SORGEN PERDON

siis si si tiedän että tää kirjoittelu on vähän jäänyt, mutta ongelmahan ei ole siinä etten jaksais keksiä juttua ym, vaan mulla on yhessä vihossa megana valmiina jo sellasia blogikirjotuksia mitä voisin sit postailla, mut en lopullisesti oikeesti jaksa kirjottaa niitä koneella tänne! jos voisin vaiks sanella tai näyttää ne tai jotain olis niin hienoa ja helpottavampaa! nää nakkisormet ei kykene tälläseen koreograafiseen näpyttelyyn.

Nyt kun tuli tällänen hetki etten saa yhtään unta ja ei väsytä (tosi kummaa, kun jaksoin kuitenkin nukkua iltakuuteen saakka tänään..... oisko joku yhteys? ei.) niin ajattelin nyt jotain pikkusta tänne tulla selittämään kaikkien facebookittomien tiedoksi (isi) ja iloksi :)

Tää viikonloppu oli oikein mukava! Perjantaina mentiin 3 mun luokkalaisen tytön kanssa leffaan kattoo Todos Los Días De Mi Vida (= kaikki elämäni päivät), joka oli siis (dubattu tietty) ihan sellanen perus romanttinen amerikkalainen pulla elokuva. Mut mua se ei haitannut koska sen loputtua tajusin riemuita aiheesta: TAJUSIN KAIKEN! jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee mulle!
Ton jälkeen mentiin syömään ja kauhee kiivastelu siitä et mihin mennään ja lopulta Belén voitti, ja mentiin TelePizzaan.... maailman huonoin pizzeria jota on koskaan nähty. Siellä maksaa kaikki ihan sikana ja ne pizzar on jotain ihme personal pizzoja eikä ees oikeen kokosia ja saat valita siihen maksettavaan hintaan vaan yhden täytteen.... halooooo, ja se on sellanen paksupullapohja jonka päälle menee 3 kiloa jotain ihme mömmö juustoa. kamalaa. kamalaa. Ja jostain syystä nää ihmiset jotenki niinku tykkää siitä. jehna.

tossa me (miinus claudia) elokuvateatterin vessassa, mä ja noelia trollattiin Belénin kuumis-yritykselle. hyi. 

Sit ku oltiin syöty ja räkäilty siel aikamme valuttiin meille hengailemaan ja nauttimaan internetin ihmeellisestä maailmasta. Sellanen oli mun perjantai ilta! 

Lauantaina näin helsinkiläisen Annin ja käytiin hieman epäonnistuneesti ostamassa mun tulevalle matkalle barcelonaan ja madridiin junalippuja, koska mulla oli ilmeisesti rahaa vaan barcelonaan saakka, eli yksi kolmesta tarvitsemastani lipuista.... Hups. Sen jälkeen mentiin kahville ja paasottiin perheistämme, täällä että Suomessa, ja nautittiin suomenkielen sujuvuudesta, vaikka joku siellä oleva olisi varmaan tippunut kärryiltä heti alkuun, meillä on toistemme sanoista ja lauseistä tällä hetkellä täysi ymmärrys koska kummankaan lauseet ei tee mitään järkeä. eli hyvä niin. 

Illalla menin pitkästä aikaa tapaamaan mun amerikkalaisia yliopisto-vaihtari-kavereita yksien niiden kämppään joka on sopivasti meijän yömestojen keskellä, el Barriossa! Siellä katottiin streaminä jotain peliä usasta ja hengailtiin ennen laskeutumista yöhön. Jossain kohtaa valuttiin alas rappuset ja käytiin vähän tanssimassa ja muuta. Espanjalaiset oli selvästi sekaisin sen öisestä kellonajan vaihdoksesta koska kukaan ei tiennyt minne mennä ja millon sulkea. Aamun sarastaessa otin taxin kotiin ja menin nukkumaaan, ja heräsin uniltani tosiaan tänään kuudelta.... 

Kaiken kaikkiaan kivaa on!

93. Jotkut jo lähtee.

Tää viikonloppu on ollu tunteellinen ja onnellinen. En oo viettäny siitä paljoakaan kotona, tai ainakaan yksin. Jotkut jo lähtee ja se on vaan. outoa.

Sunnuntaina mentiin kolmestaan Christien ja Cooperin kanssa Linnalle. Cooper sano viimein ymmärtäväsä mist se kaikki haloo on et käveli linnalle. Sen tunnin kiipeemisen jälkeen se näkymä, se on kaikki se arvosta. Vietettiin siel iltapäivä, nähtiin auringonlasku, ja mietittiin viimeisiä kolmea kuukautta.  Ollaan Espanjassa. Ja ei vaan olla täällä, vaan ollaan oltu täällä viimiset kolme kuukautta. Ja mä tuun olee tääl seuraavat noin puol vuotta. Mä asun täällä.

kantakahvila, Café Tito ja ihmiset :)

 On ollu tapahtumarikkaat kolme kuukautta, moni juttu on samaa, mut niin paljon on muuttunut, ja muuttunut niin paljon. Samalla syyskuu tuntuu ku eiliseltä, ja samalla tuntuu ku siitä olis vuosia. En osaa verrata tätä mihinkään. Kaikkien pitäis vaan kokea, ja tajuu sen hienouden ku lähtee vaan ja menee, ja samal kokee sen, mitä se elämä "back home" oikeesti oikeen on. Mitä tarkottaa Suomen kulttuuri ja vapaus ja perhe ja koti. Miten erilaista kaikki voi odottamatta olla, ja miten vaikeet se voi ajoittain olla. Mulla ja muutamilla muilla maailman vaihto-oppilailla on se uskomaton tilaisuus kokee ja oppii se kaikki. Vaikka joskus unohtaa sen olevan uskomaton ja niin arvostettava. Joskus eksyy siihen väsymykseen mitä tulee siitä ku jokasen hereillä olevan minuutin pitää olla keskittymiskyky terässä ja hymy huulilla. Monet vannoo kotiin mennessään nukkuvansa vähintään viikon. Mä en yhtään ihmettele sitä, ja uskon olevan helposti mahdollista. Toiset vannoo muuttavansa takasin kotiin vähintään kahdeksi vuodeksi, ja ottavan siitä kaiken irti. Itse ajattelin arvostaa pienimpiäkin asioita tuhansia kertoja enemmän ku ennen olisin koskaan pystynyt. Joku kysyy aina välillä näihin aikoihin, et mitä yks haluais joululahjaksi. Mä en osaa vastata tohon  monellakaan konkreettisella asialla. Yhet hyvänyön rentoutuneet unet tulis tarpeeseen, mun kokonen sosiaalinen verkosto, mahdollisuus sanoo just sen mitä tarkottaa, ihmisen, jota halata ku tulee kotiin, fyysinen ihan niinku henkinen lämpö. Sanon vaan et, arvostan.

Oon ollu mukana ihanissa ja mahtavissa seikkailuissa ja ottanu itestäni irti enemmän ku luultavasti koskaan ennen.

Hyvää vuoden vaihdon aikaa, teille sinne Suomeen, vaihtareille ympäri maailmaa ja muille muualle.

Ja hei entiset vaihtarit, tää tyyppi arvostaa! Propsit teille kaikesta!

-----------------------------------------------------------------

This past weekend was very emotional and happy. I didn't spend much of it at the house, or at least not alone. Some people are already going and its just. weird.

On sunday the three of us (Christie, Cooper and I) went to the castle. Cooper said he finally understood what all the talk about going to the castle was about. After about an hour walk, or climb, the view, it makes it all worth it. We spent our afternoon there, saw the sunset and thought about the past three months. We are in Spain. And not only are we in Spain, but we have been for the past three months, and i will be here for aprox. the next half a year. I live here.

It has been a busy three months. A lot is the same, but a lot has changed as well, and changed a lot. September feels like yesterday, but at the same time it feels like it all happened years ago. I can't compare this to anything. Everybody should experience this themselves. Realize how incredible it is just to leave and go, and at the same time notice what "life back home" really is. What does finnish culture (or any for that matter), or freedom, family or home really mean? How different can things all of a sudden actually be. How unexpectedly hard can it all be at times. I and a few other exchange students have the unbelievable chance to experience and learn it all. All though sometimes you forget that its so incredible and appreciated. Sometimes you get lost in the tiredness of having to focus and have smile on your face every minute of every awake hour. Some people swear they're going to sleep for a week when back home. (I have no trouble believing it).. Others say they are going to move back home at least for two more years. I am going to appreciate the littlest things more than I ever before could have.
Around these times there is always someone asking what does one wish for christmas. I honestly don't many substantial answers to that. A good night sleep, my size social network, an opportunity to say what you really completely mean, a person to hug when coming home, physical just as much a mental warmth. I do appreciate.

I have been in some lovely and great adventures and enjoying myself and taken out of myself probably more than ever before. Happy holidays, to you guys in Finland, to exchange students all over the world and to others elsewhere.

And to you all former exchange students, props to you all!

65.

Hmm. Jotenkin olo on sellanen etten kirjota tänään paljon! Mut kai se on hyväksyttävää! Nyt must tuntuu et oon selvinny jo siitä hiukan et tä ei oo mun koti ja asiat ei oo täällä niinkun kotona ja ei oikeestaan oo täällä mitään perhettä. Mut nyt mä ainakin tällä hetkellä , mä kaipaan mun kavereita, ihania ystäviä. Muuan maha sanoi kerran näin

mä muistan kui eksyneelt otukselt sä näytit ku menit sen turvatarkastuksen läpi

olit nii raasu

hui

Voiko tollasta olla kaipaamatta. 

Tai sellasta ku kuuntelee musiikkia ja jostain biisistä ei voi ajattelematta mitään muuta ku lämmintä ja onnellista kesää ja sitä miten muuan valkotukkainen ystävä laulaa huojuvana Hurtsin keikalla Stay biisiä sun kanssa, ja oot kohta jättämässä koko maan. Ja sit oot täällä, ja sit vaan muistat sen hetken. ja tuskin koskaan unohdat. Ja joo, mä muistan jäätelökesän. 

naama jonka kanssa ei voi olla olematta onnellinen [svante]

Mut kaiken tän ystävyyksien kaipailujen jälkeen, ja ennen, on elämääkin eletty. Alicanten aurinko on jaksanut paistaa, munkin pään yllä. Lauantaina keskellä harvinaisen rauhaeloista viikonloppu se seuras mua ja Christietä San Vicenteen inkerin entiseen asuinkuntaan, Outlet liikkeiden kylään! 

Bussipysäkillä onnellisena kotimatkalla

Likaa lasin läpi (yhen outlet-keskuksen parkkipaikka!)

Christie onnellisen tietämättömänä kuvauksesta!!!

kolmijalka hehehe

kalju Christie shoppailun jälkeen!

there are no words..

Buenas noches!