la vida de la gamba del mar baltico

olin taas tänään rannalla
ruskistamas ihooni
todistaakseni et oon ollut täällä
oikeesti välimeren rannalla
palmujen ja sangrian maassa-
en palanut mutta joskus kyllä
sitten mua kutsutaan gambaksi
pohjoismaalaiseksi katkaravuksi
jota mun pinkihtävä ihonvärini muistuttaa
muttei enää

nyt oon normaali
suihkussa ruskettunut
kadulla valkoinen turistiksi verrattava
yllätän ihmiset kielitaidolla
ja tiedän mitä toiset puhuu
molempien maailman paremmat puolet
asuu minussa

clubmasterit päässä
juoksen suolaiseen veteen
vielä se on viileää
virkistävää
lähdön kohdalla kuumaakin kuumempaa
välimeren poreallas

vihreä lippu liehuu
antaa luvan uimiseen
sanon joo ja juoksen ja pärskytän kirkasta vettä
ympärilleni ja suljen silmät
ettei kirvelisi
koska kohta täytyy jo lähteä


(nyt irkkubaariin pelaamaan 
beerpongia,
sitten)
kotiin
tai sinne josta tänne lähdin

sinne missä on historiaa,
mun historiaa

sinne jossa tätä elämää ikävöiden
jatkan
kunnes palaan.

oon onnellinen ja kuuntelen musiikkia
hymyilen tuntemattomille
heitän pallon keskimmäiseen kuppiin ja voitan

elämässä

viva la vida

oon elossa

elossa ,
 elämää 

on tanssia pikku kaduilla 

huutaa hola ja ottaa kengät pois.

istua konepellillä ja 

ajaa kohti taloa

sanoa, ei hyvästi vaan "hasta luego" ystävälle

tirauttaa pari kyyneltä ja hyppiä tanssilattialla

itkeä lisää ja vuolaasti, tuntea tunteita
tutustua taas ja uusiin ihmisiin
puhua espanjaa kuin mikä kukakin
syödä perunoita ja katsella auringon nousua.

maksaa kaksi euroa ja pyytää ketsuppia

istua aamubussissa ja katsella maisemia

mennä espanjalaisten kyydillä 

esitellä itsensä ja antaa poskisuudelmia

ja sitten mennä kotiin

ja siltikin olla elossa, ja katsella maisemia aamuauringon valossa

viva la vida

väsyttää. makoilen sängyssä ja kelään pitäiskö kirjoittaa lokiin jotain.

olin tänään rannalla yksin ja kävin uimassa yksin
ja kaiken sen dagen eftermäisen tukaluuden keskellä olin onnellinen

Calle Trece

Heräsin tänään monta kertaa kieriskellen kirjoja paremmissa unissa ja nauroin omalle laiskuudelleni
kunnes tarpeeksi olin lakanoissa kiehnaillut nousin ja oikeesti mielessäni laskeskelemani kellon aika ei todellakaano ollut sitä mitä olin odottanut. kello oli neljä. jaaha, en sit vissiin mennytkään rannalle.

Torstaina menin, oli kai jonkun puolueen lakko, jota kiivaasti kannatin ja menin rannalle ja uin suolaisessa meressä ja söin omenia. Sen jälkeen nautin virvokkeista ja pienistä kujista ja hauskoista tarjoilijoista ja ohi menevistä uusista viattomista juuri tulleista vaihtareista ja heidän humorisesti käyttössä olevista kameroistaan.

Seuraavanan päivänä olisi tiedossa vaikka mitä ja kuinka mutta kaikki samaan aikaan. Päätin olla stressaamatta, hakea tuliaisviinit ja patongit & aliolin ja käydä pistelevässä arvaamattoman lämpöasteisessa suihkussa. Pistin vaatteet päälle ja kävelin iltatuulessa kaverien kämpille, sytytin kynttilät kattoterassin pöydillä ja otin kuvia filmille. Syötiin ruokaa ja nautittiin elämästä, filmille painui kuvia, tanssittiin ja laulettiin calle treceä, ajat on kohta ohi, joillakin.

psicopedagogia :(

täällä mä ja psykan kirja :-----(
mälsää.

en haluaisi opiskella ja käännellä termejä puutteellisen sanakirjan ja googletranslaterin kanssa

vaan juosta villinä kadulla ja juoda sangriaa ja syödä tapaksia
 ja haistella merituulta ja katsella maisemia ja puhua espanjaa ja sanoa ohikulkijoille hola
 ja pistää sandaalit jalkaan ja juosta aaltojen kanssa kilpaa
 ja katsella auringon laskua ja sitten nousua ja tutustua uusiin ihmisiin
 ja mennä mukaan seikkailuihin ja nauttia hetkistä
 ja tunneista ja päivistä ja yöistä
 ja halvemmista hinnoista ja avoimmemmimmeistä ihmisistä
 ja tummista hiuksista ja ruskettuineista jalkapöydistä
 ja kahvikupeista ja sokeripusseista
 ja siitä puhtaasta ilmasta joka tulee tupakansavun tuulahduksen jälkeen

mutta

mun täytyy käännellä sanoja vaikkei ole käännöksiä
ymmärtää lauseita vaikkei niitä oo tehty ymmärrettäviksikään
opiskella kokeisiin jotka ei auta mua tippaakaan
päästä läpi aineista jotka ei oo ees olemassa suomessa

perkele. sanon minä.

Ota vinkki

Vinkiksi vaihtareille antaisin

hanki hyvä vastustukyky
ota villasukat mukaan
syö paljon vitamiineja
ja hanki flunssan kestävä ystävä

lataa laittomasti elokuvia
hanki nappikuulokkeet jotka ei viiden tunninkaan jälkeen satu korvia
osta nenäliinoja ettei vessapaperi lopu

ja toivo ettet silti tule kipeäksi

tulee flunssa ja tulee räkä
valuu eritteet nenästä
pärskit kahvilassa
kotonakaan et halunnut olla

kipeän kestävä kaveri meni ja lähti
tulee ikävä ja kaipuu
kirjeet ei auta
eikä naamakirja
koneen näyttö on liassa

kuumeessa on inspisvoima
ja silti haluaisin olla terve ja mussa voima

mietin ja pähkään
ei oo muutakaan tekemistä
ikävöin ystäviä
kotia ja sohvaa ja vilttiä
ja sitä et on puhtaat lattiat
ja voin vetää leviäks
eikä kukaan sano mitään
on vaan ja avaa telkkarin
keittää kahvia
pistää maitoa juo kuumana

toivoisin et tääl olis joku,
joka olis mun kanssa möh möh
makais sohvalla
peiton alla ja kattois leffaa
niin huonoa ettei haittaa jos nukahtaa,
ehkä parempi niin

mut täällä oon ja yksin
maistelen pahaa yskänlääkettä

viereisestä huoneestä kuuluva discojumputus saa kuumeisen päänsäryn vahvistumaan ja kutittamaan piikkiharavalla kallon reunoja, joku piikittää tärykalvoja, huutaa fiestaa


en ole kovin ihmistuulella, mutta sinun seuraasi kestäisin


vitun jumputusdisko
mene pois

leikin bossia

Leikin tossa bossia niin ikään pikkusella toimistotuolilla ja päädyin lattialle sotkuun leviäksi. Myötähävetti itseni. Ni päätin tästä syystä nyt sit kertoa teille mun viime viikon torstaista, joka oli siis yleislakon päivä.

08:00 
herään. Laitan vaatteet päälle, juon kupin teetä tai kahvia, luultavasti pahaa, niinku tohon päivään kuului. Jonkun ajan jäätymisen jälkeen kerään kamppeeni jo itseni vaatetaneena ja suuntaan kohti ulkoilmaa herttaisen hostmamani kanssa. Kohteena betoniviidakko alueen  nimeltä Florida terveyskeskukseen jonne minulle oli erikoisesti juuri tähän aamuun varattu aika lääkärille, että saan normikansalaisen tapaan reseptejä lääkkeille joita voin sitten hönkiä keuhkoihini ja voida paremmin tupakoitsijan kotitalossa ja sen valtiossa. Siellä odotettiin, odotettiin ja sit vähän vielä odotettiin ja sit saatiin selville et se mun lääkäri on lakossa. jaa. Kotiin sit kai. 


Sen jälkeen ku olin noussut portaat asuntoomme ja lojunnut siellä hetkisen otin suunnan merta ja sitä reunaavaa rantaa kohti jossa kavereita oli odottavan. Ostin vähän evää ja suun kostuketta ja menin loikoilemaan seuraan hiekanpäälle. Nukahdin, hups, ja paloin, AUTS. 


Vihdoin sieltä käsin kuitenkin sain tennisopettajan kiinni puhelimen luuriin ja kuuntelemaan minua, kutsui mut pelaamaan saman päivän iltana, että voitaisiin kattoa mulle joku ryhmä. Sopee. Nousin maasta ja katselin suomalaista ihoa, ja mietin että ei se nyt niin palanut ole, ehei. Menin kotia ystävä seuranani ja syötiin hieman jotain natillasia, mitä lie on ja pakkasin wilsonin mukaan ja lähettiin bussipysäkille, jota odoteltiin sellaset tosipitkä aika ja risat ennenku päätettiin ottaa jalat alle ja kävellä rannalle trampysäkin luo. Olin jo tosi myöhässä, perkuleen lakkobussi. 


Pari tovia myöhemmin olin rannan tuntumassa odottamassa tramia, sellainen siis oli kuin olikin, jopa tänään. Istuin pelkillä niken tennishame valmiina päälle puettuna ja voihkin sitä miten toimivat jalat alkoi jälkipunoittaa punoittamistaan, hui, jos tälläinen jatkuu, mietin pelokkaana. Hetkisen, liian pitkän, jälkeen avasi tram ovensa ja hoppasin sisään. Siellä oli joku herrashenkilö joka avusti mua niiden lippujen ja muiden kanssa, ja kertoi vielä senkin, et mun aikaisemmin saama tieto siitä että tää tram menisi tenniskeskuksen ovelle saakka suoraan oli väärä, pitää siis vaihtaa tramia. Selvä pyy, onnistuu. 


Onnistuneen tramin vaihdon jälkeen seisoin kassini seurassa täpötäydessä vaunussa. Sopivaksi katsomani tuokion kuluttua kysyin kanssa matkustajalta, tietääkö hän missä urheilukeskus Montemar sijaitsee. Kyllä se vielä edessä päin on, odota vielä, vastasi naishenkilö, joka sen jälkeen hyppäsi pois pysäkillä, jossa pysähdyimme. Noudatin hänen minulle kertomaansa neuvoa ja kysyin muilta, saadakseni tietää juuri sen pysäkin, jolla minun olisi määrä jäädä pois, montemariin päästäkseni. Sen jälkeen kukaan ei tuntunut tietävän. Ei yksikään jolta kysyin. Muuan nuorinainen sanoi että on kuullut nimen joskus. Ei auttanut. 


Tram senkun huristeli eteen päin, minä ja ympäristöstään hyvin tietämättömän espanjoolit kyydissään. Oli matkalla Benidormiin (kaupungin poikanen, jota Euroopan New Yorkiksikin kutsutaan, suuresti epäilen että se sitä olisi..) saakka. Päätin että selvästikään ketään täällä ei minua pysty auttamaan ja seuraavalla pysähdyksellä jäin pois. Katoin ympärilleni. Olin keskellä ei mitään.

INTERWEBZ

Sain netin takaisin, vihdoin, parin viikon odotuksen jälkeen :3

mä oon nukkunut näinä viikkoina, heti sen jälkeen kun lotta lähti enemmän ku pitkään aikaan. Oon menny oikeesti nukkumaan yhdeksältä ruuan jälkeen ja lukenut kirjoja enemmän ku yksi sielu saattaa. Ihan hienoa sinäänsä.

 Mutta kaikesta huolimatta vaikka kuinka typerää tää tällänen koneilu onkaan munkin mielestä ni oon melko tyytyväinen et mun ei enää tarvii raahailla tätä mäkkiä jonneki locutorioihin et saan hitaalla netillä etsiä jotai google-kuvia suomiesitelmään ja maksaa siitä maltaita.




Mul on tässä netin katkon ja matkailun ohessa tapahtunut vaikka mitä, ja niitä juttuja vois tänne nyt sit alkaa postailemaan. Nyt oon kipeä, ja kiroan sitä joka näin päätti tapahtuvan sillä on lauantai aamu ja yskin ja niistän niin ettei ääntä tule, mikä surkea kohtalo. Viime viikonloppuna oli mun host-siskon poikaystävän (eli sen melkeen veljen, teen täst viel perhepostauksen ni näätte c: ) yllätyssynttäreillä sen kotikylässä Petrerissä. En tuntenut tosiaan just ketään muuta ku Catyn, mun hostsiskon. Tutustuin siellä kyllä porukkaan ja myöhemmin tuli pari jotain jotka olin tavannut kerran aikaisemmin. Kaikesta huolimatta oli tosi hauskaa ja nautin barra librestä täysin siemauksin. Neljän aikaan se meijän synttäriklubi meni kiinni ja siirryttiin kipein jaloin johonkin isompaan mestaan. Siellä oli jopa yks hääseurue. Viiden aikaan aamulla morsian veteli siel valkosessa kermakakussa ja sulhanen smokissaan. Mä ja kolme muuta lähettiin siinä aamutunteita ajelemaan takasin Alicanteen päin, jossa kaikkien helpotukseksi mentiin mäkkiin hakemaan ruokaa, jota sit vedettiin autossa hiljasen tyytyväisinä pari minuuttia, ennenku kuski ajo kaikki kotiin nukkumaan.

Tässä pari kuvaa jotka löysin espanjalaisen facebookin korvikkeen eli Tuentin saloista :

yo + raquel

yo + gema + raquel 

sellaset kylä-ylläri-synttärit! Tietty siel oli sit ylitunteellisen Catyn tekemä video täytettynä hänen poikaystävänsä kuvilla ja imelillä teksteillä joille hän itse tilaisuudessa vielä päätti tiraista pari kyyneltä. Ei muuta kommentoitavaa :D