Aqui otra vez

Täällä taas, Alicantessa, "kotona".

Viikko valloittavassa Barcelonassa meni aivan liian nopeasti, nopeammin kuin lomat koskaan ennen.
Aikaisin sunnuntaiaamuna kun sanoin heipat isille ja Eetulla tuntui kolkolta ja pahalta, sinne ne nyt sit meni. Niiden lento lähti aikaisemmin kun mun juna, ja jäin sit sinne aikaisemmin niin ihanalta ja hienolta tuntuvaan, mutta nyt niin kolkkoon ja tyhjältä tuntuvaan asuntoon istumaan. Hetken paikallani istuttuani pistin telkkarin päälle, et en olis niin yksin. (tiedän, first world problems and solutions) Olis ollu aamupalaa ja "leipätarvikkeita" (=niinku isi sanoo) mutten saanu mitään tehtyä, enkä syötyä. Siellä sit istuin, ruokapöydän ääressä pari kyyneltä poskella. Vaikka joskus meni sukset ristiin ja päästeltiin sanoja joita en edes espanjaksi tiedä, en olis sen halunnu vielä loppuvan. Tilasin perhe-elämän, ja sain kaikki puolet, myös huonot, mutta myös hyvät, ne naurut, vitsit, olo, miten olla ja olla olematta. Ja se mitä oli pelätty oli tullut tullakseen, kauheetakin kauheempi ikävä ja olo.

Kamalan pahoinvoivan, ja epämukavan matkan (puolessa välissä matkaa junasta kuulutettiin et nyt kaikki ulos ja jatkakaa bussilla. syytä ei.) jälkeen seisoin hississä mun matkalaukun kanssa ja tuijotin harmaaseen peiliin; täällä mä nyt taas on, ja muistin et täähän se mun oikee elämä nyt on. Täällä, tässä rapussa ja kadulla ja kaupungissa. Se nopeasti kulunut barca-viikko teki tehtävänsä, olin ollut hetken poissa, mutta pystynyt olemaan ihan niin muualla ku voi ja unohtamaan kaiken. I was out of town.

B A R C A

HEHEH Täällä ollaan, ihanassa värikkäässä Barcelonassa <3 
Oon kaverien kämpillä nyt, isi ja Eetu tulee muutaman tunnin päästä :----) tästä tulee hyvä viikko. 


(asutaan tuolla)


adios!

129.

Tiistai 17.päivä tammikuuta 2012


Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa mitä rauhallisin. Perjantaina koulun jälkeen menin lounaalle Roslyn-aussin kanssa Frésco-buffet ravintolaan, jossa on ihania salaatteja ja muuta roppa kaupalla. Hengailtiin kaupungilla kunnes Roslynin oli aika lähteä aluevalvojansa tapaamiseen ja minä kävelin kotia kohti. 

nam :3

Muutaman tunnin kuluessa olin olin Lolan 

kanssa takaisin keskustassa vastassa 

bussipysäkiltä käppäilevää Anjaa, norjalaista vaihtarikaveria,joka on myös 

exploriuksella. Kävimme kaupan kautta hakemassa nachoja jonka jälkeen 

elokuva-/turhautumistenpurku-/rentoutumisilta sai alkaa. Ekaan elokuvaan (The secret garden?)ei paljon puhumiselta keskitytty, mutta toinen, Stranger than Fiction sai ansaitsemansa huomion, vaikka sen nimi eikä suomennoskaan (aidosti outoa) eivät houkuttele katsomaan, saatika keskittymään.

 
Illalla saatoin Anjan taxipysäkille, sillä
esikaupunkialueelle San Vicenteen, Alicanten kaupungin ulkopuolelle ei mennyt enää sopivia busseja. Kävelylenkki vielä Lolan kanssa, ja kotiin ajoissa (yrittämään)nukkumaan. 

kumpa mun sänky oliski noin tollanen, valkoinen, ja puhdas :::::::

----> Lauantaina kävin juoksulenkillä noin 13-tunnin yöunien jälkeen herätäkseni uuteen päivään. Hyvä yritys, huono ajoitus. Hikoilin kuin pieni sika ja näytin sellaiselta myös, "hieman punakkaa" väriä myöten. Ei tule varmaan yllätyksenä että seuraavat hetket meni suihkussa. [jos siis joku ei tajunnut siellä suomessa aivot jäässä niin oli liian kuuma::::] 

Chillailin kotona ennenkuin kuudelta lähdin tapaamaan koulukavereita kadunkulmaan, josta jatkoimme bussilla kaupungin ulkopuolelle määränpäänä Feria (suora käännös messut, markkinat, juhlat..), joka muistutti lähinnä Suomenssa, tai ainakin Turussa jokavuotista vappu-tivolia. Oli sen toiseksi viimeinen päivä, joten laitteet ja pelit olivat jonkin verran normaalia halvempia, joka sopi minulle (varsinkin kun se bussilipun hinta oli noussut:c) 

Yhdessä kohtaa yksi tytöistä kävi sivummalla oksentamassa ja sit taas jatkettiin :----D Ennen viimeistä bussia suuntasimme takaisin Alicante cityyn ja ja kävimme syömässä illallista, ja vaikka olimme ravintolassa sisällä jo kello yhdeltätöista, istuttiin pöydässä ruoan kanssa vasta seuraavan vuorokauden puolella. Olihan tietenkin pakko mennä alueen eniten täynnä olevaan ravintolaan (mutku se oli paras ja halvin samaan aikaanXD) eikä mieltä suostuttu vaihtamaan :D Mahat täynnä käveltiin jokainen omiin koteihimme. 

----> Sunnuntaina kävin tällä hetkellä Espanjaa kiertävän Philadelphialaisvaihtarikaverin Kaylinin ja hänen isovanhempiensa kanssa lounaalla. Loppu päivä kului jotenkin sunnuntaifiiliksissä laiskotellen. 

Tän päiväinen koulupäivä meni jokseenkin normaaliin malliin. Psicopedagogian kaksoistunnilla oli koe, sain mukavat puolentoista tunnin musiikkipäikkärit siinä (kiitos iPod ja isi) 

123.

(11.1.2012)

En oo kirjoittanut aikoihin. Sori siitä.

Tosiaan mun rakas isoäitini, Mumi, äitin äiti kuoli joululoman aikana. Oon ollu siitä aika itkuinen ja murheellinen, mut siitä on hankala mitään kirjottaa. Ku mä en saa sitä puhumalla tai kirjoittamalla mihinkään tai muuttumaan. Näin on nyt ja ei muuta voi tehdä ku surra. Ja tuntuu pahalta sanoa niin, mutta se on totta.

Mul on kauheesti ongelmia nukahtaa ja nukkua täällä. Öisin mietin monen monia asioita, ikävöin, suren, ideoin, mietiskelen, suunnittelen, haaveilen. Edellisyönä päätin hankkia itselleni seuraavalle päivälle paljon tekemistä et ellen väsytä itseäni hyvään uneen, ni ei oo ainakaan aikaa miettiä. Koulun jälkeen vein roskat ja koiran ulos lenkille samalla nauttien isin lähettämästä iPodista. Palatessani lounaan jälkeen improväsäsin parit kauramüslikeksit ja keitin teet. Siivosin myös mun huoneen, lakasin mun lattiat huolellisesti ja moppasin jopa työpöydän kohdalta (siirsin kaikki huonekalut) lattian kiiltäväksi, vaihdoin lakanat ja peittoja. Pesin vessan lattian. Hoidin vauvaa. Menin Mabelin mukaan auttamaan ruokakaupassa. Leivoin leipää porkkanaraasteella. Kävin suihkussa. Sitten vasta istuin alas. Enkä saanut kuitenkaan unta ja nukuin tänä aamuna pommiin taas.

kohta vaihtuu Suomessa presidentti. Kenen doppelgänger hän tulee olemaan? 

119. Kyyneliä Mumille ja kuvia teille.

Tomas, El Bebe

Mi Hostpadre en mi cocina

Lola La Perra

Un autobus

un coche en Elche

mis amigos americanos, Cooper y Christie. 

Mis Toms zapatos afuera de mi ventana

mi calle. Calle Pascual Orozco

Yo afuera de mi ventana

En nyt jaksa kirjotella, ei oo paljoo sanottavaa ja väsyttää muutenkin. 

Tossa yllä näette viimisen diana minillä kuvatun filmin tuotoksia.

Toivottavasti teillä on kaikilla siellä hyvä olla. Ja rakkaalla ja ikävöidyllä Mumilla kans, siellä minne ikinä menitkin. 

Kaivaten, Aino Espanjassa.