110. long time no see.

On taas mennyt aikaa ja en ole oikeen kirjoitellut, vaikka aiheita olis kyllä ollut, oon vaan siis perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja miettinyt, et huomenna sitten, ei jaksa nyt .. :--) 

pöytää kattamassa, kuvassa myös hostisäni! :---D

Oli siis tossa joulun vietto hetki sitten, joka meni kuulemani perusteella jokseenkin erilaisesti kun perinteinen espanjalainen joulu. Jouluaattoyö vietettiin argentiinalaisten kavereiden luona jonne tuli meidän lisäksi vähän vielä lisää muitakin argentiinalaisia :---) ja sit tietty mä, olin ainut ei-argentiinalainen siellä... :----D 

täs mä ja sasha the joulukoira.

Jouluaattopäivä oli iha normaalilta vaikuttava, syötiin lounasta ja chillailtiin kotona, ainut vaan et Ricardo ei ollut töissä. Illalla lähettiin joskus kaheskan aikaan sinne niiden kavereiden luo, ja siis näin aikaisin sen takia et mentiin auttaa valmisteluissa tietysti. Siellä sit ruokii lämmiteltiin ja katettiin pöytää ja laskettiin lautasia. Suurimman osan ihmisistä mä olin ainaki nähny yhen tai pari kertaa, joka oli ihan mukavaa. Siinä vaiheessa, kun joskus yhdentoista aikaan istuttiin alas ruokapöydän äärelle oli se jo notkuva kaikista niistä ruuista siinä päällä. Sitä lihan määrää, huh huh. Mut onneksi sydäntä, kieltä ja vatsaa lämmittämässä oli myös mun neljän tunnin ahkeruuden tulos, bataattilaatikko, josta kuva tässä  <3 

herkkku, eiks :-------)

Siinä sit kaiken argentiinalaisen aksentin sävyttämän espanjankielisen kiivaan keskustelun keskellä syötiin ja availtiin lahjoja. Mä sain perheeltäni (luulisin, tai joulupukilta) paketin joka sisälsi pienet pullot suihkusaippuaa ja kosteusvoidetta sekä sellasen muovisen verkkopesusienen. Myöhemmin syötiin vähän turrónia, eli espanjalaista, ja vieläpä alicantelaista jälkiruoka herkkua, sitä on kauheen vaikee selittää, mut se on joskus levy suklaata jossa on pähkinöitä, tai jotain, mut joskus siinä ei oo pähkinöitä, eikä se aina oo suklaatakaan... et tiedä sitten. Ainut yhtäläisyys, jonka oikeen oon huomannut on että se on yleensä suorakuution muotoinen levy. Sellasta herkkua. :-----D 

Ruokajuomana oli sit tietenkin perinteen mukaan mikäpä muukaan kuin argentiinalainen punaviini ja muut sellaiset. Kun kello läheni sitä neljää ja muita ei enää edes niin pikkutunteja, alko mulla jo luomet hieman painaa, mutta nukahtaa en voinut, olinhan kuullu koko illan pilkkaa siitä miten viime vuoden joulun näiden kanssa viettänyt itävaltalais-vaihtari oli nukahtanut sohvalle muutaman lasillisen jälkeen. Itse en moisen naurun alaiseksi halua ensivuosilaisten joukossa, joten urheana pysyttelin hereillä. Kun vihdoin lähdettiin pois juhlaviettotalosta kello oli jo seitsemän... Mentiin näiden yhden ystävän luo, sanoisin yöksi, mutta tässä tapauksessa luulen et oikein olis sanoa vaan että, nukkumaan. Sinne käveltyämme tietty vähän viellä juotiin teetä ja siinä sosialisoitiin ja sit viimein noin puol yheksältä aamulla pääsin nukkumaan kunniallisesti. 

Heräsin, ei seuraavana vaan ihan samana päivänä sieltä asunnosta, yksin. Puhelimessa tekstiviesti hostäidiltä, sanoen, että voin syödä mitä haluan jääkaapista, tai ottaa pyödältä hedelmää. Hetken emmin ennen kuin talsin keittiöön jääkaapin ovelle. Sen avatessani , oi sitä iloa, kun näin kaikki ne leivänpäälliset ja muut luksustuotteet, joista olisin  suuresti nauttinut jos siellä olisi oikeasti ollut jotain mille niitä laittaa, kuten leipää. Loppujen lopuksi kaikki kaapit koluttuani löysin mandariinin, jonka söin. Ja ettei kaikki nyt liian vaikeaksi menisi, niin olisin kyllä lähtenyt jo kotiin syömään, jos en olisi ollut tietämätön tarkasta olinpaikastani. Ikkunasta ulos katsoessa en tunnistanut, mitään. Tämä tekstiviesti, jonka olin saanut sanoi myös että he ovat poissa vähän, mutta tulevat pian (lue: lähetetty noin kolme tuntia aikaisemmin..) Jeejee. Jonkin ajan kuluttua asunnon omistaja kuusivuotiaan poikansa kanssa saapuu kotiin ja alkaa katsomaan, mitäpä muutakaan kun Paavo Pesusieni (sairaalloisen suosittu täällä.. kaiken ikäisten seurassa.) -elokuvaa. Siellä hengailin oudosti niiden kanssa, kunnes joskus hostit soitti et he on menossa kotiin ja ovat jossain bussipysäkillä jos haluan tulla heidän kanssaan. Lähdin kiireellä ulos haahuilemaan ja lukuisten puhelujen jälkeen paikansin kyseisen bussipysäkin ja pääsin kotiin. Bussissa hostmama kertoi heidän olleen eilisessä joulunvietto paikassa syömässä lisää jouluruokia. Voi sitä hymyä, kun Mabel kertoi pakanneensa minulle ruokia mukaan, jotta minäkin saan syödäkseni, ja voi sitä surkua, kun sen jälkeen jatkoin, että  unohti ne kuitenkin sinne. Huoh :c, mutta ei se mitään hauskaa joulumieltä kaikille, ja lomaa ja muuta mukavaa. 

-Terveisin: Aino ja Alicante 19°C 

Ps. tapasin eilen el Barriossa yhen suomalaisen tytön ku on töissä siellä! Cool. Se oli tampereelta. heeh 

104. On pitänyt jo postata, mutten en. ja joulu.

Lomat on alkanu, mut kaupunki vasta heräilee. Aurinko on ollu joulumielellä ja antanu näyttää itsestään paljon viime päivinä. Lämpöasteet on noussu pilvii, tai no, ainakin sinne kahteenkahteen. Mulle se on ollu enemmän ku kivaa ja oon nauttinu ajasta ystävien ja välillä vaan itseni, koiran ja lämpimien katujen kanssa. 

Kaikki ei oo kuitenkaan ollu niin onnekkaita. Mun vaihtarisiskon huone nimittäin on nyt kolkko, kylmä ja pimeä. Emilyn lento lähti eilis aamuna kohti Australiaa, Madridin, Dubain ja Thaimaan kautta. 

Keskiviikko aamuna kuultiin suru uutinen, että hänen rakas isänsä on mennyt tosi huonoon kuntoon nopeasti ja syöpä, joka luultiin jo voitettaneen, oli uusiutunut, voimakkaasti. Lento löytyi onneksi jo seuraavalle aamulle torstaille, ja matka kotiin sai nopeasti alkaa. 

Keskiviikko iltana vietettiin kaikki yhdessä aikaa (paitsi Ricardon äiti, joka mökötti omassa huoneessaan koko päivän tunnit) ja käytiin mm. Ricardon työpaikalla, ravintolassa kahvilla ja churroilla. 

täs me ilosina churrojen jälkeen ;)

Lola the dog wants churros too!

Takasin kotiin päin tullessa käveltiin pitkin Alicanten mutkikkaisiaa ja sokkeloisia pikku kujia ja katuja, joita niin rakastan, pitkin. Käveltiin sattumalta yhden ihanan puhtaan ja skandinaavisen minimalistisen kaupan ohi, ja mitkäs muutkaan ku Iittalan Aalto vaasit siellä ikkunassa. Unohdin taas ottaa kuvan, mut te luultavasti tiedätte miltä ne näyttää :D 

Ohitettiin myös yks eläinkauppa, joka sai mut ikävöimään Leenua ja edesmennyttä pikku Pepeä. Katsokaa itse: 

haluun tollasen ihanan pikku valkosen palleron mil on vallotavan isot mustat silmät ja niiden ympärykset :)

Illalla kotona kolmen naisen voimin syötiin hampparit ja ranskalaiset ja juteltiin kaikesta ennenku Emilyn aamun aikainen lähtö koittaisi. 

Keskiviikkona oli myös mun viimeinen koulupäivä ja sain komean todistuksen, jossa sain enimmäkseen ykkösiä, ja mitä ykkönen edustaa, no ensimmäistä tietekin, eli tarkottaaks tä sitä et mä olin paras ? 

Torstaina heräsin ainoana vaihtarina perheessä kello kymmenen jälkeen ja suuntasin kaupungille kahden luokkalaiseni tytön kanssa metsästämään lahjoja perheelle. Tai oikeastaan vaan Charolle, Ricardon äidille koska muut jutut sain jo hoidettua äitin lähettämistä jutuista. Kiitos Mama! 

Perhe saa siis pari pehmolelua Tomasille,  Fazerin konvehteja ja tuoksukynttilä Mabelille ja Ricardolle, ja  täältä ostettuja konvehteja ja tuoksukynttilä Charolle. :) toivottavasti tyytyvät koska en olis parempaakaan keksiny...

Sain myös viimein (nyt ku on taas lämmintä.. XD) ostettua lämpimämpää päälle. Kyllästyin tähän naisellisuuden maahan ja suuntasin El Corte Inglesin miesten osastolle. Sieltä lähti onnellisen Ainon mukaan kaksi neuletta, toinen täyttä villaa ja toinen puuvillaa. Nyt voin sit ilosena todeta, että jos olis kylmää ni olis päälle pantavaa :) jejee, eilen oli siis tosiaan kaupungilla sellasta etten voinu pitää edes neuletakkia mekon päällä tai tukahduin. 

Tänään heräsin viiden jälkeen iltapäivällä, eikä mulla oo hajuakaan miksi, koska en edes oo valvonu normaalia pidempään tai muuta vastaavaa. Ei sillä lailla et olis mitään tekemistäkään ollut! 

Heräilin täällä aikani ja lähdin takaisin rakasta El Corte Inglesiä kohti, metsästämään luumusosetta joulutorttuihin, onnistumatta tehtävässäni. No ehkä joskus myöhemmin, ellen sit oo ahkera ja soseuta sen ite. sää nähdä... D:   

Kotiin tultuani aloin ahkeroimaan mun osan jouluruuista kanssa. (huomaan juuri miten mun alkuaikojen blogitekstien lauseenjäsjestykset teki paljon enemmän järkeä ku nyt [kuka sanoo tekee järkeä, suomeksi.... minä..nyt.]) Kokkailin siis tuossa Bataattilaatikkoa, vaikka luulen et sekaan meni joku lanttukin ku ei näyttäny samalta, mut no hällä väliä ehe, tosiaan perunalaatikot yms näytti ihan sikavaikeilta tehdä, tai ainakin et joutuisin varaamaan uunin omaan käyttööni vähintään koko päiväksi; Joten ei. Mut luulen oikeesti et saatoin jopa onnistuu siinä laatikossa, vaikka toisaalta se on vielä uunissa joten paljon aikaa vielä mennä pilalle...he. Siinä oliki oikeestaan mun koko päivä jotain roskien viemistä lukuunottamatta. Jännittävä eikö? Mut ihan mukavaa tällästä nukkumista ja puuhasteluu, ja juttelua Mabelin kanssa keittiössä musiikkia kuunnellen :) 

Nyt vois paketoida tolla ihanalla vauvapaperilla vähän lahjoja huomiseksi, hui! joulu on jo huomenna, tosi outoa. mut oudosta huolimatta, hyvää joulua sinne kaikille! 

Ainiin ja lupaan viel näyttää teille sen mun kunniakkaan todistuksen sitten kun saan sen mun siniluomiselta aluevalvojalta takasin :) 

Aino, aurinkoisesta Alicantesta :)