Ota vinkki

Vinkiksi vaihtareille antaisin

hanki hyvä vastustukyky
ota villasukat mukaan
syö paljon vitamiineja
ja hanki flunssan kestävä ystävä

lataa laittomasti elokuvia
hanki nappikuulokkeet jotka ei viiden tunninkaan jälkeen satu korvia
osta nenäliinoja ettei vessapaperi lopu

ja toivo ettet silti tule kipeäksi

tulee flunssa ja tulee räkä
valuu eritteet nenästä
pärskit kahvilassa
kotonakaan et halunnut olla

kipeän kestävä kaveri meni ja lähti
tulee ikävä ja kaipuu
kirjeet ei auta
eikä naamakirja
koneen näyttö on liassa

kuumeessa on inspisvoima
ja silti haluaisin olla terve ja mussa voima

mietin ja pähkään
ei oo muutakaan tekemistä
ikävöin ystäviä
kotia ja sohvaa ja vilttiä
ja sitä et on puhtaat lattiat
ja voin vetää leviäks
eikä kukaan sano mitään
on vaan ja avaa telkkarin
keittää kahvia
pistää maitoa juo kuumana

toivoisin et tääl olis joku,
joka olis mun kanssa möh möh
makais sohvalla
peiton alla ja kattois leffaa
niin huonoa ettei haittaa jos nukahtaa,
ehkä parempi niin

mut täällä oon ja yksin
maistelen pahaa yskänlääkettä

viereisestä huoneestä kuuluva discojumputus saa kuumeisen päänsäryn vahvistumaan ja kutittamaan piikkiharavalla kallon reunoja, joku piikittää tärykalvoja, huutaa fiestaa


en ole kovin ihmistuulella, mutta sinun seuraasi kestäisin


vitun jumputusdisko
mene pois

83.

Unohdin kipeenä kertoo tiistaisesta puistoretkestä Lola the Dogin ja Christien kanssa.
Turistikartoissa on yks huono puoli, sillon kun niis ei ilmoteta suhdetta, kävelet sit vaan... Meil valkeni siin hetken valtatiel kävelyn jälkeen et ollaan muuten menossa jonnekki vähän kauemmas, lopulta seuraavaan kaupunkiin. Hups. Mut puisto oli hieno! Kuviakaan ei kyllä ole, vielä, filmillä pitäisi olla. Puolentoista tunnin kävelyn jälkeen Christie avas kameransa, jonka akku loppui just siinä hetkessä, mahtavaa :D
Mutta niin, El Parque Palmeral oli kaunis, Lola juoksi kuin Spirit, villi ja vapaa ja me aiotaan mennä uudestaan! Retkeen kului mukavasti koko päivä.

Tänään on perjantai ja selviydyin kouluun (kirjotan tätä vihkoon koulussa nyt: 8.23) Advil, vitamiinit ja omenat vie läpi tän koulupäivän (toivottavasti) ja pääsen nauttimaan vapaasta (ja terveestä) viikonlopusta. Odotan välkkää (ruoka) ja kello kahta (vapaus)... Tä viikko oikeestaan meni tossa Palmeral-retkessä ja kipeydessä. On mulla hurja elämä.....XD

Ainiin ja mahtuihan siihen myös sopiva (aivan liian suuri) määrä vauvan rääkymistä ja neljätuntinen itkuntäytteinen perhekeskustelu myös aluevalvoja paikalla ollen. Olen väsynyt. Huoneeni on kylmä. Eikä ne sälekaihtimet auta (hostäidin ja aluevalvojan ratkaisu huoneeni lämmittämiseen..) Odotan helmikuuta, joka on kuulemma kylmin kuukausista.
Nyt oikeesti haluaisin maahan jossa ymmärtäisin mitä tunnilla tapahtuu vaikka joutuisinki opiskelemaan enemmän. Rehellisesti mua alkaa pännii tää tunnil istuminen ku kuulet vaan hermoi raastavii merkityksettömii äänii . huoh.

81. joulukuun iloja

Terveiset sängystä. Jossa oon maannu pari päivää. 
Oih! Nopeimmat kekkas! oon kipee. . . 


No  miten oon tän aikani neljän seinän sisäl viettänyt ? Nukkumalla, syömällä, katsomalla leffoja (kiitos utorrent<3), nukkumalla vähän lisää, kattoen vähän lisää leffoja, ja syöden liikaa lisää, Ja yks neljätuntinen keskustelu koko perheen ja aluevalvojan voiminki on käyty. Oon niin kyllästyny istumaan täällä huoneessa, että tuun ihan hulluksi. Yks kaveri jo ennustikin, et miten loca tuun huomen olemaan ku en oo saanu mun la vida socialii tyydytetyks. Totta se on. Meen varmaan ihan sekasin siit ihmismäärästä. Odotan jo! Yritin jo tänään saada vähän elämää ja menin aamulla kaheksaksi kouluun mutta palasin tunnin päästä ku ei siit olemisest tullu yhtään mitään. Yks onni siinäkin! Kävellessäni koulusta kotiin oli jokatorstaiset katumarkkinat tietenki paikallaan kotikadulla ja mä nappasin mukaani säkillisen omenoita ja mandariineja. Noin kaksi mandariinia jäljellä.... hedelmät on tääl ihan eriluokkaa! Voi kumpa toi perheki arvostais niitä ja ostais niitä tänne joskus!  Huomenna aion kyl pakottaa itseni kouluun, onhan perjantai! Kotona en voi sellaista päivää viettää, enhän. 


Jos teille siellä missä ikinä tällä hetkellä olettekin tulee tylsää. Laatu(ja vähän vähemmän laatu)viihdykkeitä ovat mm. 

Leffat: 

The Kids Are All Right 

Magnolia

Submarine

Like Crazy

Blow 

Drive 

                                                The notebook (vaiks oon vieläki vihanen sen miehen vanhemman version näyttelijä valinnasta)

Kirjat:

The Thousand Splendid Suns 

Palo Alto

Tao Te Ching 

The Perks of Being a Wallflower

The Catcher in the Rye 

...ja miljoonia ihania kirjeitä. 

Elokuva- ja kirjavinkkejä otetaan myös vaihtoon! 

Tai minkäänlaisia ajantappotapoja! Ciao!

19. Home - Edward Sharpe & The Magnetic Zeros

Maanantai = Lunes 26.9.

Normaaliin tapaan heräsin aamulla ja lähdin tallustaa kohti koulua. Mikään ei ollu mitenkään erityistä tai merkittävää. 

Mä välillä unohdan et maailma ei oo täynnä ihmisii jotka ajattelee asioita, kenel on jotain sen kasvoiksi kutsutun seinän takanakin. On tottunu liian hyvään siel mis voi valita kenen seuras on, voi valita itse omat sanat, eikä tarvii korjailla kaikkea hymyllä, kun sanoja ei löydy. Mun koulu on ollut hieman pettymys, mut enkai mä voi ketään syyttää siitä etten ite osaa puhua ihmisille, vaikka kuinka haluaisin. Vaihtarien seuraan on ollu helppo tyytyä. 

Ihmisiin tutustuminen on aina ollu yks mun lempipuuhista. Mutta se käsite muuttaa merkitystään ku se on ainut mitä sä ihmisten kans teet. Se ei oo sellanen mitä teet ku tapaat uuden ihmisen, siitä tulee semmonen mitä tekee jokaisen ihmisen kanssa jonka sä fyysisesti täällä tapaat. Ja sit joskus toivois et sitä ei tarviis tehä ollenkaan. Mut en mä yksin halua olla. Kuka sitä haluais. Ja sit toisinaan joutuu tyytymään siihen seuraan mitä saa. 

Mun ei pitäis vaan olettaa et ihmiset on tietenki samalla sivulla mun kanssa ja on päivittäny itsensä ja ajatusmaailmansa tähän päivään. Ei sais olettaa mitään kenestäkään, eikä varsinkaan antaa kasvojensa reagoida asioihin ilman välitöntä kontrollia. Awkward, on ensimmäinen sana joka tulee mieleen jos miettii maanantaista ruokavälituntia Cavanillesissä (= mun koulu). Kaikki te jotka siellä hiukkaakaan tunnette mua voitte varmaan kuvitella kuinka paljon mun leuat loksahti auki kun yks vaihtari Norjasta kuvaili miten hän oksentais jos hänen esim poikaystävänsä ajelis säärikarvansa. Jotta pääsette tähän aiheeseen vähän syvemmälle, me keskusteltiin siis siitä miten täällä on tosi yleistä että tyttöjen lisäksi myös pojat ajelee säärikarvansa. Pohdin vaan ääneen siinä et Suomessa sitä ei niinkään tapahdu, uimareiden lisäksi. Christie (USA) oli huomannu saman, mutta tää norjalainen ei voinu mitenkään sisäistää tätä. Hän muunmuassa ilmoitti välittömästi katkaisevansa suhteen jos mahdollinen poikaystävä mahdollisesti ei pitäis säärikarvojaan normaalisti, ja luonnollisesti niinkun hän kuvaili. Mä ja Christie ihmeteltiin ääneen siinä et miten se on niin erilaista jos poika tekee sen ku jos tyttö. Jos ihminen nyt sen haluaa tehdä niin mikäs siinä. Huh Huh. Välitunti loppu sopivasti siinä vaiheessa ku tää norjalainen alko tulistuu ihan tosissaan. Ei sitä ennen ymmärtäny miten tärkeitä karvat voi joillekin ihmisille olla. :D Ei siinä voinu muutaku todeta et onneks en oo kyseisen henkilön seurustelukumppani, vois olla tärkeitä kriteereitä täytettävänä. 

Koulun jälkeen ihmettelevin ilmein vieläkin lähettiin käveleen Christien ja Cooperin (USA tambien) kaupungille ja syömään. Illalla lähin juoksulenkille, joka oli käytännössä mahdonta pidempään kuin puolituntia, pelkäsin tosissani törmääväni johonkin, niin paljon mulla oli hikee (SOIJAA) mm. silmissä. :D Kotona suoraan suihkuun, iltapalaksi yksi epäonnistunut korvapuusti, jakso How I Met Your Motheria, lakanoiden vaihto ja sen jälkeen niihin nukkumaan! 

Tiistai = Martes 27.9.

Ah, päivä numero 18 alkoi hieman pidemmillä aamu-unilla kiitos kreikan ja latinan opettajan joka ei ole koko syyskuun tunneilla paikalla! Tylsyyttä koulussa, jossa kyllä nukuinkin vähän Valencianon eli paikallisen kielen tunnilla, jota mun ei tarvi opiskella mut täytyy istua siellä (ainakin sen vihaisen sihteerinaisen mukaan, opettajan mukaan ei...) Just ja just selvisin päivästä, vaikka en usko koskaan taistelleeni noin kovaa unta vastaan. 

Koulun jälkeen mentiin Christien ja Cooperin kans Alicanten jo tutuksi tulleelle rannalle! Aina yhtä ihana lämmin vesi ja valkoinen hiekka. Kun tulin kotiin Mabel (hostmama) oli jo lähteny lentokentälle hakemaan mun uutta vaihtarisiskoa ausseista. Kävin suihkussa ja odottelin heitä saapuviksi. Huomasin siinä myös et tä kämppä on aika creepy jos tääl on yksin :D.... 

Kun ne vihdoin saapu tänne, ehdin vaihtaa Emilyn kanssa pari sanaa ennen kun se jo sammahti sen huoneen sängylle. Mikäs sitä syyttämään 32 tunnin matkan jälkeen. Söin illallisen Mabelin kanssa ja lähdin itsekin unten maille. 

Keskiviikko = Miércoles 28.9.

Heräsin ekaa kertaa niin että ehdin jopa haukata jotain ennen kouluun säntäämistä. Emily parka oli ollut hereillä jo viidesta saakka aikaeron takia. Hän ei kuitenkaan tullut vielä kouluun vaan jäi leipäileen kotiin. Mä lähdin talsimaan kouluun ja sattumalta sain kävelyseuraakin luokkakavereista jotka oli kulman takana.

 Koulupäivä ei poikennut suuresti muista, lähinnä nukahtamista vastaan taistelua ja tuijottelua ympäriinsä. Yksi poikkeus kuitenkin oli. Olin hmm ..... joo castellanon tunnilla (espanjaa siis) jossa tää kaikkien mielestä hullu opettaja halus noiden ilmeisesti piirtävän espanjan kartan paperille. Sit ku se huomas et mä en tehny mitään se tuli huutamaan siihen jotain(en siis tehnyt mitään koska mulla ei ollu mitään käryä mistään tehtävän annosta..) Siinä vaiheessa ku aloin jotenki ymmärtämään mitä se selitti oli koko luokan huomio luonnollisesti mussa ja siinä professa. Luokkakaverit koitti selittää sille etten mä tajua mistä se puhuu ja se vaan väitti vastaan et mä puhun ja ymmärrän täydellisesti. Oi kumpa se olis totta! Tähän sit joku huusi mun takavasemmalta et puhu sä sille suomea! Tä johti kiistelyyn mun ja opettajan välillä, mä suomeksi ja se espanjaksi. Sainpahan jotain puhuttua. Vaikka eihän se kovin tuottelista ollut, sain kyllä myöntävän vastauksen siihen et voinko piirtää Suomen kartan. Erikoista kyllä se näytti kovin yllättyneeltä ku huomas mun oikeesti piirtävän sitä Suomen karttaa :D. 

Kotona koulun jälkeen sain puhelin Inkeriltä San Vicentestä, hän ja joku Amerikkalainen vaihtari olivat tulossa tänne Alicanteen bussilla just nyt. Jes, seuraa(aussi nukku)! Puolen tunnin kuluessa ne oli jo täällä ja kävästiin yhen mun koululaisen amerikkalaisen luona piipahtamassa ja jatkettiin siitä rannalle hengaileen. Ei sitä vaan tajuu paljonko ne naurut autto. Saatoin siin innostuksen puuskas mahdollisesti kiivetä puuhunkin... Kuva materiaalia tulossa (ehkä):D Illalla kotiin ja ruokaa suuhun. Suihkun kautta sänkyyn tutimaan! 

pam! Tossa sitä on, mun elämäää tältä viikolta. Tänään en mennyt kouluun koska mul oli herätessäni hirveen huono olo... Ehkä söin jotain väärää eilen tai jotain, kuka tietää. 

Kipeenä sitä kaipaa eniten. 

ikävä.