Hmm. Jotenkin olo on sellanen etten kirjota tänään paljon! Mut kai se on hyväksyttävää! Nyt must tuntuu et oon selvinny jo siitä hiukan et tä ei oo mun koti ja asiat ei oo täällä niinkun kotona ja ei oikeestaan oo täällä mitään perhettä. Mut nyt mä ainakin tällä hetkellä , mä kaipaan mun kavereita, ihania ystäviä. Muuan maha sanoi kerran näin
mä muistan kui eksyneelt otukselt sä näytit ku menit sen turvatarkastuksen läpi
olit nii raasu
hui
Voiko tollasta olla kaipaamatta.
Tai sellasta ku kuuntelee musiikkia ja jostain biisistä ei voi ajattelematta mitään muuta ku lämmintä ja onnellista kesää ja sitä miten muuan valkotukkainen ystävä laulaa huojuvana Hurtsin keikalla Stay biisiä sun kanssa, ja oot kohta jättämässä koko maan. Ja sit oot täällä, ja sit vaan muistat sen hetken. ja tuskin koskaan unohdat. Ja joo, mä muistan jäätelökesän.
naama jonka kanssa ei voi olla olematta onnellinen [svante]
Mut kaiken tän ystävyyksien kaipailujen jälkeen, ja ennen, on elämääkin eletty. Alicanten aurinko on jaksanut paistaa, munkin pään yllä. Lauantaina keskellä harvinaisen rauhaeloista viikonloppu se seuras mua ja Christietä San Vicenteen inkerin entiseen asuinkuntaan, Outlet liikkeiden kylään!
Bussipysäkillä onnellisena kotimatkalla
Likaa lasin läpi (yhen outlet-keskuksen parkkipaikka!)
Ihan taas teille kaikille selväksi et rakastan mun kreikan ja latinan kielien opettajaa, joka ei ole ollut paikalla kertaakaan mun täällä olo aikana. Tästä syystä sain siis tiistaina (=martes) nukkua pitkään pidempään. Koulussa oli mun määrä olla vasta 9.45 <3 halleluuja ja gracias kaikille poissaoleville opettajille, ansaitsette sen mitä ikinä oottekin tällä hetkellä tai koskavaan tekemässä. :D
Koulun jälkeen kävelin matelin kotiin hitaasti ja kotona löysin keittiön pöydältä lapun : Hola Aino y Emily......... luettuani lapun tien ohjeiden mukaisesti ja aloin lämmittää mun osaa ruuasta. Siirsin sen lautaselle ja laitoin mikroon... totesin et meijän lautaset ei mahdu mikroon. Great. No eikun siirsin sen pienemmälle lautaselle ja lämpiämään! Kohta saisin lasagnea! Ruoka lämpesi ja siirsin sen takaisin isolle lautaselle ja tiskasin pienemmän, olin valmis ruokailemaan, seurana mahtava minä. Kunnes Lola (se koira...) alko vinkuu ja huutaa riesaksi asti ilmeisesti haluaan mennä ulos. En halunnut päätyä siivoamaan jätöksiä olohuoneen lattialta joten hihna käteen, panta kaulaan ja eikun ulos. Vihdoin kun pääsin takasin ruuan luo, se oli luonnollisesti kylmää, eikun tää koko lämmitystiskaus prosessi uudestaan käyntiin. Kun se oli valmis päätin et mun täytyy viihdyttää itteäni leffalla etten nukahda. Aloin sellailla elokuva varastoa ja siinä sainkin jonkun leffan sieltä valittua, ja kun kaiken tekniikan olin saanut toimimaan useiden suomenkielisten kirosanojen ja turhautuneiden huokailujen jälkeen sain kaiken toimimaan totesin ei niin iloisesti että elokuva oli tiedoista huolimatta dubattu espanjaksi, mahtavaa. Eikun dvd ulos ja uutta valitsemaan. Tällä välin mun ruoka oli taas jäähtynyt. En vaan sit voinut syödä sitä heti. Siitä vaan keittiöön takasin ja lämmittämään ja tiskaamaan samaa lautasta kolmatta kertaa. Kiitos koiran rakko ja mun viisaus. Kolmas kerta toden sanoo, sain vihdoin jonkun elokuvan sisään ja ruokaa suuhun.
Tämäkin nautinto oli ilmeisesti liikaa sillä just ku alko olee kriittisien juonenkäänteiden aika ja mun kiinnostus oikeesti tavoitettu, sanoo tvnäyttö perdon ja elokuva loppu. Ilmeisesti dvd:n muisti oli täyttyny niistä muista elokuvista. Jaaha. En sit kattonu elokuvaa:D
Illemmalla lähdin Christien kans kaupungille ja suunnitelmissa mennä käyttämään meijän ilmainen kerta salilla! jee! Zara ei taaskaan pettänyt, kun vien Christien sinne tarttu omaanki garderoobiin uutta mukaan; mahtavat murretun luonnon oranssit pillit ja valkoinen t-paita ihanasta vähän kovemmasta materiaalista. Kiitos espanjalainen vaateteollisuus.
Sit oli suunta kohti uutta tuttavuutta Holiday Gymiä! Oltiin menossa 3x20 jumppaan mitä lie se sit ikinä tarkottaakaan. Jumpasta nautittiin suurin hikipisaroin ja uupunein lihaksin tunnin ajan, ja lähettiin kotiin samanlaisten armottomin tuijotusten saattelemina kun saavuttiinkin.
Raajat painavina taapersin kotiin ja illallisen ja välttämättömän suihkun jälkeen vällyjen väliin päälle nukkumaan.
Tämä, 25 päivä,
ei ole ollut noinkaan mielenkiintoinen. Heräsin aamulla tunnin myöhässä ja ryntäsin kouluun. Söin välkällä taivaanlahjan, nutellasuklaatahnalla täytetyn kroisantin. Vaelsin kotiin tuntien loputtua klo 14.45. Sen jälkeen oon ollut kotona! Jännää. Söin lounasta, ja olen istunut sängyllä, tuolilla ja mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa kuunnellen musiikkia ja koittaen ylläpitää hälläväliä asenteen ja iloisen hymyn huulilla.
Im a rock, I am an island. Oon täällä yksin. Mut se ei haittaa. Jotkut teistä on nauttinu mun seurasta Suomessa, niin miksen mäkin vois nauttia siitä Espanjassa. Asenne kaiken korjaa.
Aiheeseen jatkaen tän päivän biisi. Suosittelen kuuntelemaan, ja vähän samalla kuvittelemaan mut täällä.
ainii.... ne kuvat joita oon räpsiny rullan verran pappan vanhalla kameralla ei oo tulossa tänne koskaan, sillä fiksuna en tarkistanu oliko siellä filmiä sisällä. Kannattaa olettaa että on niin saa olla iloinen ja ilman kuvia. Eikun uutta 36:tta kuvaamaan.
