Okei .... ei se mulle oikeen muuta tarkota ku että saa nukkua pitkään huomenna. Mut oli pakko hehkuttaa edes hieman , edes vanhojen kunnon suomen perjantaiden vuoksi :D.
Eilen en sit taaskaan ehtiny kirjottaa tänne (joo joo olevinaan kiireinen elämä:D) ku aluks olin tylsistynyt super passiiviseen elämääni ja sit hups yhtäkkii olin niin väsyny skypettelyjen jälkeen et simahdin sänkyyn (hikisenä....ehkä...). Mutta siis eilen oli tosiaan mun ensimmäinen kunnon koulupäivä ja se oli jokseenkin kamala. Aamu alko sillä et olin fiksuna laittanut epähuomiossa herätyskellot molemmista puhelimista (suomen ja espanjan..) herättämään about siinä 7.44 fiksua kun ottaa huomioon että 8 pitäis olla tunnilla istumassa. No heräsin siihen et tajusin et toi mahdollisesti noin puolituntia jatkunut koputus ei ookkaan vaan joku normiääni vaan mun epätoivoinen hostäiti joka yrittää herättää mua mut ei uskalla tulla mun huoneeseen... Tuli vähän kiire... Mut ehdin kouluun jopa ajoissa!No olin siellä vaan eikä kukaan puhunu mulle johonkin puoleen päivään saakka sanaakaan. Ja opettajat oli temperamenttinsä ansioista heti naama rutus ku en osannukka espanjaa niin hyvin... (muka.. :D) Ja olihan se sellast ihan pelleilyä ku kolmelle tunnille ei saapunut koskaan mitään opettajaa ja loput, oli sit joko kärttynen tai huvittunut opettaja, tunnit eteni niin et se ei mun silmis koskaan alkanutkaan. Se opettaja puhu siel jotain ja jos oli sellanen ei naamarutussa-ope niin suurin osa luokasta huuteli aina välil jotain, ja kaikki repes nauramaan, ja se opettaja meni aina välillä jonkun oppilaan pulpetille uhkaavasti ja sit ne oppilaat oli ihan hämillään ja sit muut taas nauro... (Tos kohtaa ajattelin et älkää olko noin avuttoman näkösiä, tehän ymmärrätte sentää mitä se puhuu...)
......tos kohtaa ilmeisesti nukahdin mutta niin no ei siinä päivässä hirveesti muuta. Tosi paljon hämyjä hetkiä ja eksymistä ja tuijotuksia. Enkun tunti oli luonnollisesti ainut tunti mistä ymmärsin mitään. Alotettiin (johon itse asiassa meni sit koko tunti) sellasella esittely kierroksella et jokanen sanoo oman nimensä, mistä tulee, mistä tykkää yms. Olin Inglés 1 -kurssilla ja ajattelin nimen ja oppilaiden taitojen perusteella olevani alkeiskurssilla. Eihän siinä muuta voinutkaan ajatella, muutakun ettei näillä ollut takana montaa tuntia, kun esittely oli luokkaa I Aino, I Finland. Opettaja selitti niille samalla esim miten sanotaan I like music. Haluaisin sanoa tähän että Eikä aikaakaan kun vuoroni tuli, mutta siihen lyhyeen parin sanan soperteuun meni yllättävänkin paljon aikaa.. No mutta vuorollani mä sitten esittelin itseni vaihto-oppilaaksi suomesta yms ja sanoin myös että tuntuu vähän hassulta tehä tätä kun on kuitenkin se joku 8 vuotta englannin opiskelua takana. Että oon vähän pidemmällä. Se luokka katto mua ihan ihmeissään (luulin että koska olin lukenut enkkua niin pitkään.. mut ehei) ja opettaja lupas sit kattoo mulle vähän vaikeempia tehtäviä (pliis... vähän...). Mä sitten sen esittelyn jälkeen kysäsin niiltä et kauan ootte opiskellu enkkua, johon vastaus oli ... ei yksi, ei kaksi, vaan keskimäärin 9 vuotta. Et sellasta.
Ja kun sit päivän jälkeen pääsin lähtee mun casaan sielt koulust ni joku huusi jotain hey whiten tyylistä ja juoksi mun viereen. Sellanen Fernando Oscarhan (kolumbialainen) se sieltä tuli, ehdotuksenaan et hän voi opettaa mulle espanjaa ja mä hänelle englantia...(not gonna happen) Tää sama dude on se joka tuijottaa mua välillä creepysti tunnilla ja muuta outoa. No menin sit kotiin ja kävin illal ostaa ihanasta el corte inglésistä vihkoja ja kalenterin! (semi masentavaa ku tykkään sikana täyttää kalenterii ja kaikkee ja mul ei ollu mitään merkattavaa tulevaisuuteen ku omat synttärit.. nice ha?) No mut päiväst selvittii kuitenkin elossa ja menin sit joskus nukkuu...
VIERNES! nojoojoo perjantai...
Menin kouluun aamulla, ylpeänä voin kertoa että heräsin omin avuin ja kävelin kouluun ihan itse, yksin!
Ajattelin että tänään on varmaan vähän helpompaa, olis pari naamaa jotka tunnistais mut ja jotka mäkin tunnistaisin, parit holat edes. No ei se ollut. Kävelin ovista sisään ja pienessä muurahaisten valloittamassa aulassa sain yhen nyrpeän Holan (tunnelmaltaan: älä pliis jää tähän) yhdeltä chicalta joka seisoi sellaisessa porukassa mihin mua ei todellakaan haluttanut mennä niiden ilmeiden perusteella. No kävelin sit suoraan sinne sisäpihalle missä tuijotuksien saattelemana istuni penkille ja tarkistin missä luokassa mul olis tunti. Istuin siinä hyvin jännittyneesti hetken ja lähdin sit käveleen kohti luokkaa. Siinä oven edessä oli odottelemassa jo muutamia sellasia tyyppejä jotka oli sanonu mulle pari sanaa torstaina, mut nyt ne ei ees moikannu, olin taas alussa, huoh. Tunnit kulu siinä ku yritin selittää hyvin epävarmasti joillekki opettajille ketä oon ku en ollu missään listoissa (kiitos kaikki maailman get readyt ja exploriukset ku koululla ei oo hajuakaan kuka oon... mut kumma kyllä tietää kuulemma varmasti koko ajan et oon valinnu tieteet... joita vihaan...). Melkein jokaisella tunnilla vähintään kerran luokka keksi heittää läppää musta jonka seurauksena mun nimee huudeltii siel ja kaikki katto mua ja nauro, heh heh hauskaa oli.. :D heillä varmasti...
Mun viimisen tunnin oli määrä olla religiónii, ja kysyin sellasilt tytöilt mun luokalt et onks niilki, ja ne oli ihan kummissaan et ei, ja alko kyselee et enks haluu mennä kotiin jo, ja olin ihan et no tietty haluun mut mul on uskontoo ja ne vaa kyseli et kumpaa haluut tehä mennä tunnille vai kotiin, no loppujen lopuks ymmärsin et se on vapaaehtoista, ja jos haluun mennä sinne ni voin mennä mut muuten voin mennä kotiin!!! Miten mahtavaa! (Mietin vaan et meneeks sinne sit oikeesti joku.. :D)
Kävelin niiden tyttöjen kans suurimman osan kotimatkasta samaa matkaa ja se toinen otti mun puhelin numeron et jos nähtäis viikonlopun aikana (luojan kiitos jotain tekemistä ja sosiaalista kontaktia).
Kotona lisäsin ne facebookissa kavereiksi ja sovittiin et mä meen niiden mukaan ku ne menee illalla jotain kävelee tai jotain! Jes!
Ennen ku nähtiin olin vähän koton rauhottuus ja koneella, kävin ostaa herkkuja (repsahdin saakeli!) ja katoin netistä jakson How I Meat Your Motherii. Kasilta nähtiin tossa mun talon lähellä sellasen sokeainkeskusksen Oncen (yksitoista) ovilla. Käveltiin ympäri kaupunkii ja ne näytti mul mm sellasen otoskeskuksen mikä on veden päällä sellasella betonialustalla, siel on elokuvateatteri ja teraseilla jotai ravintoiloita ym. Tää kaupunki oli illalla ihan tosi kaunis ku koko satama on kauniisti valaistu ja sit tuol kukkulalla oleva linna on kans yöllä valaistu siitä rinteeltä. Pitäis sielläki mennä käymään joskus!
... ja taas keskeyty kirjoittaminen ku tuli espanjalainen kutsuhuuto syömään! Tää blogi julkaisu on epäonninen , en tunnu saavan tätä koskaan valmiiks :D
Tänään heräsin siinä kahentoista jälkeen enkä oo tehny oikeestaan mitään. Oon löhönny ja haukotellu omassa huoneessani (koitan nyt olla tääl ja saada tän tuntuu sellast kotipaikalt tän mun huoneen) ja syöny kitkatei ja kirjottanu tänne ym! Tänään nään ehkä sellasen norjalaisen vaihtarin mun koulust (toinen sosiaalinen oma tapahtuma!!!) Ja sit ehkä niit tyttöi viel illal jos ymmärsin oikein :D
Aino kiittää ja kuittaa!
Ps. Kaiken kokoiset ja kaltaiset paketit ja kirjelähetykset ovat muchos tervetulleita
Niitä voi lähettää osoitteseen:
C/ Pascual Orozco n°16-3° Izq.
03006 Alicante
Spain
voimia Ainolle kyl sä selviit! <3 :)))
VastaaPoista