itkeä lisää ja vuolaasti, tuntea tunteita
tutustua taas ja uusiin ihmisiin
puhua espanjaa kuin mikä kukakin
syödä perunoita ja katsella auringon nousua.
maksaa kaksi euroa ja pyytää ketsuppia
istua aamubussissa ja katsella maisemia
mennä espanjalaisten kyydillä
esitellä itsensä ja antaa poskisuudelmia
ja sitten mennä kotiin
ja siltikin olla elossa, ja katsella maisemia aamuauringon valossa
en haluaisi opiskella ja käännellä termejä puutteellisen sanakirjan ja googletranslaterin kanssa
vaan juosta villinä kadulla ja juoda sangriaa ja syödä tapaksia
ja haistella merituulta ja katsella maisemia ja puhua espanjaa ja sanoa ohikulkijoille hola
ja pistää sandaalit jalkaan ja juosta aaltojen kanssa kilpaa
ja katsella auringon laskua ja sitten nousua ja tutustua uusiin ihmisiin
ja mennä mukaan seikkailuihin ja nauttia hetkistä
ja tunneista ja päivistä ja yöistä
ja halvemmista hinnoista ja avoimmemmimmeistä ihmisistä
ja tummista hiuksista ja ruskettuineista jalkapöydistä
ja kahvikupeista ja sokeripusseista
ja siitä puhtaasta ilmasta joka tulee tupakansavun tuulahduksen jälkeen
mutta
mun täytyy käännellä sanoja vaikkei ole käännöksiä
ymmärtää lauseita vaikkei niitä oo tehty ymmärrettäviksikään
opiskella kokeisiin jotka ei auta mua tippaakaan
päästä läpi aineista jotka ei oo ees olemassa suomessa
Viikko valloittavassa Barcelonassa meni aivan liian nopeasti, nopeammin kuin lomat koskaan ennen.
Aikaisin sunnuntaiaamuna kun sanoin heipat isille ja Eetulla tuntui kolkolta ja pahalta, sinne ne nyt sit meni. Niiden lento lähti aikaisemmin kun mun juna, ja jäin sit sinne aikaisemmin niin ihanalta ja hienolta tuntuvaan, mutta nyt niin kolkkoon ja tyhjältä tuntuvaan asuntoon istumaan. Hetken paikallani istuttuani pistin telkkarin päälle, et en olis niin yksin. (tiedän, first world problems and solutions) Olis ollu aamupalaa ja "leipätarvikkeita" (=niinku isi sanoo) mutten saanu mitään tehtyä, enkä syötyä. Siellä sit istuin, ruokapöydän ääressä pari kyyneltä poskella. Vaikka joskus meni sukset ristiin ja päästeltiin sanoja joita en edes espanjaksi tiedä, en olis sen halunnu vielä loppuvan. Tilasin perhe-elämän, ja sain kaikki puolet, myös huonot, mutta myös hyvät, ne naurut, vitsit, olo, miten olla ja olla olematta. Ja se mitä oli pelätty oli tullut tullakseen, kauheetakin kauheempi ikävä ja olo.
Kamalan pahoinvoivan, ja epämukavan matkan (puolessa välissä matkaa junasta kuulutettiin et nyt kaikki ulos ja jatkakaa bussilla. syytä ei.) jälkeen seisoin hississä mun matkalaukun kanssa ja tuijotin harmaaseen peiliin; täällä mä nyt taas on, ja muistin et täähän se mun oikee elämä nyt on. Täällä, tässä rapussa ja kadulla ja kaupungissa. Se nopeasti kulunut barca-viikko teki tehtävänsä, olin ollut hetken poissa, mutta pystynyt olemaan ihan niin muualla ku voi ja unohtamaan kaiken. I was out of town.
sata päivää oltu. Ei oo paljon sanottavaa, ihmisii ja juttui on ikävä, mut se kuuluu asiaan.
Perjantaina ekaa kertaa oikeesti tajusin et oon täällä, Espanjassa, ja asun täällä, Espanjassa, ja kaikist jutuist huolimatta, oon onnellinen :)
ulkona luokkalaisten kanssa :) = out with people from my class :)
Perjantain jälkeen en oo oikeestaan mitään tehnykkään muutaku nukkunu, Lauantai päivän, la-su välisen yön, sunnuntai päivän, tän päivän, Viime yönä verta vuotava nenä piti mut hereillä, ja otin oikeuden nukkuu läpi tän päivän. Koulussa muutenkaa enää muutaku juttelua (huutoa) ja elokuvien levotonta katselua (nukkumista mulle..) :D
heehehehehe
ainii tänään ku kävelin keskustas kävelin parkkeeratun auton vierest ja mun legginsit repes koska siit autost törrötti joku ruuvi..... hupsista
One hundred days gone. Don't have much to say, except that I miss a lot of people and a lot of things.
But thats normal, a part of the deal.
On Friday, I, for the first time actually realized that I am in Spain, and that I live here, in Spain. Despite everything , I am happy.
After friday I haven't done much more than slept. I slept all through saturday, sunday, the night between those two days, and today. Last night my lovely red bleeding nose kept me up all night, so no sleep then at least. So today I took the right to sleep in and not go to school. And well, it is not like I missed anything, the day would have been like all the others around these times, a lot of talking (yelling) and restless movie-wacthing (sleeping for me).
Oh yeah and today when I was walking down the street in the centre a car ripped my leggings because it had a freakin' nail or something pointing away from it. WHAAT i say..... woopsy
You english readers can probably check the picture and the video out from the finnish part! :)
