80.

Selvitty kouluun ja sieltä kotiin vauvan huudon takia valvotun yön jälkeen. Ihanaa. Muut unensaamisongelmat ei vaan olis tarpeeksi ilman tota. :) 

Viikonloppu meni aika chillein ja rauhallisin meiningein. Perjantaina en ekaa kertaa oikeestaan tehny mitään, kävin ilalla syömäs ranskikset ja kasvisrullan eurolla Emily-siskon ja Cooperin kans. Lauantaina nautin pitkään nukkumisesta ja keskustassa kävelemisestä. Illalla mentiin parin GetReadyläisen ja niiden koululaisten kans ulos syömään. Tapasinpa yhen suomalaisenki! Suomenruotsalainen Helsingistä! Lähtee tosin oudosti suomalaiselle takas jo parin viikon päästä. Nautittiin vanhan kaupungin barriossa tapaksista ja sangriasta ison pöydän ääressä, ja puhuttiin kaikki vaan espanjaa!! Que bien! Tais olla saman pöydän äärellä:

Espanjalainen x 1 

Saksalainen x 2 

Norjalainen x 2 

Suomalainen x 2 

Kolumbialainen x 2

Australialainen x 2 

JAJAJAJA

ja ohi kävellessä moikkasi: 

Amerikkalainen x 2 

Saksalainen x 1 

Sunnuntaista hmm en muista kauheesti. Varmaan chillasin kotona peiton alla värjöttelemässä kylmyyttä pois kunnes Christien juna tuli Alicanteen ja mentiin jätskille puhumaan sen Barcan reissusta! 

Tänään on siis tiistai joten eilen oli maanantai. Eilen ... yllätys yllätys, kun on mun päivä tennistä pelata, niin sataa enkä pääse sinne , niinku viimiseen kahteen viikkoon. Ihanaa <3 Huomenna pitäis olla taas harkat ja Claudia (luokkakaveri) sano ettei pitäis sataa. Katotaanko... 

76. korvan taakse sattuu. siellä on liikaa tavaraa.

Mun tunteet ja ajatukset alkaa olla aika passiivisia, ja mä oikeesti luulen et se johtuu siit et pissaan täällä jääpaloja. Siis on kylmä. talossa. Ja kukaan ei suostu uskomaan et tarviin jotain peittoja lisää koska .... olenhan suomalainen. No meillä Suomessa talojen lämpöasteet ei vaihdu vuodenaikojen mukana. Tai varsinkaan kellonaikojen. He he. Ja ja. XD


Tajusin tossa et otan täällä kuvia vaan silleen mun silmään siisteistä jutuista ja filmille. Isi lähetti digikameran. Jaaha XD


Niin tän jutun pointti oli se että ainakin nyt jotenkin ajattelin räpsii sillä digipokkarilla jotain huonoja kuvia mun normielämästä. Ihan niinku kotikadusta ja aamupalakahvilasta. Hmm. Oon ollu vähän liian nolo ottamaan kuvii kauheesti koulussa. Mut ehkä mä joskus rohkaistun. Ehkä vielä joskus (aikaa 8 kuukautta!)


Mutta niin. Tässä vähän kuvia

mul on koton sellanen piirros tollasest samanlaisesta kädestä ku piirsin joskus kutosella itseasias iida salosen koulus siel auran perukoil niiden kuvistunnil. mietin et osaanks viel. pitäis ruveta piirtää enemmän ku mul on megana aikaa just esim tunneilla. hmm 

rakas

pöö

LOLA THE DOG

Lola The Dog on the run

kotikatu aamulla ennen kouluu

hui! pelottava isopääkatu joka pitää villistä ylittää 

kävelemässä kahvilaaa!N

ruuan ja seuran odotus 

nauntinto nimeltään cafe con leche y tostada con aceite y sal

nam

koulua!

lisää sitä 

koulua he

tos mun korva. jos haluutte nähä

                   ja sellasta:

71.

Tiedätteks sen tunteen ku totee illemmalla koko päivän chillauksen ja lillummisen jälkeen et nyt on kyl niin väsynyt koko päivän chillauksesta ja mitään tekemättömyydestä et pitää vähän nyt sit levätä ja chillata ku on niin väsynyt. hehe

Toi selitys oli vähän sekavanmoinen mut se ei mua haittaa! Tää sunnuntai on hyvä sunnuntai pitkään aikaan,  positiviinen sunnuntai fiilis! Christie oli yötä ja herättiin ihmeen aikasin puol kahdelta ja alotettiin päivä lillumalla sängyssä ja katottiin kai siinä teen juonnin ja murojen sängyssä syönnin keskellä elokuvakin, eagle eye. Siirryttiin tästä keittiöön keittää pastaa ja lisää teetä. Olin ihan ahkerana ja tiskailin ja järjestelin juttuja, ku perhe ei ollu kotona, tai ole vieläkään, missä lienevät, en kysy, nautin vaan kun en kuule itkua. Syötiin pastaa ja juotiin teetä. Seuraava tapahtuma rikas ohjelmanumero oli "chillaaminen tyhjässä olohuoneessa". Makoiltiin sohvilla ja juotiin teetä ja juteltiin tosi hitaaseen tahtiin jutuista ja elämästä ja siitä miten Christiellä on jo juttu lopuillaan ja mun on vasta alussa. Sillä on kolme viikonloppua jäljellä, mulla yli kolmekymmentä. Aika hullua, jos miettii. Niinku kaikki.

Muu viikonloppu sentään sisälsi ihan oikeita tapahtumiakin, kai. Hengailtiin kaupungilla ja istuttiin puistoissa, ihan kivaa elämää. Iltasin suuntana oli perjantaina tuulinen kaunis ranta ja lauantaina vanhan kaupungin sokkeloinen El Barrio. Molempina iltoina oli hauskaa ja eloisaa vaihtarieloa.

En oo oikeen päässy blogii kirjottelee, tai paljon muutakaan internetkoneilee koska meijän uuden nettiliittymän kans on tullu vähä ongelmii ja ei olla oltu ihan langoilla täällä kotona. Mut ei se mitään, mä selvisin!

Ei mul varmaan muuta! Paitsi et isi ja Eetu tulee ehkä tammikuus tänne, tai siis Barcelonaan! Jes

Öitä ja hyvää työviikkoa itse kullekin!

68. kipeä

Ku makaa sängyssä päänsäryssä ja nukkuu on vaan aika täydellistä et tulee kirje äitiltä ja mukana kaks pussii sisuja ja toinen kirjekuori Inkeriltä ja sisällä kaks levyä suklaata. Mä tykkään tästä ajoituksesta. Nyt tekee mieli tostadaa, mut aion nukkua! Nyt on kyl jo parempi olo, eilen illalla ja yöllä oli kuumetta varmaan. Pillereitä on pakko rakastaa. Ja on jo torstai.

65.

Hmm. Jotenkin olo on sellanen etten kirjota tänään paljon! Mut kai se on hyväksyttävää! Nyt must tuntuu et oon selvinny jo siitä hiukan et tä ei oo mun koti ja asiat ei oo täällä niinkun kotona ja ei oikeestaan oo täällä mitään perhettä. Mut nyt mä ainakin tällä hetkellä , mä kaipaan mun kavereita, ihania ystäviä. Muuan maha sanoi kerran näin

mä muistan kui eksyneelt otukselt sä näytit ku menit sen turvatarkastuksen läpi

olit nii raasu

hui

Voiko tollasta olla kaipaamatta. 

Tai sellasta ku kuuntelee musiikkia ja jostain biisistä ei voi ajattelematta mitään muuta ku lämmintä ja onnellista kesää ja sitä miten muuan valkotukkainen ystävä laulaa huojuvana Hurtsin keikalla Stay biisiä sun kanssa, ja oot kohta jättämässä koko maan. Ja sit oot täällä, ja sit vaan muistat sen hetken. ja tuskin koskaan unohdat. Ja joo, mä muistan jäätelökesän. 

naama jonka kanssa ei voi olla olematta onnellinen [svante]

Mut kaiken tän ystävyyksien kaipailujen jälkeen, ja ennen, on elämääkin eletty. Alicanten aurinko on jaksanut paistaa, munkin pään yllä. Lauantaina keskellä harvinaisen rauhaeloista viikonloppu se seuras mua ja Christietä San Vicenteen inkerin entiseen asuinkuntaan, Outlet liikkeiden kylään! 

Bussipysäkillä onnellisena kotimatkalla

Likaa lasin läpi (yhen outlet-keskuksen parkkipaikka!)

Christie onnellisen tietämättömänä kuvauksesta!!!

kolmijalka hehehe

kalju Christie shoppailun jälkeen!

there are no words..

Buenas noches!

60.

Kirjotan tätä nyt koulussa, kesken Latín tunnin, vihkoon. EI! nyt tä on jo netissä, mut myöhemmin sinne laitettuna hehe...

Elikkä ettei kaikki niin huonosti olis niin osa viikonlopustakin meni sit ihan kivasti. Lauantaina mentiin juhlimaan kaylinin synttäreitä. Mä ja Christie mentiin niiden (Kaylin+muut) perässä vasta myöhemmin, mut ei todellakaan liian myöhään ku täällä kaikki alkaa paljon myöhemmin. Oltiin ehkä vähän ennen yhtä el Barriossa ja löydettiin iloiset ystävämme sieltä. Illan aikana, ei sattunut, mutta tapahtui sitäkin enemmän! Tavattiin uusia ihmisiä, juteltiin vaihto-oppilaille ja löydettiin kauan odotetti iso discoteca. SWING, joka aukeaa perus espanjalaisittain KOLMELTA. Kiitos vaalean ihon ja blondin tukan meidät kiidätettiin oitis jonojen ohi ilmaiseksi (10€) sisään. Kiitos(sillä siinä 13°c aamuyön vilussa ei olis haluttanu jonottaa)! Osa oli jo ennen tätä joutunu lähtee kotia kohti ja loput lähti sieltä. Lopulta oli vaan mä ja Christie ja pussillinen uusia naamoja :) Estoy feliz! Siinä vaiheessa kun mä ja C oltiin lähössä (n. 6 aamulla) jonot ulkona vielä jatkui ja porukkaa lappasi sisään! Meijän suunnitelmat taxilla kotiin (=meille) menosta ilmeisesti unohtui ja käveltiin reippaina koko matka. Nukuttiin yö aamu meillä ja kun noin kello kahdelta herättiin (jäässä) oli Christien paras lähteä kotiin jos halusi lounasta :D

Sunnuntai meni lagatessa kotona, joka jatkui harmillisesti maanantaihin saakka, kun en väsymyksestä huolimatta pystynyt saamaan unta mun 11°C huoneessa (ihme&kumma). Makasin mun sängyssä paikallani viltin alla ajatellen koko ajan et kyl kohta lämmin tulee, ku pysyn vaan paikallani, kunnes rakas nokia alko piipittää herätystä. Kiva. No ei ollu ainakaan hankaluuksia herätä. Menin siitä tostadalle ja cafe con lechelle Cafe Titoon ja siitä kouluun. Iltapäivä kului Law & Order Special Victims Unitia katsellessa Christien ja Pearlin kanssa mun konetta tuijoittaen. Jännitävää, eikö vain.

Muistatte varmaan sen ku panikoiden menin tenniskoululle 40 min myöhässä testaamaan mun tasoa. No eilen sit menin sinne taas, siihen reeniaikaan ku mulle oli sähköpostiin ilmotettu. Ni eiköhän siel oo just ne samat tyypit (huippu prot nuoret espanola miehet...) ja pari muuta lisäks. Oloni oli ylpeä, ei lainkaan nolo ja nöyryytetty. Ja taas kannoin maani nimeä kunnialla pelaten lähes yksinomaan muiden vuoroilla ja omieni aikana ollessani kaikkea muuta kuin valmiina. Juoksin myös onnistuneesti yhtä toista pelaajaa päin. Kun kuulin etten normaalisti pelaisi tässä ryhmässä vaan Lunes y Miercoles = maanantaina ja keskiviikkona klo 20.30 olin helpottunut. Kunnes valmentajani kertoi yhden muunkin ryhmäläisistäni tänään pelaavan siinä myös. Jes pääsen taas häiriköimään sen reenejä. Jihuu...

Kotimatkalla menin bussiin, jonka kuski puhui puhelimessa toisella kädellä ja poltti tupakkaa toisella, olevinaan ajaen bussia samalla. Perus Espanja :D... Ja kun puhelu loppui vaihtui puhelin käsipuolessa roikkuvaan rouvashenkilöön, joka teki kaikkensa häiritäkseen kuskia ajamasta.

Olen elossa.

56.

Terveiset. Ensi varoituksena niille jotka kaipaavat viihdytystä, tätä blogi postausta ei kirjoitettu iloisissa tunnelmissa.

Nyt niille jotka silti jatkoivat lukemista. Tän päivän ilo on: eilinen on loppu. Mun viimiset kolme päivää on ollut aika rankat. Keskiviikkona kuuntelin koko perheen lounaspöydässä puoli tuntia saarnausta siitä miten huono olen (kielessä varmaan) ja miten mun täytyy harjoitella enemmän. Tän kaiken olisin voinu ottaakin (en ilomielin sillä osaan kuitenkin enemmän kun vaihtarisiskona kuuden vuoden opiskelu taustalla, mä 3kk taustalla) vastaan, mutta kun aihe siirtyi siihen et vaikka mulla on tennismaila en osaa pelata kun en ole mennyt kentälle,(jonne en ole vielä päässyt sillä olen odotellut soittoa koululta) ja siitä siirtyen aiheeseen , en ole käynyt salilla tarpeeksi, olen lihava ja lihonut liikaa(hän samalla nauraen). Tän lounaan jälkeen mua kyl sit vähän potutti mut päätin olla lannistumatta ja menin kavereiden kanssa istumaan kahvilaan ja kaupungille. Päätin antaa tollasten olla ja jatkaa elämää kunnes torstaina kun olin kebabravintolassa kavereiden kera sain jotain paniikkikohtauksen tapaista aikaan itsessäni itkiessäni henkeä haukkoen kun amerikkalainen toveri sai mut tuntemaan itteni idiootiksi ja panikoin siinä sitten kun oikeesti täällä vähän itsehillintä ja tunteiden hallinta vähän järkkyy. Se oli aika nöyryyttävää mut päätin senkin sit unohtaa ja muistaa et oon aika ison kokemuksen kanssa tekemisissä täällä.
Perjantaina nukuin pommiin ja päätin mennä ennen seuraavaa tuntia Christien kanssa aamiaiselle. Kun oltiin saavuttu kouluun hieman ennen seuraavaa alkavaa tuntia sain puhelun tädiltäni Suomesta. Mun toinen kahdesta kanista jotka on hoidossa heillä oli kuollut. Eikä ihan miten tahansa kuollut, vaan yksi serkuistani oli juossut sen pään päälle ja murskannut sen kallon luita ja pieni 900 grammainen Pepe oli pitänyt nukuttaa lopullisesti. Tää tieto ei ollut helppo sulattaa ja mun piti poistuu koulusta, onneksi Christievielä mukanani. Käveltiin ulkona ja mä soitin kotiin, jakaen tän kauheen tiedon.
Käveltiin mun kotiin täällä ja itkien kerroin Ricardolle mun hostisälle, että olin tullut kotiin koska mun kani oli kuollut. Ettei tapahtuma vielä tarpeeksi viiltänyt sisintä, sillä Ricardo alkoi tiedosta nauramaan. Toisen kerran samana aamuna, sydän jätti lyönnin. Koti ei sen jälkeen vaikuttanut enää kovin lohduttavalta paikalta ja mentiin Christien luo, puhuttiin, katottiin koneelta ohjelmia ja mä nukahdin siihen sängylle noin kolmeksi tunniksi. Enkä vieläkään voi käsittää miten toi kaikki voi olla totta. Ei se vaan voi. Se olis niin helposti voitu estää, ei kukaan sitä tahallaan tehnyt, mut eipä varonutkaan tarpeeksi. Ei todellakaan ollu sen aika.
Illemmalla kävin kotona pyytämässä lupaa yöpyä Christien luona ja nappaamassa tarvittavat kamat reppuun. Käytiin katsomassa elokuvateatterissa Tiburon, kauhuelokuva haista, ja sain mieleni muualle hetkeksi. Mut toi koko päivä muuten vaan kesti kun viikon. Muistelin samaa aamua yhä uudelleen ja uudelleen. Se tuntu niin pitkältä ajalta.

Mut nyt se vihdoin on loppu.
Tänään mul oli suunnitelmissa juhlia yhden mun vaihtariystävän synttäreitä kavereiden kanssa, pitää kunnolla hauskaa ja unohtaa murheet. Ja ei vaan yhtään tunnu siltä.

52.

Hmm. Mun on pitänyt postata paljon jo, mutta jotenkin aina kun on ollu sillä mielellä ei oo ollu aikaa. Nyt on aikaa, on päivä loppu ja mun oma aika alkoi.

Koitin vähän muokata tätä blogia, piti tulla paljon hienompi ja erilainen mut blogger taisteli mun luovuutta vastaan niin kovaa et luovutin. Ja nyt se on tällänen synkkä. Oho.

Mutta siis niinkun viime viikon keskiviikkona kerroin, en ollut sinä päivänä koulussa, enkä torstaina myöskään. Torstai illalla menin kyllä juoksulenkille, joka oli huono idea pahoinvoinnin kannalta, hyvä yöunien.

Perjantaina kun sitten torstaisen lääkeshoppailun seurauksena pääsin kouluun (jee..) päätin herättää iloa ja ylpeyttä hilpeyttä. Kun lähdin Ciencias del mundo contemporin tunnin jälkeen vaihtamaan luokkaa ja kerrosta parin luokkakaverin kanssa päätin rappusia alas kävellessäni tehdä sen hieman nopeammin ja kivuliaammin ja liukastua ja lentää ne alas ja kaatua säälittävän tasopainoiluräpiköinnin jälkeen kyljelleni maahan. Täysin tarkoituksella ja hallitusti tietysti, miten mä muutenkaan. Luotan espanjalaisten koulukolleegoitteni hitauteen siirtyä paikasta paikkaan, sillä kun mä vielä 15 min myöhemmin sain hallitsemattomia hysteerisiä hermostuneita naurukohtauksia, kaikki ihmettelivät mitä oli tapahtunut. Syvä gracias niille kolmelle luokkakavereilleni jotka nostivat mut oudoksuen ylös, eivätkä kertoneet tapahtuneesta kellekkään. :D Ilmeisesti liian noloa. Kiitos..

Etten jättäisi koulupäivää normaaliksi muuten, päätin tehdä jotain koulussa (siis muutakun kirjoittaa kortteja ja kirjeitä, lukea kirjoja ja lehtiä ja nukkua) ja olin opetellut kreikkalaisten aakkoset opettajalle lueteltavaksi ulkomuistista, kuten muutkin oppilaat olivat jo tehneet griegon tunnilla. Hienosti sujui (alfa, beta, gamma, delta, epsilon, dseta, eta, zeta, iota, cappa, lambda, mi, ni, xi, ómicron, pi, rho, sigma, tau, ypsilon, fi, ji, psi, omega!!). Ne lueteltuani päätin hieman nojata otsaa käsiin ton rankan opiskelusuorituksen jälkeen. Ilmeisesti olin nukahtanut sillä kuulin myöhemmin opettajan käyneen pienen monologin mun kanssa. Oli kysynyt olenko tylsistynyt ja kun olin mahdollisesti unesta johtuen ollut jokseenkin hiljaa oli hän jatkanut; jaa, nukut, no ei se mitään, et sinä kuitenkaan mitään tästä tajuaisi. Eipä siinä mitään. Ylpeyttä voi jatkaa loputtomiin. Se ainut hetki kun mulle puhutaan, niin mä nukun. Mahtisuoristus!

Mut nyt tähän loppuun vielä tämän päivän (todos los santos = kaikki pyhimykset , vapaa päivä) tulos:::::

And now, Christie, Pearl, Who ever is out there, in English.

As you probably noticed I tried to make the blog look better, cooler, but because apparently blogger hates me and my creativity I quit and let it be like this, boring and dark.

But yeah, as I told you last wednesday, i didn't go to school then or thursday. I did still go out for a jog with the girls and the dog, which was a bad idea considering my nausea during it, but a good idea considering how well i slept the following night <3

On friday, when i managed to go to school due to med-shopping the day before I desided to bring some joy to the otherwise normal school day. When I left after CMC (ciencias del mundo contempor class) to walk to the next classroom one floor down I apparently decided to do it a little faster and more painfully. I slipped and flew down the stairs and landed on my side in the end after some humiliating balancing. 

On purpose and with total control of the situation of course, how else. I trust my spanish student colleagues' slowness in moving from one place to another, because when I 15 minutes later still burst in to uncontrolled nervous laughter the kept wondering what had happened. Many thanks to the three classmates of mine who helped back on my feet and didn't tell anyone what had happened, probably too embarrassing. 

Just so the day wouldn't be at all normal, i decided to actually do legid stuff there (other than write cards and letters, read books and magazines and sleep)

So i learnt the greek alphabet and told them all to her like all the others had already done. Did well (alfa, beta, gamma, delta, epsilon, dseta, eta, zeta, iota, cappa, lambda, mi, ni, xi, ómicron, pi, rho, sigma, tau, ypsilon, fi, ji, psi, omega!!).  After my tiering studying experience I allowed myself to lie my head on my arms for just a second. Apparently I fell asleep and the teacher had asked me if I was bored and when I had not replied she continued; oh you are asleep already, well is ok, its not like your gonna understand anything anyway. Im so proud, im such an intelligent girl, when ever im being spoken to, I'm either sleeping or flying my way down the stairs. Great job me!

To the end I'll ad a video just so you get how productive I've been today (of school, todos los santos = all saints)    or for you guys its actually in the beginning .... oh well .D