amar españa, pero no la crisis

rakastan sitä tunnetta ku kävelee illalla jostain kotiin tai vaan jonnekin ja ei oo kylmä. ei yhtään tippaa, ei edes raikas, ei viileä, ei mitään. On vaan. Se on ihanaa. Sellanen oli taas tunne ku kävelin salilta kotiin alle tunti sitten, sen jälkeen semi hotkin naamaani ihana tortilla españolan, eli suomeksi ei ehkä niin herkulta kuulostavan perunamunakkaan. Nyt on hyvä olo, ja vatsa täynnä :)  



Tänään ennenku menin salille otin vähän siestaa, joka oli hyvin huono päätös, sillä en oo saanu pariin yöhön unta ja nukuinki sitten perus neljäntunnin iltapäivä torkut jotka teki mut ihan sekaiseksi ja entiennyt missä mennään ja ollaan. No pasa nada, sanoo välimerellinen asenteeni moiseen huolehtimiseen. 

SORGEN PERDON

siis si si tiedän että tää kirjoittelu on vähän jäänyt, mutta ongelmahan ei ole siinä etten jaksais keksiä juttua ym, vaan mulla on yhessä vihossa megana valmiina jo sellasia blogikirjotuksia mitä voisin sit postailla, mut en lopullisesti oikeesti jaksa kirjottaa niitä koneella tänne! jos voisin vaiks sanella tai näyttää ne tai jotain olis niin hienoa ja helpottavampaa! nää nakkisormet ei kykene tälläseen koreograafiseen näpyttelyyn.

Nyt kun tuli tällänen hetki etten saa yhtään unta ja ei väsytä (tosi kummaa, kun jaksoin kuitenkin nukkua iltakuuteen saakka tänään..... oisko joku yhteys? ei.) niin ajattelin nyt jotain pikkusta tänne tulla selittämään kaikkien facebookittomien tiedoksi (isi) ja iloksi :)

Tää viikonloppu oli oikein mukava! Perjantaina mentiin 3 mun luokkalaisen tytön kanssa leffaan kattoo Todos Los Días De Mi Vida (= kaikki elämäni päivät), joka oli siis (dubattu tietty) ihan sellanen perus romanttinen amerikkalainen pulla elokuva. Mut mua se ei haitannut koska sen loputtua tajusin riemuita aiheesta: TAJUSIN KAIKEN! jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee mulle!
Ton jälkeen mentiin syömään ja kauhee kiivastelu siitä et mihin mennään ja lopulta Belén voitti, ja mentiin TelePizzaan.... maailman huonoin pizzeria jota on koskaan nähty. Siellä maksaa kaikki ihan sikana ja ne pizzar on jotain ihme personal pizzoja eikä ees oikeen kokosia ja saat valita siihen maksettavaan hintaan vaan yhden täytteen.... halooooo, ja se on sellanen paksupullapohja jonka päälle menee 3 kiloa jotain ihme mömmö juustoa. kamalaa. kamalaa. Ja jostain syystä nää ihmiset jotenki niinku tykkää siitä. jehna.

tossa me (miinus claudia) elokuvateatterin vessassa, mä ja noelia trollattiin Belénin kuumis-yritykselle. hyi. 

Sit ku oltiin syöty ja räkäilty siel aikamme valuttiin meille hengailemaan ja nauttimaan internetin ihmeellisestä maailmasta. Sellanen oli mun perjantai ilta! 

Lauantaina näin helsinkiläisen Annin ja käytiin hieman epäonnistuneesti ostamassa mun tulevalle matkalle barcelonaan ja madridiin junalippuja, koska mulla oli ilmeisesti rahaa vaan barcelonaan saakka, eli yksi kolmesta tarvitsemastani lipuista.... Hups. Sen jälkeen mentiin kahville ja paasottiin perheistämme, täällä että Suomessa, ja nautittiin suomenkielen sujuvuudesta, vaikka joku siellä oleva olisi varmaan tippunut kärryiltä heti alkuun, meillä on toistemme sanoista ja lauseistä tällä hetkellä täysi ymmärrys koska kummankaan lauseet ei tee mitään järkeä. eli hyvä niin. 

Illalla menin pitkästä aikaa tapaamaan mun amerikkalaisia yliopisto-vaihtari-kavereita yksien niiden kämppään joka on sopivasti meijän yömestojen keskellä, el Barriossa! Siellä katottiin streaminä jotain peliä usasta ja hengailtiin ennen laskeutumista yöhön. Jossain kohtaa valuttiin alas rappuset ja käytiin vähän tanssimassa ja muuta. Espanjalaiset oli selvästi sekaisin sen öisestä kellonajan vaihdoksesta koska kukaan ei tiennyt minne mennä ja millon sulkea. Aamun sarastaessa otin taxin kotiin ja menin nukkumaaan, ja heräsin uniltani tosiaan tänään kuudelta.... 

Kaiken kaikkiaan kivaa on!

PS OSOITE DIRECCIÒN

mun uusi osoite on

CALLE LAFORA n.1 , 1° G                             03007 ALICANTE                                            ESPAÑA 

jajaja

ja ja ja taas tänään olin salilla ja ajattelin että eilen tapetut lihakset jotka tänään ovat huutanet armollista halle luuujaaaa saisivat helpotusta uudella reeninpoikasella ovat vihastuneet entisestään ja mun uuteen vuorisänkyyn kiipeäminen on entistä hankaloittuneempaa ja ongeluuksikasta. nO haasteita vaan!!! antakaa kaikkenne minähän en luovuta jajajajaj JHAHAHAHAH okei. nyt nukkumaan, tänään söin koulussa patonkin eli siis bocadillon nanam olipas makoisaaa niin että slurps vaan. myös pillimehun, jota kyllä hieman hävettää juoda väleisin. ja sitten tuli paha luurngonnäköinen mulkosilmäpallo historian opettaja ja vei mun puhelimen koska joku typerä 1441 puhelin numero soittaa mulle kokoajan ja soitti tunnilla ja mul oli unohtunut äänet päällä. kaipaan mun huonoa nokiaa. ehkä huomenna saaan, siihen saakka adios amigo..... :c¨


nyt tutimaan... hehe, nukun täällä kuin uniaddikti konsanaan. ja hyvä niin, kai, ekaa kertaa jälkeen vauvuuden.

184.

Eilen oli mun täysi-ikäisyyden saavuttavat syntymäpäivät. Se oli surullinen päivä.
Edellisiltana piti mennä juhlistamaan, mutta mulla tuli vatsa (mega) kipeeksi ja nöyrtyen kippurassa otin taxin kotiin.

Sunnuntaina heräsin ennätysaikaisin puoli kymmeneltä tehden ei niin hohdokkaasta päivästä entistäkin pidemmän. Päivä täyttyi:

• heräämisestä klo 9.30
• syömisestä
• hetken skypepuhelusta isin, Eetun, (kuvan ulkopuolella olleen) pappan ja uutta teknologiaa kovin ihmettelevän mamman kanssa
• kävelystä Jillin kanssa (20v saksalaistyttö, joka just epäonnekkaasti muutti mun entiseen kotiin asumaan), jonka kanssa mentiin tsekkaamaan läheinen kuntosali
• kylvystä <3 (kerran vuodessa tyyppinen juttu, olihan argentiinojenki asunnossa amme...muttei tulppaa)
• ja ennen nukkumaan menoa rikollisesti torrentista ladatun elokuvan "my sister's keeper" elokuvan katsomisesta lukuisten kyynelien kera. (hyvä elokuva, [ehkä ei äiti sulle, ku en tiiä saatko itkemistä loputtua] kannattaa katsoa, Cameron Diaz ei tässä elokuvassa tee sitä sen perus blonditukkaheilautusta ja pepsodent naurua, joten sinäänsä yllättävää!)     

181.

Kevättä minussa. 


olen onnellinen, niin onnellinen. 


Mul on ihana koti, ihana perhe, ja vielä ihanampi sisko Catalina, jota kutsutaan Catyksi! <3 
Mä oon asunut heillä, tai meillä nyt kaksi päivää ja tunnen oloni niin kotoisaksi, kun ikinä tässä ajassa voisi mahdollisesti tuntea. Nyt painaa väsymys päälle vaikka nukunki täällä yöni hyvin, ei vaan tullu edellisenä yönä mentyä nukkumaan liian aikasin, oltiin nimittäin Catyn kavereiden kanssa viettämässä iltaa jossain läheisessä katsomassa isolta screeniltä tyypillisesti jalkapalloa :---)


Tänään illalla luvassa illallista ja FIESTA, + amigas, koska pitkällä Belénillä (on kaksiXD) on synttärit :) 
Nyt ei oo yhtään nälkä vaikka tulin just koulusta, koska mun hostäiti oli tehnyt mulle leivän ja laitto 2 mandariinia ja pillimehun mukaan kouluun <3 ihana.


Ainut asia mistä voin olla ei-niin-iloinen on et nä polttaa sisällä, joka on vähän hankala tälläiselle herkälle astmaatikolle, mutta lääkkeiden ja avoimien ikkunoiden voimalla mennään. Eihän kukaan nyt täydellinen voisi ollakaan, mut melkeen kuitenkin! 


Odottelen täällä nyt innokkaasti lämpimien ilmojen saapumista. Vielä joku aika sitten tää 17°c tuntui oikeenkin lämpimältä, nyt oon taas palannut tilaan: syväjää. No, koko ajan sinne ollaan menossa, kesään päin siis :---------)

haluaisin muistuttaa, tuolla, täällä mä asun.

177.

Tää viikonloppu on ollut aika surkea, epämukava ja raskas, perheellisesti. 
Kodin ulkopuolella iltaisin mulla oli tosi kivaa ja nautin olostani. 
Päätin siis että nyt lähtee perhe vaihtoon. Oli lauantai päivä ja aluevalvoja sanoi että täytyy odottaa maanantaihin, kun viikonloppuna on hankala asioita hoitaa. Ajattelin että okei, tulee olemaan hieman epämukavaa, mut ei voi mitään. Sen jälkeen hostäiti ryntää mun huoneeseen huutaen vihaisena ja kertoen mulle mielipiteensä. Tän jälkeen itkuisena ajattelin ottaa kamat ja lähteä hotelliin kun olo "kotona" tuntui kamalalta. Hetken päästä tuli soitto, jossa ilmoitettiin Espanjan vastaanottavalta järjestöltä et oon heti ulkona ohjelmasta jos meen hotelliin koska oon alaikäinen (vaikka luvat vanhemmilta löytyi, ja alaikäisyyttä voimassa viikon..) En siis voinut lähteä. Miljoonien puheluiden ynnä muiden jälkeen lähdin kavereiden kanssa ulos ja koitin unohtaa ne ongelmat. Loppujen lopuksi oli oikein hauskaa ja mielenkiintoista enkä ainakaan miettinyt koko aikana niitä. Aikasemmin sovittua sunnuntain lounasta varten olin ostanut torilta paljon ruokaa, joten kokkasin kaikesta huolimatta Mabelille ja (coordinator/aluevalvoja) Isabelille lounaan joka koostui perunamuusista, kasvispyöryköistä ja hedelmäisestä salaatista. Sen jälkeen oli sit luvassa keskustelu näiden kahden naisen kanssa. Se oli keskustelu jossa mulla ei todellakaan ollut mitään liittolaisia ja jokaista mun aloittamaa puheenvuoroa seurasi silmien pyörittelyä ja ylidramaattista äänekkästä huokailua ja tupakan savun puhaltelua. Oon pettynyt tohon aluevalvojaan, se on niin epäammattimainen ja juoruileva (anteeksi kielenkäyttöni) ämmä, se on aina niin olevinaan huolehtivainen ja ihana, mutta heti kun jotain menee väärin tai vaan selkänsä kääntää niin se on ihan toista maata. Mä oon aika sitä mieltä et heti ku tä rumba on ohi mä en siihen ihmiseen pidä yhteyttä muutakun välttämättömyyksissä. Ton hyvin syyllistävän, puolueellisen ja epämukavan keskustelun jälkeen asumista siellä piti jatkaa, ensin maanantaihin ja lopuksi aina keskiviikkoon saakka. Päivät täyttyi kotona sanoista hola ja Adios. Selvä.

174. 2.3.2012

Täällä on alkanut siis kevät <3

Eilen olin koulun jälkeen hengaamassa rannal letkeesti kuunnellen musiikkia, joka oli kyl tosi epäletkeetä discopoppii, joka sinäänsä ei ollut niin hienoa, mut seuraavaksi paremmin! :D
Näin siellä rannalla sattumalta pari usa tuttavuutta ja vaihdoin kuulumiset. Päivän hauskin juttu oli se miten Justin Bieber oli täyttänyt 18 vuotta mutta mä en, joka siis tarkoittaa, että olen nuorempi kuin Justin Bieber. JAJA vaan. Mut ne kuitenki totes et mä voitan sen cooliudellani joten ei hätiä mitiä. Hakuna Matata.

Elämä täällä sujuilee ihan rentoon tahtiin, nukun normaalisti pommiin, meen istuu aamukahville Cafe Titoon kunnes recreon aikana koulun portit aukee ja myös tälläiset minun kaltaiset lurjukset pääsevät sisään.
Toissa päivänä juuri siinä samaisessa kantakuppilassa jutellessani omistaja Titon kanssa alko sellanen vähän vanhempi paikallinen pariskunta juttelemaan. Tosi mukavia olivat ja kyselivät kaikkee Suomesta ja Espanjasta ja musta, ja kehu (tietenkinXD) mun espanjan kielen taitoa :----) Toi täällä on erityisen kivaa, kun kahviloissaakin kysytään mitä kuuluu ja lähetään terkkuja kavereille ja tuntemattomat voi luontevasti jutella keskenään. Esimerkiksi siitä, mun lähimmäisessä kamerapuodissa jossa käyn aina kehittämässä mun filmit tiedetään mun nimi ja aina kun astun sisään kuuluu "Hola Aino!". Nä luo sellasen kyläkauppatyylisen kanta-asiakassuhteen paljon helpommin ku siellä Suomessa. Se on mun mielestä tosi mukavaa :------)
Suomessa asiakkaan henkilökohtainen tervehtiminen vaatii aika paljon.

Yleisesti ottaen oon täl hetkel tääl onnellinen!
Oon oppinut elämään tän hostperheen kanssa niin et en pidä niit ennen niit raskaita huolia päässä vaan jatkan eteenpäin. Exploriukselta oli kuitenkin tullu vielä sähköpostiviesti siitä että on mahdollisuus vaihtaa hostperhettä, ja hyvä niin, mut mulla on pelissä tässä aika paljon, nimittäin se vapaus. Tunnen monia joiden mahdollisuudet niihin seikkailuihin mihin mä oon päässyt on ihan ulkona kysymyksesta sen takia et siihen aikaan täytyis olla jo kotona ovien takana, seinien sisällä. Ja pelkään et jos hostperhe olis vaikka kuinka ihana mun olis vaikeeta pitää niistä jos ne ei antais mulle mun tarvitsemaa vapautta.

Muuten kevään mukana huomaan muutoksia, nyt ekaa kertaa oikeesti mulla on sellanen halu ja into oppia espanjan kieltä enemmän, lisää ja nopeasti. On tullut se kohta et osaa jo sen verran et oppiminen on mielekästä! Jee!

Oon ajan kanssa oppinut olemaan enemmän itteni kanssa täällä. Ku vaiks olis seuraa ni jo pelkästään kielen takia on paljon ajatuksia jotka ei koskaan lähde mun pään ulkopuolelle. Sitä kautta oon huomannu miten oudoksi oon täällä tullut. mun tavat täällä on jotain ihan tosi epäsäännöllisen randomia. Esimerkiksi kun pesen hampaita mul on aina silmät kiinni, ja joskus kun yritän pitää niitä auki se on ihan mahdotonta ja ne vaan pakosti menee kiinni joka kerta taisteluista huolimatta! Ja joka kerta ku makoilen miljoonan aladin mattomaisen peiton alla ja katson internetin ihmeellisestä maailmasta jotan tv-sarjaa, jokaisen hauskan kohdan kohdalla ku alan nauramaan tulee pakonomainen tarve nousta hieman ylös ja oikealle et nään mun oman naaman vastakkaisella seinällä olevasta peilistä ja voin siinä sitten nauraa siine hetken itseni kanssa ikään kuin seurasssa...

Tästä taas asiaan kukkaruukku numero neljätoista, mun uuteen kevät kauteen kuuluu myös tenniksen täällä uudestaan aloittaminen uudessa tenniskoulussa. Mutta suurin juttu tässä on se että mun pitää soittaa sinne. Huui. Mä kammoan täällä puheluita, ku linjat on huonot, en kuule puoliakaan enkä ymmärrä loppua, jonka lisäksi ihmiset puhuu just niin että aika on rahaa joka siis puheluissahan on täyttä totta, vaikka kovin toivoisin ettei olisi. Eli siis pelkuruuttani en ole vielä soittanut... vielä se päivä koittaa kun minäkin uhmaan kuolemaa ja tartun puhelimeen... vielä jokin päivä.