lähestyy sataa aika nopeasti. Et onhan tääl sit oikeesti oltukin aika kauan jo. Ei sitä tunnetta voi kauheesti kuvailla. Outoa vaan on.

Eilen(torstaina) sain kaksi kirjettä! Toisen rakkaalta Annalta Amerikasta ja toisen Suomesta mun lapsuuden doppelgängeriltä, Liinikseltä :) Tollaset piristää aina niin paljon. (vinkvink)

Tänään(perjantaina) mennään joulun (ei voi uskoa et sellanenju tulossa pian..) tai loman tai kuka tietää minkä kunniaksi luokan kanssa syömään ja ulos yhdessä. Odotan sitä ihan ilosin mielin, ehkä pääsen juttelee joidenki uusien tyyppien kans :) Mut luonnollisesti ei vieläkään tiedetä mihin mennään ku siit synty sairas haloo, huuto ja tappelu. Por favor! ja ovet paukku.

Oon tehny vähän lupauksen poikaa et joululomalla oon aktiivinen salillakävijä ja liikkuja enkä varmasti ota enää mitään joulukiloja tähän päälle.
Lomalla on aikaa myös kokkailla! Ajattelin harrastella perheen vatsojen täyttämistä myös. Eilen aussivatsa ja argentinomasut sai täytteekseen NAKKIKEITTOA :) !!
Oli kuulemma "ricoa" :) Oli sitä ihan itsenikin mielestä kiva syödä vaikken mä suomalaisia liharuokia niin kaipaakkaan mut samaa suuntaa se oli kuitenkin. Olis kyllä pitäny ottaa kuva siitä keitosta! Seuraavalla kerralla sitten..

täs mä onnellisenä Arctis Monkeys @Barcelona 28.1. keikkalippujen kaa :)
 

Mutta asiaan taas. Tällä viikolla en oo kauheesti tehny mitään erikoista, nyt ku Christie ja noi lähti ja oon nukkuillu aika paljon.

Oon loman tarpees, mut en vaan tiedä onks tä tuleva loma sellanenku toivon. Ihmisetku täällä tuppaa sen oikeestaan kotona viettämään ja tosi moni vaihtari menee kotiin jouluksi, tai koko lomaksikin. (lol)


----------------------------------------------------------------------------------
 From this day forward I'll try and write more posts in english also, so that the small percent of you, who are interested enough to read this, but are not skilled with the "beautiful" language called finnish, can read my blog too.

The number of days I've spent here is coming closer to 100 faster and faster. So I have in fact been here a pretty long time. There are not a lot of words describing this feeling. But weird it is, if something.

I recieved two letters yesterday! One from dear Anna in America and the other from my childhood doppelgänger Liina-Lotta <3 These things always chear me up.

Today we are going out to eat and more with people from my class, because of the holidays or x-mas or who knows :D I'm looking forward to it :) Maybe I'll get to speak with some new people. But naturally we still don't know we are we going tonight, because everytime we spoke of it people started screaming and yelling and banging doors ... Por Favor...

I've made a little promise to myself that during the holidays I'll try and be more active (sports wise..) and go to the gym more often. Because the last thing I want is to gain some more holiday-kilos (/pounds... or what ever you peeps you wanna call fat :D)
During the holidays I'll also have some more time to cook. I thought of taking up a hobby; filling the
stomachs in this household. Yesterday the aussi-stomach and a couple of argentino-bellys got filled with some real finnish NAKKIKEITTO :)
From what I hear it was real "rico". I myself did also enjoy it, all though I didn't miss those finnish meat dishes that much... but at least it was something :) I should have taken a picture of the soup...

(look at the pic up there... ^^^ its me happy with my tickets to Arctic Monkeys gig in Barcelona 28.1.)

I havn't done much this week. Christie and Cooper left and I've been sleeping a lot. I really do need vacation, but I don't know if this is the kind of vacation that I'd wish for.. People here kind of stay at their houses a lot especially during these holidays and many of the exchange students I know are going home for the holidays. (lol) XD

93. Jotkut jo lähtee.

Tää viikonloppu on ollu tunteellinen ja onnellinen. En oo viettäny siitä paljoakaan kotona, tai ainakaan yksin. Jotkut jo lähtee ja se on vaan. outoa.

Sunnuntaina mentiin kolmestaan Christien ja Cooperin kanssa Linnalle. Cooper sano viimein ymmärtäväsä mist se kaikki haloo on et käveli linnalle. Sen tunnin kiipeemisen jälkeen se näkymä, se on kaikki se arvosta. Vietettiin siel iltapäivä, nähtiin auringonlasku, ja mietittiin viimeisiä kolmea kuukautta.  Ollaan Espanjassa. Ja ei vaan olla täällä, vaan ollaan oltu täällä viimiset kolme kuukautta. Ja mä tuun olee tääl seuraavat noin puol vuotta. Mä asun täällä.

kantakahvila, Café Tito ja ihmiset :)

 On ollu tapahtumarikkaat kolme kuukautta, moni juttu on samaa, mut niin paljon on muuttunut, ja muuttunut niin paljon. Samalla syyskuu tuntuu ku eiliseltä, ja samalla tuntuu ku siitä olis vuosia. En osaa verrata tätä mihinkään. Kaikkien pitäis vaan kokea, ja tajuu sen hienouden ku lähtee vaan ja menee, ja samal kokee sen, mitä se elämä "back home" oikeesti oikeen on. Mitä tarkottaa Suomen kulttuuri ja vapaus ja perhe ja koti. Miten erilaista kaikki voi odottamatta olla, ja miten vaikeet se voi ajoittain olla. Mulla ja muutamilla muilla maailman vaihto-oppilailla on se uskomaton tilaisuus kokee ja oppii se kaikki. Vaikka joskus unohtaa sen olevan uskomaton ja niin arvostettava. Joskus eksyy siihen väsymykseen mitä tulee siitä ku jokasen hereillä olevan minuutin pitää olla keskittymiskyky terässä ja hymy huulilla. Monet vannoo kotiin mennessään nukkuvansa vähintään viikon. Mä en yhtään ihmettele sitä, ja uskon olevan helposti mahdollista. Toiset vannoo muuttavansa takasin kotiin vähintään kahdeksi vuodeksi, ja ottavan siitä kaiken irti. Itse ajattelin arvostaa pienimpiäkin asioita tuhansia kertoja enemmän ku ennen olisin koskaan pystynyt. Joku kysyy aina välillä näihin aikoihin, et mitä yks haluais joululahjaksi. Mä en osaa vastata tohon  monellakaan konkreettisella asialla. Yhet hyvänyön rentoutuneet unet tulis tarpeeseen, mun kokonen sosiaalinen verkosto, mahdollisuus sanoo just sen mitä tarkottaa, ihmisen, jota halata ku tulee kotiin, fyysinen ihan niinku henkinen lämpö. Sanon vaan et, arvostan.

Oon ollu mukana ihanissa ja mahtavissa seikkailuissa ja ottanu itestäni irti enemmän ku luultavasti koskaan ennen.

Hyvää vuoden vaihdon aikaa, teille sinne Suomeen, vaihtareille ympäri maailmaa ja muille muualle.

Ja hei entiset vaihtarit, tää tyyppi arvostaa! Propsit teille kaikesta!

-----------------------------------------------------------------

This past weekend was very emotional and happy. I didn't spend much of it at the house, or at least not alone. Some people are already going and its just. weird.

On sunday the three of us (Christie, Cooper and I) went to the castle. Cooper said he finally understood what all the talk about going to the castle was about. After about an hour walk, or climb, the view, it makes it all worth it. We spent our afternoon there, saw the sunset and thought about the past three months. We are in Spain. And not only are we in Spain, but we have been for the past three months, and i will be here for aprox. the next half a year. I live here.

It has been a busy three months. A lot is the same, but a lot has changed as well, and changed a lot. September feels like yesterday, but at the same time it feels like it all happened years ago. I can't compare this to anything. Everybody should experience this themselves. Realize how incredible it is just to leave and go, and at the same time notice what "life back home" really is. What does finnish culture (or any for that matter), or freedom, family or home really mean? How different can things all of a sudden actually be. How unexpectedly hard can it all be at times. I and a few other exchange students have the unbelievable chance to experience and learn it all. All though sometimes you forget that its so incredible and appreciated. Sometimes you get lost in the tiredness of having to focus and have smile on your face every minute of every awake hour. Some people swear they're going to sleep for a week when back home. (I have no trouble believing it).. Others say they are going to move back home at least for two more years. I am going to appreciate the littlest things more than I ever before could have.
Around these times there is always someone asking what does one wish for christmas. I honestly don't many substantial answers to that. A good night sleep, my size social network, an opportunity to say what you really completely mean, a person to hug when coming home, physical just as much a mental warmth. I do appreciate.

I have been in some lovely and great adventures and enjoying myself and taken out of myself probably more than ever before. Happy holidays, to you guys in Finland, to exchange students all over the world and to others elsewhere.

And to you all former exchange students, props to you all!

91

En oo postaillu pitkään aikaan. Johtuen kylläkin siitä ettei mun elämässä oo oikeesti tapahtunu mitään tällä viikolla. Oon ollu koko viikon kipee ja maannu yksinäisenä sängynpohjalla. Joinakin päivinä ääntä tuli sen verran et sai vastattua kysymyksiin, toisina oli pakko siirtyä kokonaan eleisiin ja liikkeisiin.

Kello on 14.22 lauantai aamuna ja tulin just takas tost katumarkkinoilta. Ostin säkillisen mandariineja ja säkillisen omenoita (ja okei pussillisen karkkia), ajatuksena et niist riittää ens viikolle koulueväiksi ja muiksi! Toi katumarkkina mercado juttu on tosi ihana. Ne valtaa torstai- ja lauantaiaamuisin parin korttelin verran katuja autoilta itselleen ja ne kaheksan aikaan aamulla alkaa täyttymään ihanilla vihannes- ja hedelmäkojuilla ja korukojuilla ja vaatteilla ja kaikilla söpöillä jutuilla, on pähkinöitä ja kukkasia ja vaikka mitä. Ja kaikki on tosi edullista :) jeeee sanoo kukkaro! Lupaan ottaa kuvia seuraavalla kerralla! Nyt oli filmi loppu :(

Eilen illalla väsymyksestä ja kipeydestä huolimatta halusin ihmisten ilmoille ja mentiin Christien ja Kaylinin kanssa Mucxamieliin, pienempi kunta Alicanten vieressä,missä Kaylin käy koulua ja asui ennen perheen vaihtoa. Se oli oikeen söpö paikka ku sitä ei oo tarvinnu nopeesti rakentaa niin täyteen, kaikki talot ei oo siel korkeita kerrostaloja niinku tääl keskustassa ja siel on söpöjä pieniä katuja vanhoine kivetyksineen.
Ku menee kaupunkilomalle johonki isoon kaupunkiin Euroopassa ni kannattaa mun mielestä lähteä vaikka bussilla lähikuntiin koska sieltä löytyy ainaki täällä päin vanhempaa kaupunkimallia enemmän, ja on enemmän "paikallinen".

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

I haven't posted in a long time. It is because nothing really has happened in my life this past week. I have been sick sll the time and lay on my bed. Some days I had voice enough to answer questions, others I had to relay on gestures only.

It is 2.44 PM on a saturday morning and I just came home from the street market. I bought a big bag of mandarines and another one of apples (okay, and a bag of candy), having in mind that they would be enough to last until the next school week, for snack to take with me. The street market mercado thingy is so lovely! They take over the street on thursday and saturday mornings and start to fill them with cute little vegetable stands, and fruit and flower and jewellery, clothes and all lovely things. And everything is bargain! Yay! -says my wallet. I promise to take some pics next time :) this time i didn't have any film left.

Despite all the tiredness and sickness I wanted to be around people. Christie, Kaylin and I went to Muchamiel, a smaller town or a village, where Kaylin goes to school to and used to live before changing hostfamilies. I thought it was such a cute little place, because they haven't had the need to build a lot of apartments fast in a small area, so all the houses and buildings aren't as new and high as in the city. There was a lot of cute all houses and small alleys and streets.
When going to a city vacation to a rather big city in Europe I would recommend one to at least try and take a bus or some transport to a smaller nearby town. There one can see more of the old local style of living.

83.

Unohdin kipeenä kertoo tiistaisesta puistoretkestä Lola the Dogin ja Christien kanssa.
Turistikartoissa on yks huono puoli, sillon kun niis ei ilmoteta suhdetta, kävelet sit vaan... Meil valkeni siin hetken valtatiel kävelyn jälkeen et ollaan muuten menossa jonnekki vähän kauemmas, lopulta seuraavaan kaupunkiin. Hups. Mut puisto oli hieno! Kuviakaan ei kyllä ole, vielä, filmillä pitäisi olla. Puolentoista tunnin kävelyn jälkeen Christie avas kameransa, jonka akku loppui just siinä hetkessä, mahtavaa :D
Mutta niin, El Parque Palmeral oli kaunis, Lola juoksi kuin Spirit, villi ja vapaa ja me aiotaan mennä uudestaan! Retkeen kului mukavasti koko päivä.

Tänään on perjantai ja selviydyin kouluun (kirjotan tätä vihkoon koulussa nyt: 8.23) Advil, vitamiinit ja omenat vie läpi tän koulupäivän (toivottavasti) ja pääsen nauttimaan vapaasta (ja terveestä) viikonlopusta. Odotan välkkää (ruoka) ja kello kahta (vapaus)... Tä viikko oikeestaan meni tossa Palmeral-retkessä ja kipeydessä. On mulla hurja elämä.....XD

Ainiin ja mahtuihan siihen myös sopiva (aivan liian suuri) määrä vauvan rääkymistä ja neljätuntinen itkuntäytteinen perhekeskustelu myös aluevalvoja paikalla ollen. Olen väsynyt. Huoneeni on kylmä. Eikä ne sälekaihtimet auta (hostäidin ja aluevalvojan ratkaisu huoneeni lämmittämiseen..) Odotan helmikuuta, joka on kuulemma kylmin kuukausista.
Nyt oikeesti haluaisin maahan jossa ymmärtäisin mitä tunnilla tapahtuu vaikka joutuisinki opiskelemaan enemmän. Rehellisesti mua alkaa pännii tää tunnil istuminen ku kuulet vaan hermoi raastavii merkityksettömii äänii . huoh.

81. joulukuun iloja

Terveiset sängystä. Jossa oon maannu pari päivää. 
Oih! Nopeimmat kekkas! oon kipee. . . 


No  miten oon tän aikani neljän seinän sisäl viettänyt ? Nukkumalla, syömällä, katsomalla leffoja (kiitos utorrent<3), nukkumalla vähän lisää, kattoen vähän lisää leffoja, ja syöden liikaa lisää, Ja yks neljätuntinen keskustelu koko perheen ja aluevalvojan voiminki on käyty. Oon niin kyllästyny istumaan täällä huoneessa, että tuun ihan hulluksi. Yks kaveri jo ennustikin, et miten loca tuun huomen olemaan ku en oo saanu mun la vida socialii tyydytetyks. Totta se on. Meen varmaan ihan sekasin siit ihmismäärästä. Odotan jo! Yritin jo tänään saada vähän elämää ja menin aamulla kaheksaksi kouluun mutta palasin tunnin päästä ku ei siit olemisest tullu yhtään mitään. Yks onni siinäkin! Kävellessäni koulusta kotiin oli jokatorstaiset katumarkkinat tietenki paikallaan kotikadulla ja mä nappasin mukaani säkillisen omenoita ja mandariineja. Noin kaksi mandariinia jäljellä.... hedelmät on tääl ihan eriluokkaa! Voi kumpa toi perheki arvostais niitä ja ostais niitä tänne joskus!  Huomenna aion kyl pakottaa itseni kouluun, onhan perjantai! Kotona en voi sellaista päivää viettää, enhän. 


Jos teille siellä missä ikinä tällä hetkellä olettekin tulee tylsää. Laatu(ja vähän vähemmän laatu)viihdykkeitä ovat mm. 

Leffat: 

The Kids Are All Right 

Magnolia

Submarine

Like Crazy

Blow 

Drive 

                                                The notebook (vaiks oon vieläki vihanen sen miehen vanhemman version näyttelijä valinnasta)

Kirjat:

The Thousand Splendid Suns 

Palo Alto

Tao Te Ching 

The Perks of Being a Wallflower

The Catcher in the Rye 

...ja miljoonia ihania kirjeitä. 

Elokuva- ja kirjavinkkejä otetaan myös vaihtoon! 

Tai minkäänlaisia ajantappotapoja! Ciao!