maanantai 25. kesäkuuta 2012

liekeissä

katsoin kaupunkia tulessa, liekkejä täällä, liekkejä siellä
savua ja palomiehiä, ilotulituksia,
riemua ja itkeviä pikkulapsia
äitejä jotka juoksee ja isejä hartijoillaan kakkosmatkustaja
kuljen läpi kotikaupungin ja oon rauhassa
nää osaa elää
elää kunnolla

taideteos toisensa jälkeen romahtaa hiilenä kadulle
jossain parvekkeita syttyy palamaan

toisaalla päähäni lentää raketin palanen ja saan naarmun
mietin , da igual ja jatkan elämän tanssia
jammailen ystävien hotellihuoneessa ja ihailen pikku kosteusvoidepurkkeja

teen uuden tuttavuuden ja menen mereen
tulee poliisi, menee tunti,
olen takaisin uimassa
tuntui hyvältä, oli lämmin ja
ekat turistit oli jo ryömineet buffé aamiaisiltaan
kävellessäni explanadaa aurinko poltti selkääni
jalat kertoi pitkästä illasta
vaahtobileistä rannalla
toivebiiseistä quintassa , edessä on kotimatka
ja menen nukkumaan

torstai 21. kesäkuuta 2012

las hogueras

hikoilen busseissa ja moikkailen kaduille ja taloille
mä tunnistan ne, ja ne on osa (tätä) kotia

vieläkin tapaan uusia ihmisiä
kasvoja katselen ja ääniä sumusesti kuuntelen
kuulokoje on poissa, uudet suut on haaste.

Olis joskus luullut, et elämä olis nyt jo normaalia
olis jotain rutiineja, jotain vanhaa
mut silti tä paikka yllättää
kulman takana odottaa
aina jotain uutta ja kiinnostavaa

nyt on juhlaa, pelkkää juhlaa ja vapautta
ja sillä on nimi
las hogueras
kadut on vallattu naapurustoravintoloilla
mojitoja kaadetaan kannuista ja maksetaan kolikoilla
on paperimassapatsaita tosi korkeita
ja ilotulituksia,
ainakin joka neljäs minuutti
on iloa ja riemua

oot ilonen ja riemukas , ja onnellinen


mut älä silti kävele kotiin yksin. 

perjantai 15. kesäkuuta 2012

jalkapalloa ja jalkapallo ja pallojalkoja

Mä katselen ympärilleni, pikku kujia täynnä ihmisiä ruskettuneita,
paljon tukkaa ja vähän säärikarvoja,
erikeltaisia oluita ja vaahtoa

pallo lentää onnen apiloiden maan maalivahdin ohi
verkko heilahtaa maalin vasemmassa yläkulmassa
ihmiset huutaa ja pomppaa tuoleiltaa
toiset alkaa laulaa ja tanssia
edessämme kaksi miestä leikkii härkää ja härkätaistelijaa
toro y matador 


kuulen väkijoukon riemun vasemmasta korvastani hieman kovempaa
se tulee sumuna sisään ja huomaan hymyileväni
ja nauran  jajaa

ihmiset on iloisia
ne nauraa ja tanssii ja tilaa vielä
una cerveza, por favor


ja mietin

voiko täältä koskaan lähteä

torstai 14. kesäkuuta 2012

dos dias de mi vida

el martes: 

menin kouluun, 3 tuntia myöhässä
ainoana ainona reppu selässä
oli viimeinen koulupäivä
tuli yllättäen ja äkkiä!

mentiin lounaalle parin opettajan ja luokan kanssa
syötiin mahat täpötäyteen ja vielä jälkkäriä

pääsin kyydillä hoodeille ja kävin silitttääs kaverin pupua (ja kilppareita)
menin kotiin (taas syömään)
jä lähdin pelaamaan, mulligansiin,
BeerPongia!


el miercoles:


heräsin ihmeellisen aikaisin, kello kahta vaille 20
hetken möyhäilin ja kieriskelin, kunnes muistin et! :
lounasta kavereiden kanssa tänään superhalvassa 100montaditossa


nousin ylös pikapikaa, kävin pikasuihkussa, laitoin pika(resaca)vaatteet päälle
ja lähdin pikakävelyä bussipysäkille

olin ajoissa!
syötiin pitkään ja täyttävästi, istuskeltiin,
napsittiin liian paljon tilanneina vieläkin pöydällä lojuneita ruokia
nam nam
istuttiin ulkona ja juotiin €:n tinto verano tuopillisia
kahden kolmen tunnin rajapyykin hipoessa lähettiin kevyesti laahustaan

kohti ihanaa rantaa,
juteltiin, istuttiin mistään välittämättä rantahiekassa kuumassa
ja otin torkut pää kaverin reidellä.

haettiin pari espanjan lippua kaupasta, ostettiin kyniä
ja mentiin el barrioon,
illan peli alkaa kohta

saksa vastaan hollanti
alemania contra holanda


oli hauskaa,
oli saksalaisia kaksi, suomalaisia yksi, sveitsiläisiä kaksi, ruotsalaisia yksi ja amerikkalaisiakin kaksi
iltapalaksi: kfc perunamuusia ja piña coladaa.

oli tosi hyvä päivä, tämäkin



maanantai 11. kesäkuuta 2012

un viaje

kävin matkalla!
menin malagaan, etelä-espanjaan
bussilla saavuin yöllä fuengirolaan
pienten katujen välissä bussipysäkille.
Minä ja wilson, portailla istuen
soitin äitille ja herätin
vähän pelkäsin pimeää ja otin taxin
moottoritietä ja sumua, ei nähnyt eteen
päättelin meren sijainnin ja yritin olla nukahtamatta
kello oli viis kolmekymmentä ja olin tullu yheksän tuntia bussissa

halasin tiukasti ruskettunutta äitiä
ja mentiin asuntoon nukkumaan, sohvalle molemmat

sitten oli aamupalaa ja alkoi loma

oli paljon ruisleipää ja juustoa ja jugurttia
suomalaista aamupalaa
tennista ja kävelyjä tuulisella rannalla
costa del sol oli mulle mukava
sitä tulee ikävä.

käytiin syömässä tapaksia marbellassa
pullo viiniä, ellei toinenkin
ja aamulla taas pelaamaan.

tuli perjantai, en halunnutkaan lähteä
tuli lauantai, ja oli pakko jo
ilta kahdeksan ja olin bussipysäkille
tuli kyyneleitä poskelle
istuin etupenkille,
costa blanca odotti.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

vadelmasorbettia ja bussilippuja

huh huh huh huh naama kiiltää ja olo on tukala
on niin kuuma
onneksi tuulee ja onneksi asun rannikolla
madrileño parat kuivuu kuivumistaan!

Viime viikolla olin kipeä
ja siks nyt ihan vireä

(tulee ihan ala-asteen äikän tunnit mieleen tosta äskesestä riimiparista, oij oij niitä aikoja hasssuja XD)

olin viimeviikolla tosi tosi kipeä, pisti ihan pasmat sekasin ja nyt oon ollu perjantaista lähtien ihan into piukkana kaikesta mitä maailmalla on tarjota ku siihen voi tarttua.

Oon käyny mojito-kellareissa ja kirjottanu sen seinille moi
oon juossu lenkkejä kortteleiden ympäri
ja yöpyny kavereilla, istunu niiden parvekkeilla aamuseitsemältä
ja ihaillu nukkuvaa alicantea
oon vieny hostmaman herkkuja muillekin nauttitavaksi
ja herkutellut viineillä ja tortillalla

Oon jutellu mummoille rannalla ja juossut aaltoihin
hullu suomalainen, sanoo muut mutta mä jatkan uimista
Oon juossut yössä ja tanssinut niinpaljon että seuraavana aamuna ei satukaan pää vaan lihakset
Oon vaikuttanu kokeneelta uusille alicante-asukeille ja jakanut sisäpiiri vinkkejä
löytäny kaverin isosiskon parhaan kaverin täältä kaukaa niistä
ja halannut sitä pitkään ja kovaa, koska on ikävä sitä ystävää

Väritelly värityskirjan kuvia ja juonut teetä
menny myöhässä kouluun, sanonut perdon ja nauranut

Viikonloput on mahtavia ja nyt on maanantai ja tänäänkin on kivaa, niinku pitää
arjesta pitää nauttia, varsinkin kun sitä ei ole paljon jäljellä

oi oi oi elämä
viva la vida

lauantai 2. kesäkuuta 2012

junio!

kesäkuu kesäkuu
hengailua rannalla, pubi juoksuja couch surffareiden kanssa, kattoterassilla Coronitaa, katsellen iltaa ja ihmisiä, tätä kaupunkia ja sitä yöllä valaistua linnaa.

tänään on lauantai mut on uskomattoman sunnuntaiolo.
tulin aamulla seitsemältä bussilla kotiin ja nukahtelin liian monta kertaa
istuessani siellä mietin
mä tunnen nä paikat
nukahtelen
ja kun herään, näen rakennuksen
ja tiedän etten oo menny oman pysäkin ohi
vielä ei oo tää ohi
nukahtelen vielä monta kertaa
pienessä paniikissa säpsähdän,
jos olis menny jo,
liian pitkään
päätepysäkille, suomeen.

huomaan et on vielä vähän matkaa
voin istua, yrittää pitää silmät kiinni
ja hypätä poissa oikeassa kohtaa

kävelen día-ruokakaupan ohi
ja mietin et niimpä, aurinko nousee
ja on uusi päivä.
Jotkut menee töihin,
mä meen nukkumaan.

ja katsellessani silmät puoli ummessa bussin likaisista ikkunoista aamun kirkkaita maisemia
tajuan
että tämäkin on koti

tiistai 22. toukokuuta 2012

la vida de la gamba del mar baltico

olin taas tänään rannalla
ruskistamas ihooni
todistaakseni et oon ollut täällä
oikeesti välimeren rannalla
palmujen ja sangrian maassa-
en palanut mutta joskus kyllä
sitten mua kutsutaan gambaksi
pohjoismaalaiseksi katkaravuksi
jota mun pinkihtävä ihonvärini muistuttaa
muttei enää

nyt oon normaali
suihkussa ruskettunut
kadulla valkoinen turistiksi verrattava
yllätän ihmiset kielitaidolla
ja tiedän mitä toiset puhuu
molempien maailman paremmat puolet
asuu minussa

clubmasterit päässä
juoksen suolaiseen veteen
vielä se on viileää
virkistävää
lähdön kohdalla kuumaakin kuumempaa
välimeren poreallas

vihreä lippu liehuu
antaa luvan uimiseen
sanon joo ja juoksen ja pärskytän kirkasta vettä
ympärilleni ja suljen silmät
ettei kirvelisi
koska kohta täytyy jo lähteä


(nyt irkkubaariin pelaamaan 
beerpongia,
sitten)
kotiin
tai sinne josta tänne lähdin

sinne missä on historiaa,
mun historiaa

sinne jossa tätä elämää ikävöiden
jatkan
kunnes palaan.

oon onnellinen ja kuuntelen musiikkia
hymyilen tuntemattomille
heitän pallon keskimmäiseen kuppiin ja voitan

elämässä





sunnuntai 20. toukokuuta 2012

viva la vida

oon elossa

elossa ,
 elämää 
on tanssia pikku kaduilla 
huutaa hola ja ottaa kengät pois.
istua konepellillä ja 
ajaa kohti taloa
sanoa, ei hyvästi vaan "hasta luego" ystävälle
tirauttaa pari kyyneltä ja hyppiä tanssilattialla
itkeä lisää ja vuolaasti, tuntea tunteita
tutustua taas ja uusiin ihmisiin
puhua espanjaa kuin mikä kukakin
syödä perunoita ja katsella auringon nousua.
maksaa kaksi euroa ja pyytää ketsuppia
istua aamubussissa ja katsella maisemia
mennä espanjalaisten kyydillä 
esitellä itsensä ja antaa poskisuudelmia
ja sitten mennä kotiin
ja siltikin olla elossa, ja katsella maisemia aamuauringon valossa

viva la vida



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

väsyttää. makoilen sängyssä ja kelään pitäiskö kirjoittaa lokiin jotain.

olin tänään rannalla yksin ja kävin uimassa yksin
ja kaiken sen dagen eftermäisen tukaluuden keskellä olin onnellinen


lauantai 12. toukokuuta 2012

Calle Trece

Heräsin tänään monta kertaa kieriskellen kirjoja paremmissa unissa ja nauroin omalle laiskuudelleni
kunnes tarpeeksi olin lakanoissa kiehnaillut nousin ja oikeesti mielessäni laskeskelemani kellon aika ei todellakaano ollut sitä mitä olin odottanut. kello oli neljä. jaaha, en sit vissiin mennytkään rannalle.

Torstaina menin, oli kai jonkun puolueen lakko, jota kiivaasti kannatin ja menin rannalle ja uin suolaisessa meressä ja söin omenia. Sen jälkeen nautin virvokkeista ja pienistä kujista ja hauskoista tarjoilijoista ja ohi menevistä uusista viattomista juuri tulleista vaihtareista ja heidän humorisesti käyttössä olevista kameroistaan.

Seuraavanan päivänä olisi tiedossa vaikka mitä ja kuinka mutta kaikki samaan aikaan. Päätin olla stressaamatta, hakea tuliaisviinit ja patongit & aliolin ja käydä pistelevässä arvaamattoman lämpöasteisessa suihkussa. Pistin vaatteet päälle ja kävelin iltatuulessa kaverien kämpille, sytytin kynttilät kattoterassin pöydillä ja otin kuvia filmille. Syötiin ruokaa ja nautittiin elämästä, filmille painui kuvia, tanssittiin ja laulettiin calle treceä, ajat on kohta ohi, joillakin.


maanantai 7. toukokuuta 2012

psicopedagogia :(

täällä mä ja psykan kirja :-----(
mälsää.

en haluaisi opiskella ja käännellä termejä puutteellisen sanakirjan ja googletranslaterin kanssa

vaan juosta villinä kadulla ja juoda sangriaa ja syödä tapaksia
 ja haistella merituulta ja katsella maisemia ja puhua espanjaa ja sanoa ohikulkijoille hola
 ja pistää sandaalit jalkaan ja juosta aaltojen kanssa kilpaa
 ja katsella auringon laskua ja sitten nousua ja tutustua uusiin ihmisiin
 ja mennä mukaan seikkailuihin ja nauttia hetkistä
 ja tunneista ja päivistä ja yöistä
 ja halvemmista hinnoista ja avoimmemmimmeistä ihmisistä
 ja tummista hiuksista ja ruskettuineista jalkapöydistä
 ja kahvikupeista ja sokeripusseista
 ja siitä puhtaasta ilmasta joka tulee tupakansavun tuulahduksen jälkeen

mutta

mun täytyy käännellä sanoja vaikkei ole käännöksiä
ymmärtää lauseita vaikkei niitä oo tehty ymmärrettäviksikään
opiskella kokeisiin jotka ei auta mua tippaakaan
päästä läpi aineista jotka ei oo ees olemassa suomessa

perkele. sanon minä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Ota vinkki

Vinkiksi vaihtareille antaisin

hanki hyvä vastustukyky
ota villasukat mukaan
syö paljon vitamiineja
ja hanki flunssan kestävä ystävä

lataa laittomasti elokuvia
hanki nappikuulokkeet jotka ei viiden tunninkaan jälkeen satu korvia
osta nenäliinoja ettei vessapaperi lopu

ja toivo ettet silti tule kipeäksi

tulee flunssa ja tulee räkä
valuu eritteet nenästä
pärskit kahvilassa
kotonakaan et halunnut olla

kipeän kestävä kaveri meni ja lähti
tulee ikävä ja kaipuu
kirjeet ei auta
eikä naamakirja
koneen näyttö on liassa

kuumeessa on inspisvoima
ja silti haluaisin olla terve ja mussa voima

mietin ja pähkään
ei oo muutakaan tekemistä
ikävöin ystäviä
kotia ja sohvaa ja vilttiä
ja sitä et on puhtaat lattiat
ja voin vetää leviäks
eikä kukaan sano mitään
on vaan ja avaa telkkarin
keittää kahvia
pistää maitoa juo kuumana

toivoisin et tääl olis joku,
joka olis mun kanssa möh möh
makais sohvalla
peiton alla ja kattois leffaa
niin huonoa ettei haittaa jos nukahtaa,
ehkä parempi niin

mut täällä oon ja yksin
maistelen pahaa yskänlääkettä

viereisestä huoneestä kuuluva discojumputus saa kuumeisen päänsäryn vahvistumaan ja kutittamaan piikkiharavalla kallon reunoja, joku piikittää tärykalvoja, huutaa fiestaa


en ole kovin ihmistuulella, mutta sinun seuraasi kestäisin


vitun jumputusdisko
mene pois

leikin bossia

Leikin tossa bossia niin ikään pikkusella toimistotuolilla ja päädyin lattialle sotkuun leviäksi. Myötähävetti itseni. Ni päätin tästä syystä nyt sit kertoa teille mun viime viikon torstaista, joka oli siis yleislakon päivä.

08:00 
herään. Laitan vaatteet päälle, juon kupin teetä tai kahvia, luultavasti pahaa, niinku tohon päivään kuului. Jonkun ajan jäätymisen jälkeen kerään kamppeeni jo itseni vaatetaneena ja suuntaan kohti ulkoilmaa herttaisen hostmamani kanssa. Kohteena betoniviidakko alueen  nimeltä Florida terveyskeskukseen jonne minulle oli erikoisesti juuri tähän aamuun varattu aika lääkärille, että saan normikansalaisen tapaan reseptejä lääkkeille joita voin sitten hönkiä keuhkoihini ja voida paremmin tupakoitsijan kotitalossa ja sen valtiossa. Siellä odotettiin, odotettiin ja sit vähän vielä odotettiin ja sit saatiin selville et se mun lääkäri on lakossa. jaa. Kotiin sit kai. 


Sen jälkeen ku olin noussut portaat asuntoomme ja lojunnut siellä hetkisen otin suunnan merta ja sitä reunaavaa rantaa kohti jossa kavereita oli odottavan. Ostin vähän evää ja suun kostuketta ja menin loikoilemaan seuraan hiekanpäälle. Nukahdin, hups, ja paloin, AUTS. 


Vihdoin sieltä käsin kuitenkin sain tennisopettajan kiinni puhelimen luuriin ja kuuntelemaan minua, kutsui mut pelaamaan saman päivän iltana, että voitaisiin kattoa mulle joku ryhmä. Sopee. Nousin maasta ja katselin suomalaista ihoa, ja mietin että ei se nyt niin palanut ole, ehei. Menin kotia ystävä seuranani ja syötiin hieman jotain natillasia, mitä lie on ja pakkasin wilsonin mukaan ja lähettiin bussipysäkille, jota odoteltiin sellaset tosipitkä aika ja risat ennenku päätettiin ottaa jalat alle ja kävellä rannalle trampysäkin luo. Olin jo tosi myöhässä, perkuleen lakkobussi. 


Pari tovia myöhemmin olin rannan tuntumassa odottamassa tramia, sellainen siis oli kuin olikin, jopa tänään. Istuin pelkillä niken tennishame valmiina päälle puettuna ja voihkin sitä miten toimivat jalat alkoi jälkipunoittaa punoittamistaan, hui, jos tälläinen jatkuu, mietin pelokkaana. Hetkisen, liian pitkän, jälkeen avasi tram ovensa ja hoppasin sisään. Siellä oli joku herrashenkilö joka avusti mua niiden lippujen ja muiden kanssa, ja kertoi vielä senkin, et mun aikaisemmin saama tieto siitä että tää tram menisi tenniskeskuksen ovelle saakka suoraan oli väärä, pitää siis vaihtaa tramia. Selvä pyy, onnistuu. 


Onnistuneen tramin vaihdon jälkeen seisoin kassini seurassa täpötäydessä vaunussa. Sopivaksi katsomani tuokion kuluttua kysyin kanssa matkustajalta, tietääkö hän missä urheilukeskus Montemar sijaitsee. Kyllä se vielä edessä päin on, odota vielä, vastasi naishenkilö, joka sen jälkeen hyppäsi pois pysäkillä, jossa pysähdyimme. Noudatin hänen minulle kertomaansa neuvoa ja kysyin muilta, saadakseni tietää juuri sen pysäkin, jolla minun olisi määrä jäädä pois, montemariin päästäkseni. Sen jälkeen kukaan ei tuntunut tietävän. Ei yksikään jolta kysyin. Muuan nuorinainen sanoi että on kuullut nimen joskus. Ei auttanut. 


Tram senkun huristeli eteen päin, minä ja ympäristöstään hyvin tietämättömän espanjoolit kyydissään. Oli matkalla Benidormiin (kaupungin poikanen, jota Euroopan New Yorkiksikin kutsutaan, suuresti epäilen että se sitä olisi..) saakka. Päätin että selvästikään ketään täällä ei minua pysty auttamaan ja seuraavalla pysähdyksellä jäin pois. Katoin ympärilleni. Olin keskellä ei mitään.

INTERWEBZ

Sain netin takaisin, vihdoin, parin viikon odotuksen jälkeen :3

mä oon nukkunut näinä viikkoina, heti sen jälkeen kun lotta lähti enemmän ku pitkään aikaan. Oon menny oikeesti nukkumaan yhdeksältä ruuan jälkeen ja lukenut kirjoja enemmän ku yksi sielu saattaa. Ihan hienoa sinäänsä.

 Mutta kaikesta huolimatta vaikka kuinka typerää tää tällänen koneilu onkaan munkin mielestä ni oon melko tyytyväinen et mun ei enää tarvii raahailla tätä mäkkiä jonneki locutorioihin et saan hitaalla netillä etsiä jotai google-kuvia suomiesitelmään ja maksaa siitä maltaita.




Mul on tässä netin katkon ja matkailun ohessa tapahtunut vaikka mitä, ja niitä juttuja vois tänne nyt sit alkaa postailemaan. Nyt oon kipeä, ja kiroan sitä joka näin päätti tapahtuvan sillä on lauantai aamu ja yskin ja niistän niin ettei ääntä tule, mikä surkea kohtalo. Viime viikonloppuna oli mun host-siskon poikaystävän (eli sen melkeen veljen, teen täst viel perhepostauksen ni näätte c: ) yllätyssynttäreillä sen kotikylässä Petrerissä. En tuntenut tosiaan just ketään muuta ku Catyn, mun hostsiskon. Tutustuin siellä kyllä porukkaan ja myöhemmin tuli pari jotain jotka olin tavannut kerran aikaisemmin. Kaikesta huolimatta oli tosi hauskaa ja nautin barra librestä täysin siemauksin. Neljän aikaan se meijän synttäriklubi meni kiinni ja siirryttiin kipein jaloin johonkin isompaan mestaan. Siellä oli jopa yks hääseurue. Viiden aikaan aamulla morsian veteli siel valkosessa kermakakussa ja sulhanen smokissaan. Mä ja kolme muuta lähettiin siinä aamutunteita ajelemaan takasin Alicanteen päin, jossa kaikkien helpotukseksi mentiin mäkkiin hakemaan ruokaa, jota sit vedettiin autossa hiljasen tyytyväisinä pari minuuttia, ennenku kuski ajo kaikki kotiin nukkumaan.

Tässä pari kuvaa jotka löysin espanjalaisen facebookin korvikkeen eli Tuentin saloista :
yo + raquel

yo + gema + raquel 

sellaset kylä-ylläri-synttärit! Tietty siel oli sit ylitunteellisen Catyn tekemä video täytettynä hänen poikaystävänsä kuvilla ja imelillä teksteillä joille hän itse tilaisuudessa vielä päätti tiraista pari kyyneltä. Ei muuta kommentoitavaa :D

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Noni! Moikka taas pitkän ajan jälkeen! tässä on oikeesti syy miksen oo postaillut, aluksi olin matkailemassa pari viikkoa ja ku tulin kotiin meilt meni netti pois, nyt istun aivan liian lapsia täynnä olevassa mäkkärissä ja tääl on oikeesti ihan laiton möly ku espanjalaisil vanhemmil ei oo minkäänlaist kontrollii lapsistaan, eikä niillä lapsilla sen enempää oo älyäkään. kaikki juoksee tääl ku päättömät kanat toisiaan päin ranskisten ja halpislelujen kimmotessa seinistä niñojen päihin.. ihanaaa.....

Elämä hymyilee vaiks jokseenkin surettaa olla takaisin arjessa, käydä koulussa istumassa ja miettii iltapäivisin et mitä keksis itelleen tänään ja huomenissa.

Viikonloppujen seikkailut pitää mut virkeänä ja nuorena ja tapaan uusia ihmisiä joka kerta :):) Isi jotain pelästyili et hui hui kun aino lähtee yöhön ja palaa aamuseitsemältä kotiin, mutta toisaalta, asun Alicantessa, jossa ei käytännössä täällä asuessa ole mitään muutakun rantoja ja yöelämä, ja luojan kiitos että on, en tiedä mitä muuten tekisin, kaikki parhaat kaveritkin on sillon pikkutuntejen aikaan ellei jälkeen tehtyjä :) välillä väsyttää, kuten tänään kun heräsin neljältä iltapäivällä ja pakottauduin ylös, mutta kaikella on kääntöpuolensa, riskit on otettava, jos haluaa olla onnellinen, tai jotain sinne päin :D

haluisin laittaa kuvia mun matkasta, niitä on miljoonia, ja kaikki on mahtavia, mut uskoisin että nyt ei ole aikaa sellaiseen

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Suomi info

SUOMI FINLAND

mun pitää tehdä kouluun espanjan tunnille joku suomi juttu missä kerron kaikkea. 
pyydän tässä kaikilta kynnelle kykeneviltä pienintäkin apua, antakaa infonne, kertokaa tarinanne, jakakaa sananne, kaikki on toivottua.
internetin ihmeellinen maailma on sulkeutumassa minun tavoittettavuudestani, sitä ennen sieltä olen saanut kerättyä mm. tämän alla olevan...



tiistai 17. huhtikuuta 2012

nyt se loppuu, se loma

HOLA

tiedän etten oo oikeen kirjotellut, mutta totuus on ettei mul oo tarpeeks dataussormet et jaksaisin näpytellä kaikkii kirjottelemiani tekstejä tänne, joita oikeesti on jo valmiina vihkossa ja paperilla, luonnoksissa on myös keskeneräisiä blogitekstejä joita en jaksa kirjoittaa loppuun, tiedän, olen surkea. Any how, nyt istun madridin atochan juna-asemalla sillä hostellista piti lähteä ja juna lähtee 14.30 ja kaikki ystävät ovat jo tiessään tai muuten tavoittamattomissa. Löysin kahvilan missä on wifi ja istun täällä tän koneen kanssa ja kirjottelen ja surffailen netissä. On ollut ihan uskomattoman siisti matka. Ollaan tavattu svanten kans niin siistejä tyyppejä ja saatu mahtavia kavereita ympäri maapalloa :):):)

Koska en siis vissiin tästä matkasta oo ennen postaillut niin siis 4.4. alko meillä pääsiäisloma alicantessa. lähdin siitä kahden päivän päästä perjantai aamuna junalla kohti rakastamaani barcelonaa, jossa näkisin pitkään kaivatun Liina-Lotan ja Erkko-vanhemmat. Saavuttiin aikasamaan aikaan barnaan, jonka sants juna-asemalta menin metrolla noiden vuokraaman kämpän luokse, jonne he olikin just saapuneet sopivasti. Oli ihana nähdä <3  Meillä oli kiva kolmimakuuhuoneinen asunto Barcelonan Eixamplen kaupunginosassa. Oli siis pitkänperjantain aloittama pääsiäisviikonloppu jolloin katolisen maan kaupat ja muut viihdykkeet olivat lähinnä kiinni. Sehän ei meitä haitannut, eikä tylsää hetkeä ollut. Päkä otti kuvia minkä ehti ja Liinis juoksi niistä pois minkä pystyi. Sai nauraa (ja syödä :D) Nähtiin sagrada familia aamuauringossa ilman kaupungin vallanneita turisteja. Käytiin aamupalalla, juotiin kahvia ja olutta. Kiivettiin Gaudin Parc Güell:in korkeille rinteille ja ihasteltiin näkymiä. Sunnuntain viimeisenä iltana vien porukan (erkot+naapuriperhe suomesta) hyväksi kokemaani Taller de Tapas -tapasravintolaan, johon porukka onneksi ihastui kieliään myöten ja minä sain tulkin palkaksi ilmaisen illallisen kyseissä herkkupaikassa. kiitoskiitoskiitos :)
Välillä haarauduttiin Liiniksen kanssa kahdestaan omille teillemme ja seikkailimme barrio Goticon pikkukujilla päämäärättömästi kartta sivusti kassissa. Oli niin kivaa.

Maanantai aamuna herättiin ja käytiin vielä aamupalalla ja virkeällä kävelyllä ennenkuin palattiin kämpille pakkaamaan kamoja. Puolen päivän paikkeillä lähti suomipoppoo bussilla kohti Barcelonan ulkopuolella sijaitsevaa lentokenttää, minä sanoin heipat ja annoin halit ja lähdin oman kapsäkkini kanssa kohti uutta hostellia jossa yöpyisin seuraavan yön kahdentoista euron hinnalla. Metrolla pääsin lähdelle ja noin puolen tunnin matkalaukun raahaamisen jälkeen löysin kuin löysinkin yöpunkkani paikan. Hostal Serenity sijaitsi (ja sijaitsee) lähellä rantaa niinkuin Las Ramblasiakin Barrio Góticon ihanalla alueella. Kärsivästi mutta urheasti kannoin iiiiison matkalaukkuni toiseen kerrokseen mahtavia puuportaita pitkin. Juttelin vastaanottotiskin tosi mukavalle eteläamerikkalaismiehelle ja löysin punkkani tyttöjen yhteishuoneesta. Ehdin istua sängyllä noin viitisen minuutta kun sisään astuu kaksi tummatukkaista tyttöä, joita tervehdin tietenkin espanjalaisittain hola:lla. Kerroin olevani Suomesta ja sain vastaukseksi kuulla heidän olevan Kolumbiasta jolloin tuli pienoinen paniikki omasta espanjankielen taidoistani äidinkielenään espanjaapuhuvien edessä. APUA. Susana ja Laura, jotka asuvat molemmat kyllä amerikassa Floridan osavaltiossa, ovat vaihto-opiskelijoina Ranskan Nancy-nimisessä pienessä kaupungissa, mutta tulivat Espanjaan lomien ajaksi matkailemaan. Siistiä Siistiä. Päädyttiin juttelemaan enemmänkin, ja hetken päästä lähdimme ulos Barcelonan ihania katuja tutkimaan kaikki kolme yhdessä, puhuen sekaisin englantia ja espanjaa, joka oli hauskan rentoa, ja jota kaikki kolme ymmärsi. Kierreltiin ympäri ämpäri ja illantullen näin ihanan auttavaisen Satun joka lainasi minulle lakanoita hostellille ettei mun tarvinnut maksaa 4:n euron kallista hintaa.
 Myöhemmin tavattiin Susanan ja Lauran Ranskasta tuttuja amerikkalaiskavereita ja hengailimme kaikki yhdessä yömyöhään ihanassa Barnassa. Seuraavana aamuna nousimme ylösaikaisin ja suuntasimme katseemme Barcelonan kotijalkapallo stadiumille, jossa paikan päällä sattumalta satuimme näkemään Messin vierestä ja vissiin koko muunkin Barca-joukkueen (josta minä en tiedä yhtään mitään..), jolla sattui juuri silloin alkaa harjoitukset ennen illan peliä, joten koko joukkue saapui yksitellen kiiltävien autojensa ratin takana Stadiumin porttien taakse. Minä en varmastikkaan arvosta tätä niin paljon kuin moni muu, jonka takia vähän naurattaa että satuin olemaan paikalla kun messi ajoi mun ohi, eikä kuka tahansa muu. hohohooh. Syötiin siellä aamupalaa ja jatkettiin vähän minulle mielenkiintoisempia seikkailuja tuossa valoittavassa catalonialaiskaupungissa. Neljältä minun oli määrä palata hostellille hakemaan kamojani ja suuntasin siitä juna-asemalle, ja kohti espanjan pääkaupunkia Madridia!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

amar españa, pero no la crisis

rakastan sitä tunnetta ku kävelee illalla jostain kotiin tai vaan jonnekin ja ei oo kylmä. ei yhtään tippaa, ei edes raikas, ei viileä, ei mitään. On vaan. Se on ihanaa. Sellanen oli taas tunne ku kävelin salilta kotiin alle tunti sitten, sen jälkeen semi hotkin naamaani ihana tortilla españolan, eli suomeksi ei ehkä niin herkulta kuulostavan perunamunakkaan. Nyt on hyvä olo, ja vatsa täynnä :)  



Tänään ennenku menin salille otin vähän siestaa, joka oli hyvin huono päätös, sillä en oo saanu pariin yöhön unta ja nukuinki sitten perus neljäntunnin iltapäivä torkut jotka teki mut ihan sekaiseksi ja entiennyt missä mennään ja ollaan. No pasa nada, sanoo välimerellinen asenteeni moiseen huolehtimiseen. 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

SORGEN PERDON

siis si si tiedän että tää kirjoittelu on vähän jäänyt, mutta ongelmahan ei ole siinä etten jaksais keksiä juttua ym, vaan mulla on yhessä vihossa megana valmiina jo sellasia blogikirjotuksia mitä voisin sit postailla, mut en lopullisesti oikeesti jaksa kirjottaa niitä koneella tänne! jos voisin vaiks sanella tai näyttää ne tai jotain olis niin hienoa ja helpottavampaa! nää nakkisormet ei kykene tälläseen koreograafiseen näpyttelyyn.

Nyt kun tuli tällänen hetki etten saa yhtään unta ja ei väsytä (tosi kummaa, kun jaksoin kuitenkin nukkua iltakuuteen saakka tänään..... oisko joku yhteys? ei.) niin ajattelin nyt jotain pikkusta tänne tulla selittämään kaikkien facebookittomien tiedoksi (isi) ja iloksi :)

Tää viikonloppu oli oikein mukava! Perjantaina mentiin 3 mun luokkalaisen tytön kanssa leffaan kattoo Todos Los Días De Mi Vida (= kaikki elämäni päivät), joka oli siis (dubattu tietty) ihan sellanen perus romanttinen amerikkalainen pulla elokuva. Mut mua se ei haitannut koska sen loputtua tajusin riemuita aiheesta: TAJUSIN KAIKEN! jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee mulle!
Ton jälkeen mentiin syömään ja kauhee kiivastelu siitä et mihin mennään ja lopulta Belén voitti, ja mentiin TelePizzaan.... maailman huonoin pizzeria jota on koskaan nähty. Siellä maksaa kaikki ihan sikana ja ne pizzar on jotain ihme personal pizzoja eikä ees oikeen kokosia ja saat valita siihen maksettavaan hintaan vaan yhden täytteen.... halooooo, ja se on sellanen paksupullapohja jonka päälle menee 3 kiloa jotain ihme mömmö juustoa. kamalaa. kamalaa. Ja jostain syystä nää ihmiset jotenki niinku tykkää siitä. jehna.
tossa me (miinus claudia) elokuvateatterin vessassa, mä ja noelia trollattiin Belénin kuumis-yritykselle. hyi. 

Sit ku oltiin syöty ja räkäilty siel aikamme valuttiin meille hengailemaan ja nauttimaan internetin ihmeellisestä maailmasta. Sellanen oli mun perjantai ilta! 

Lauantaina näin helsinkiläisen Annin ja käytiin hieman epäonnistuneesti ostamassa mun tulevalle matkalle barcelonaan ja madridiin junalippuja, koska mulla oli ilmeisesti rahaa vaan barcelonaan saakka, eli yksi kolmesta tarvitsemastani lipuista.... Hups. Sen jälkeen mentiin kahville ja paasottiin perheistämme, täällä että Suomessa, ja nautittiin suomenkielen sujuvuudesta, vaikka joku siellä oleva olisi varmaan tippunut kärryiltä heti alkuun, meillä on toistemme sanoista ja lauseistä tällä hetkellä täysi ymmärrys koska kummankaan lauseet ei tee mitään järkeä. eli hyvä niin. 
Illalla menin pitkästä aikaa tapaamaan mun amerikkalaisia yliopisto-vaihtari-kavereita yksien niiden kämppään joka on sopivasti meijän yömestojen keskellä, el Barriossa! Siellä katottiin streaminä jotain peliä usasta ja hengailtiin ennen laskeutumista yöhön. Jossain kohtaa valuttiin alas rappuset ja käytiin vähän tanssimassa ja muuta. Espanjalaiset oli selvästi sekaisin sen öisestä kellonajan vaihdoksesta koska kukaan ei tiennyt minne mennä ja millon sulkea. Aamun sarastaessa otin taxin kotiin ja menin nukkumaaan, ja heräsin uniltani tosiaan tänään kuudelta.... 

Kaiken kaikkiaan kivaa on!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

PS OSOITE DIRECCIÒN

mun uusi osoite on
CALLE LAFORA n.1 , 1° G                             03007 ALICANTE                                            ESPAÑA 

torstai 15. maaliskuuta 2012

jajaja

ja ja ja taas tänään olin salilla ja ajattelin että eilen tapetut lihakset jotka tänään ovat huutanet armollista halle luuujaaaa saisivat helpotusta uudella reeninpoikasella ovat vihastuneet entisestään ja mun uuteen vuorisänkyyn kiipeäminen on entistä hankaloittuneempaa ja ongeluuksikasta. nO haasteita vaan!!! antakaa kaikkenne minähän en luovuta jajajajaj JHAHAHAHAH okei. nyt nukkumaan, tänään söin koulussa patonkin eli siis bocadillon nanam olipas makoisaaa niin että slurps vaan. myös pillimehun, jota kyllä hieman hävettää juoda väleisin. ja sitten tuli paha luurngonnäköinen mulkosilmäpallo historian opettaja ja vei mun puhelimen koska joku typerä 1441 puhelin numero soittaa mulle kokoajan ja soitti tunnilla ja mul oli unohtunut äänet päällä. kaipaan mun huonoa nokiaa. ehkä huomenna saaan, siihen saakka adios amigo..... :c¨


nyt tutimaan... hehe, nukun täällä kuin uniaddikti konsanaan. ja hyvä niin, kai, ekaa kertaa jälkeen vauvuuden.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

184.

Eilen oli mun täysi-ikäisyyden saavuttavat syntymäpäivät. Se oli surullinen päivä.
Edellisiltana piti mennä juhlistamaan, mutta mulla tuli vatsa (mega) kipeeksi ja nöyrtyen kippurassa otin taxin kotiin.

Sunnuntaina heräsin ennätysaikaisin puoli kymmeneltä tehden ei niin hohdokkaasta päivästä entistäkin pidemmän. Päivä täyttyi:
  • heräämisestä klo 9.30
  • syömisestä
  • hetken skypepuhelusta isin, Eetun, (kuvan ulkopuolella olleen) pappan ja uutta teknologiaa kovin ihmettelevän mamman kanssa
  • kävelystä Jillin kanssa (20v saksalaistyttö, joka just epäonnekkaasti muutti mun entiseen kotiin asumaan), jonka kanssa mentiin tsekkaamaan läheinen kuntosali
  • kylvystä <3 (kerran vuodessa tyyppinen juttu, olihan argentiinojenki asunnossa amme...muttei tulppaa)
  • ja ennen nukkumaan menoa rikollisesti torrentista ladatun elokuvan "my sister's keeper" elokuvan katsomisesta lukuisten kyynelien kera. (hyvä elokuva, [ehkä ei äiti sulle, ku en tiiä saatko itkemistä loputtua] kannattaa katsoa, Cameron Diaz ei tässä elokuvassa tee sitä sen perus blonditukkaheilautusta ja pepsodent naurua, joten sinäänsä yllättävää!)     

    perjantai 9. maaliskuuta 2012

    181.

    Kevättä minussa. 


    olen onnellinen, niin onnellinen. 


    Mul on ihana koti, ihana perhe, ja vielä ihanampi sisko Catalina, jota kutsutaan Catyksi! <3 
    Mä oon asunut heillä, tai meillä nyt kaksi päivää ja tunnen oloni niin kotoisaksi, kun ikinä tässä ajassa voisi mahdollisesti tuntea. Nyt painaa väsymys päälle vaikka nukunki täällä yöni hyvin, ei vaan tullu edellisenä yönä mentyä nukkumaan liian aikasin, oltiin nimittäin Catyn kavereiden kanssa viettämässä iltaa jossain läheisessä katsomassa isolta screeniltä tyypillisesti jalkapalloa :---)


    Tänään illalla luvassa illallista ja FIESTA, + amigas, koska pitkällä Belénillä (on kaksiXD) on synttärit :) 
    Nyt ei oo yhtään nälkä vaikka tulin just koulusta, koska mun hostäiti oli tehnyt mulle leivän ja laitto 2 mandariinia ja pillimehun mukaan kouluun <3 ihana.


    Ainut asia mistä voin olla ei-niin-iloinen on et nä polttaa sisällä, joka on vähän hankala tälläiselle herkälle astmaatikolle, mutta lääkkeiden ja avoimien ikkunoiden voimalla mennään. Eihän kukaan nyt täydellinen voisi ollakaan, mut melkeen kuitenkin! 


    Odottelen täällä nyt innokkaasti lämpimien ilmojen saapumista. Vielä joku aika sitten tää 17°c tuntui oikeenkin lämpimältä, nyt oon taas palannut tilaan: syväjää. No, koko ajan sinne ollaan menossa, kesään päin siis :---------)


    haluaisin muistuttaa, tuolla, täällä mä asun.

    maanantai 5. maaliskuuta 2012

    177.

    Tää viikonloppu on ollut aika surkea, epämukava ja raskas, perheellisesti. 
    Kodin ulkopuolella iltaisin mulla oli tosi kivaa ja nautin olostani. 
    Päätin siis että nyt lähtee perhe vaihtoon. Oli lauantai päivä ja aluevalvoja sanoi että täytyy odottaa maanantaihin, kun viikonloppuna on hankala asioita hoitaa. Ajattelin että okei, tulee olemaan hieman epämukavaa, mut ei voi mitään. Sen jälkeen hostäiti ryntää mun huoneeseen huutaen vihaisena ja kertoen mulle mielipiteensä. Tän jälkeen itkuisena ajattelin ottaa kamat ja lähteä hotelliin kun olo "kotona" tuntui kamalalta. Hetken päästä tuli soitto, jossa ilmoitettiin Espanjan vastaanottavalta järjestöltä et oon heti ulkona ohjelmasta jos meen hotelliin koska oon alaikäinen (vaikka luvat vanhemmilta löytyi, ja alaikäisyyttä voimassa viikon..) En siis voinut lähteä. Miljoonien puheluiden ynnä muiden jälkeen lähdin kavereiden kanssa ulos ja koitin unohtaa ne ongelmat. Loppujen lopuksi oli oikein hauskaa ja mielenkiintoista enkä ainakaan miettinyt koko aikana niitä. Aikasemmin sovittua sunnuntain lounasta varten olin ostanut torilta paljon ruokaa, joten kokkasin kaikesta huolimatta Mabelille ja (coordinator/aluevalvoja) Isabelille lounaan joka koostui perunamuusista, kasvispyöryköistä ja hedelmäisestä salaatista. Sen jälkeen oli sit luvassa keskustelu näiden kahden naisen kanssa. Se oli keskustelu jossa mulla ei todellakaan ollut mitään liittolaisia ja jokaista mun aloittamaa puheenvuoroa seurasi silmien pyörittelyä ja ylidramaattista äänekkästä huokailua ja tupakan savun puhaltelua. Oon pettynyt tohon aluevalvojaan, se on niin epäammattimainen ja juoruileva (anteeksi kielenkäyttöni) ämmä, se on aina niin olevinaan huolehtivainen ja ihana, mutta heti kun jotain menee väärin tai vaan selkänsä kääntää niin se on ihan toista maata. Mä oon aika sitä mieltä et heti ku tä rumba on ohi mä en siihen ihmiseen pidä yhteyttä muutakun välttämättömyyksissä. Ton hyvin syyllistävän, puolueellisen ja epämukavan keskustelun jälkeen asumista siellä piti jatkaa, ensin maanantaihin ja lopuksi aina keskiviikkoon saakka. Päivät täyttyi kotona sanoista hola ja Adios. Selvä.

    perjantai 2. maaliskuuta 2012

    174. 2.3.2012

    Täällä on alkanut siis kevät <3

    Eilen olin koulun jälkeen hengaamassa rannal letkeesti kuunnellen musiikkia, joka oli kyl tosi epäletkeetä discopoppii, joka sinäänsä ei ollut niin hienoa, mut seuraavaksi paremmin! :D
    Näin siellä rannalla sattumalta pari usa tuttavuutta ja vaihdoin kuulumiset. Päivän hauskin juttu oli se miten Justin Bieber oli täyttänyt 18 vuotta mutta mä en, joka siis tarkoittaa, että olen nuorempi kuin Justin Bieber. JAJA vaan. Mut ne kuitenki totes et mä voitan sen cooliudellani joten ei hätiä mitiä. Hakuna Matata.

    Elämä täällä sujuilee ihan rentoon tahtiin, nukun normaalisti pommiin, meen istuu aamukahville Cafe Titoon kunnes recreon aikana koulun portit aukee ja myös tälläiset minun kaltaiset lurjukset pääsevät sisään.
    Toissa päivänä juuri siinä samaisessa kantakuppilassa jutellessani omistaja Titon kanssa alko sellanen vähän vanhempi paikallinen pariskunta juttelemaan. Tosi mukavia olivat ja kyselivät kaikkee Suomesta ja Espanjasta ja musta, ja kehu (tietenkinXD) mun espanjan kielen taitoa :----) Toi täällä on erityisen kivaa, kun kahviloissaakin kysytään mitä kuuluu ja lähetään terkkuja kavereille ja tuntemattomat voi luontevasti jutella keskenään. Esimerkiksi siitä, mun lähimmäisessä kamerapuodissa jossa käyn aina kehittämässä mun filmit tiedetään mun nimi ja aina kun astun sisään kuuluu "Hola Aino!". Nä luo sellasen kyläkauppatyylisen kanta-asiakassuhteen paljon helpommin ku siellä Suomessa. Se on mun mielestä tosi mukavaa :------)
    Suomessa asiakkaan henkilökohtainen tervehtiminen vaatii aika paljon.

    Yleisesti ottaen oon täl hetkel tääl onnellinen!
    Oon oppinut elämään tän hostperheen kanssa niin et en pidä niit ennen niit raskaita huolia päässä vaan jatkan eteenpäin. Exploriukselta oli kuitenkin tullu vielä sähköpostiviesti siitä että on mahdollisuus vaihtaa hostperhettä, ja hyvä niin, mut mulla on pelissä tässä aika paljon, nimittäin se vapaus. Tunnen monia joiden mahdollisuudet niihin seikkailuihin mihin mä oon päässyt on ihan ulkona kysymyksesta sen takia et siihen aikaan täytyis olla jo kotona ovien takana, seinien sisällä. Ja pelkään et jos hostperhe olis vaikka kuinka ihana mun olis vaikeeta pitää niistä jos ne ei antais mulle mun tarvitsemaa vapautta.

    Muuten kevään mukana huomaan muutoksia, nyt ekaa kertaa oikeesti mulla on sellanen halu ja into oppia espanjan kieltä enemmän, lisää ja nopeasti. On tullut se kohta et osaa jo sen verran et oppiminen on mielekästä! Jee!

    Oon ajan kanssa oppinut olemaan enemmän itteni kanssa täällä. Ku vaiks olis seuraa ni jo pelkästään kielen takia on paljon ajatuksia jotka ei koskaan lähde mun pään ulkopuolelle. Sitä kautta oon huomannu miten oudoksi oon täällä tullut. mun tavat täällä on jotain ihan tosi epäsäännöllisen randomia. Esimerkiksi kun pesen hampaita mul on aina silmät kiinni, ja joskus kun yritän pitää niitä auki se on ihan mahdotonta ja ne vaan pakosti menee kiinni joka kerta taisteluista huolimatta! Ja joka kerta ku makoilen miljoonan aladin mattomaisen peiton alla ja katson internetin ihmeellisestä maailmasta jotan tv-sarjaa, jokaisen hauskan kohdan kohdalla ku alan nauramaan tulee pakonomainen tarve nousta hieman ylös ja oikealle et nään mun oman naaman vastakkaisella seinällä olevasta peilistä ja voin siinä sitten nauraa siine hetken itseni kanssa ikään kuin seurasssa...

    Tästä taas asiaan kukkaruukku numero neljätoista, mun uuteen kevät kauteen kuuluu myös tenniksen täällä uudestaan aloittaminen uudessa tenniskoulussa. Mutta suurin juttu tässä on se että mun pitää soittaa sinne. Huui. Mä kammoan täällä puheluita, ku linjat on huonot, en kuule puoliakaan enkä ymmärrä loppua, jonka lisäksi ihmiset puhuu just niin että aika on rahaa joka siis puheluissahan on täyttä totta, vaikka kovin toivoisin ettei olisi. Eli siis pelkuruuttani en ole vielä soittanut... vielä se päivä koittaa kun minäkin uhmaan kuolemaa ja tartun puhelimeen... vielä jokin päivä.

    lauantai 25. helmikuuta 2012

    kaverini anatomian maailmassa

    ... Greyn Anatomia, mun elämän aktiivisin osa tällä viikolla. Kipeyden vangin on helppo uppoutua ainakin vielä vapaan ja loputtoman internetin maailmaan. Antibiootit alkaa vaikutteleen, ja lääkärit täällä ja Greyssä alkaa vihjailee et oikeen elämän aika alkaa kutsumaan. Perjantaina olin jo koulussakin, kidutusta sinäänsä koska en kehdannut yskiä ja epätoivoinen yritys pidättäytyä hiljaisena kuten uusi espanjalainen luonteeni haluaisi oli hyvin voimakas, mutta ei niin toimiva.


    Kävin siis muuten elämäni ensimmäistä kertaa silleen ihan terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla yskimässä et sais jotain lievitystä. Ekaa kertaa. Se oli erikoista, ja espanjaksi, joka vähän haastavoitti asiaa, mut kerta se on ensimäinenkin. Vaikka siellä mun nielussa nyt antibiootinkin antamiseksi oli siis jotain väärin ja vinossa (lähinnä punaisena) vastustin silti sinne menoa viimeisiin aluevalvojan puheluihin saakka. Nyt kun miettii ni saattaa johtua siitä miten vanhempiani ärsyttävät pikku levolla hoidettavia vaivojaan valittavat iän ikuiset vanhukset ja nuoremmatkin ihmisasiakkaat ja "potilaat". Tytär on kuunnellut tarkkaan ja taisteli pitkään, mutta joutui sovun vuoksi luovuttamaan ja vaipumaan tällaiselle jokamieskansalaisen tasolle. Suomen terveyskeskus vastaanottoa en ole vielä kokenut, mutta täällä odotusaula täyttyi 86%:sesti eläkeläisistä joiden oletettavasti "elämääkin tärkeämmät kiireet" eivät yksinkertaisesti sallineet normiksi asettunutta istumista odotustuoleille ennen lääkärille pääsyä. Noin kymmenen ja myöhemmin lähes kolmeenkymmeneen kasvaneen vanhusjoukon oli yksinkertaisesti pakko odottaa vastaanottohuoneen oven edessä seisten, välillä ovia availlen jolloin kukin vähäpukeisesti sydänääniään mitattava kansalainen yllättyneesti huokaillen paheksui. Lääkärit hätistelivät pois ja taas jatkettiin. Ja taas joku availi jonkun toisen lääkärin huoneen oven. Ja koskaan ei kukaan kuullut ketä kutsuttiin kun edessä seisoi kummastellen espanjaa puhuva lauma harmaatukkaisia herrashenkilöitä ilman käytöstapoja. Mikään ei nopeutunut, moni asia hidastui. Onneksi olkoon senioriväki klinikalla, pääsette vielä myöhemmin sisään ja pois kun aikaisemmin.


    tumblr_lqa5kaBLBk1r1vglpo1_500_large.png

    muita observaatioita tältä viikolta:


    kaikki silleen tietää miten ainakin suomessa ja elämässä luokitellaan ihmisiä vaikka johtajahahmoiksi, luoviksi sieluiksi, seuraajiksi ja vaikka miksi.
    Argentiinalaiset mun kokemuksen mukaan, on jokainen johtajasielu, jokainen on pomo, eikä kukaan seuraa toista, paitsi vaimo miehen ruokahaluja keittiöön. Anteeksipyyntö ei kuulu kenenkään toimintoihin tai sanavarastoon, ei itselle eikä toisille. Tätä kautta, myöskään anteeksianto ei ole jotain mitä näiden voimakas veristen sosiaalisin myönnytyksiin tai toimintolistoihin olisi useinkaan sijoitettu, ei ainakaan mainittavaksi. Niin kuin meillä joskus sillon pienenä uhkailtiin, että jos teet tolleen ni ei olla enää kavereita. Ni näillä ei sit olla. Sanotaan et haista paska vihaan sua älä koskaan tuu enää meille, vaihdan kadulla toisen puolen. Se oli siinä, ikään kuin voisi sanoa. Aika kovaa maailmaa, ei sympatiaa, ei empatiaa, se oli siinä ja enää ei muistella, kuvat revitään puoliksi, tai muuten tulee nyrkistä.


    Mikä mulle tuli tästä puhuessa eilen äitin kanssa skypessä oli eläimet, koirat.
    Kun joku koira jossain älähtää, haukahtaa toiselle, toinen alkaa kovempaa. Oli iso juttu, tai ihan pikkuruinen jutun puolikas, silti aina haukutaan, älähdetään, huudetaan, niinku joka kerta olis isoin juttu ikinä. Koira ei pyydä anteeks toiselta. Ne menee johonki muualle toviks, ja ku taas tavataan, ellei taas haukuta, huudeta, ni sit vaan jutellaan, ehkä vähän nauretaan, muttei puhuta siitä mitä jo tapahtu, ei sanota anteeks, et loukkasin sua. Ollaan vaan ja tyytyväisinä, voidaan taas joskus huutaa päättömästi lisää. Pelkää purkua, muttei korjaustöitä. Halvempaa, helpompaa. Suomalaiselle vaikeaa.


    imgres.jpg


    Itse oon jo tottunut, tai tilanteisiin en, mut niihin jälkitunteisiin. Ekojen läskihuutojen jälkeen itkin vielä koulussakin, joskus soitin kotiin, joskus käytin nenäliina paketin. Nyt sanon kiitos ruuasta, nousen pyödästä, tiskaan kaikkien astiat ja meen huoneeseen ja kiroilen niiden nimeen. Ja sit se on siinä, sit se on siinä. Saavatpahan rahansa, mut mua ne ei saa, itseäni en anna. Olkoon vaan ihan mulkkuja. Olkoon vaan, mut mä en oo. Jos niiden omatunto joskus elämän heikkona hetkenä herää, ja muistaa jokaisen kerran ku on huutanut ruokapyödässä kolmekymmentä minuuttia putkeen mun pyyhkiessä suolavettä talouspaperiin ni tuntuu varmaan pahalta. Kertaakaan en oo sanonu vastaan. Aina oon sanonu kiitos ja anteeks. Ja et pakkasesta vedetty ruoka oli hyvää. Ja lähen kävelemään kaduille alistetuneeksi lyödyn koiran kanssa. Enkä välitä ja jatkan elämää. Ostan omat hedelmät ja pidän hauskaa, sanon joojoo enkä välitä. hahaha nauran ja tiedän et oon enemmän.


    En lähe kotiin ku en enää jaksa tällästä moskaa, en luovuta, en anna tätä maailmaa takasin, tä on mun paikka, tä on kaikkien paikka.


    imgres.jpg

    lauantai 18. helmikuuta 2012

    Sige

    Kipeenä jatketaan kaikesta huolimatta vieläkin :c

    Tänään on siis lauantai ja heräsin jo joskus yhdentoista aikaa tänä aamuna ku en uskaltanu sit eilen illalla mennä ulos ku viimeks ku olin vähän kipeenä viihteellä lähti ääni viikoks, hups :----D Joten en sit pelokkaana mennyt, Hyvä tyttö. Päivän ohjelmaan kuului siis koulun lisäksi vain yskimistä, niistämistä, pillereiden nielemistä ja muutaman tunnin rastojen korjaussessio paikallisen takkupään kanssa.


    Tässä tälläiset mut asianaja asuunkin tulevat kenkulit, jotka ostin maanantaisella kaupunkikävelyllä c: ne maksoi alejen lopussa 9ööroo hehehehe iloinen asianajaja aino!  
    tossa toi pikkutakki jonka ostin samaisena maanantaina! entinen  ylimielinen huntin takki tuli kotiin kolmella kympillä :----) hihiii tutistaa vanhojen mekot! Kuvassa näkyy myös mun "söpöt" villatossut :------D


    Tänään on Suuri päivä, nimittäin Carnaval! Johon kaikki pukeutuu erilaisiin naamiaisasuihin ja mutkin on painostettu mukaan. Ajattelin ensin mennä vuoteenomaisen tunteeni mukaan ja mennä yöasussa, mutta tajusin et ei kukaan tajuu mitä esitän jos meen sinne vaan kasa pehmeitä, lämpimiä vaatteita päälläni. Joten! Koska mulle on kertynyt kappiin jos jonkinlaista erivirallista vaatekappaletta "me voy a disfrazar como una abogada!" mä pukeudun asianajaksi! Pelätkää rikolliset ja muut pahikset, täältä tulee kova, vähän nuhainen, mutta kova Asianaja Aino! HYRYRR
    tässä vähän taiteellista yksityiskohtaa, otin vahingossa itsestäni kuvan ..... 
    Nyt niistämään ja yskimään elämää ulos keuhkoista jotta voin sit näyttää tarpeeks työnarkomaani asianajajalta Alicanten juhliville kaduille! Saludos ja hauskoi hetii wanhojen risteilyille ja kaikille mitä siel tapahtuu. Abeille oikeen hauskoja lukuhetkiä! Äitille hyviä pelejä tenniskentille ja isille hyviä golfkevään odotuksia! Hasta la vista!

    keskiviikko 15. helmikuuta 2012

    purkuapurkuapurkua

    kuvapurkua, muuta en ajatellut purkaa, pidetään mieli koossa ja villasukat ja elämä.

    Christie. te hecho de menos. 


    hostpadre 

    hermosa perla
    Tänne kivasti väliin ajattelin sanoa sen, että kaiken sen minkä suomalainen jättää purkamatta, espanjalainen repii toisten hiuksia. Tänään koulun aulassa oli mua polviin saakka tutistuttava old school bitch fight, revittiin hiuksia, vaatteita, korvakoruja, kaikkee mistä otteen sai. Lisää porukkaa liitty joukkoon. ja sit vaan yhtäkkii lopetettiin ja mentiin tunnille. ensin tietty kammattiin vähän hiuksia ja otettiin irtilähteneet pois olkapäiltä. ....mitä.... sanoo mun pää mut jatkaa kävelyä luokkaa kohti.


    the streets of my hoods


    the view after the street mercado, in a moment so glorious and colorful, vivid and alive, in another ; trashy, only leftovers left, for other people to take care and rid of. 



    the nearby park

    probably some of my friend's well thought pics.

    lauantai 11. helmikuuta 2012

    Hola!

    Tulin juuri ulkoota! Tänään on ollut vähän kurjuusmainen päivä, koska mul oli varmaan eilen jotain oksennustaudin poikasta, tai sit söin jotain väärää, koska se ei sisälleni halunnut jäädä :c Tänään oon sit lähinnä nukkuillut ja kattonut Law & Order Special victims unit ohjelmaa netistä ja sit kaiken sen tragedian ja muun surullisuuden täyttämien miljoonan jakson jälkeen olin hieman maassa. Mut sit jossain kohtaa sen jälkeen ku ulkona oli kuulunut outoja carnevaalien tyyppisiä ääniä ja rakettien räjähdyksiä päätin ryhdistäytyä, heittää ihan oikeet vaatteet päälle (= ei vaan epämääräisessä järjestyksessä päälle laitettuja riepuja lämmitystarkoitukseen) lähtea Lolan kanssa ulos kävelylle. Tiesin että Mabel oli jo mennyt edeltä Tomasin kanssa Ricardon työpaikalle (ravintolaan) istuskelemaan ja suuntasin itsekin sinne. Ulkona raikkaassa ilmassa kävely Carla Brunia kuunnellen ja sen jälkeen puheliaiden argentiinojen kanssa juttelu teki terää.

    Eilisen fyysisen pahoinvoinnin ja nyt heikotuksen takia tuskin tänään enää menen mihinkään, katotaan varmaan joku leffa ja sit punkkaan. Joskus tälleen rauhallisemminkin :) Mun täytyy vaan muistaa et se ei aina tarkota sitä et olis yksinäinen lurjus, jos joutuu vähän makaamaan sängyssä sairaanpana ku normaalisti.

    Eilen tosiaan olin uusien amerikkalaisten yliopistovaihtarikavereideni kanssa viettämässä iltaa yksien asunnolla, ja minä otin illan rauhallisesti koska jo alussa oli hieman epävarma olo. Ihan viisas päätös, kun se nimeltämainitsematon lensi ihan ilman mitään apujakaan. hyi. Unohdin kuinka kamalaa on olla tälleen kipeänä.

    Perjantaina eli eilen vein kouluun parille kaverille Fazerin suklaalevyjä ja marimekon pussukoita :) kaikki oli kovin kiitollisia, ja yks oli syönyt levystä parin tunnin jälkeen jo yli puolet, kun ei kuulemma oli koskaan maistanu yhtä "rico rico"a suklaata! Jee, ei ollut siis turha tuonti! Castellanon, eli espanjan kielen opettaja tuli kateellisena kuulustelemaan et mitäs tämmönen peli on et noille tuotiin suklaata mutta "profe:lle" ei?? hahaha

    Täällä sää on viilentynyt aika paljonkin viime päivittelyistä, mutta mä sisukkaana oon päättänyt että mitään takkia en osta vaan hammasta purren mennään läpi, kyllä se kohta lämpenee. En sentään oo pohjoisessa, kun esimerkiksi Madridissa oli viime viikolla laksenut jopa -20 asteeseen. Kokemuksen rintaäänellä voin arvioida, että se on pirun kylmä sisällä, kun esim ikkunantiivisteistä ei oo kuultukaan.

    Ollé, nyt kuulu huuto et on leffa löytynyt, mä hipsin olohuoneeseen tai kuten täällä sanotaan salón!


    Hasta luego Cariños!

    tiistai 7. helmikuuta 2012

    Alicante Otra vez.

    For some reason I feel like writing in english and I'm counting on you my dear fellow finns to understand every word without a translation, and I'm sure you will.

    So here comes my honesty burst. I did in fact visit cold and snowy Finland, and came back to Alicante today, a few hours ago. Why?

    As some of you know, my dear old grandmother, my mother's mother, Mumi died in the beginning of the year. Before I had always thought that a visit home during the exchange year was out of the question. Under the new circumstances I had to put my mind through some rough decisions.

    I had trouble fully understanding the whole situation. I only had my mother's words, nothing else, of what had happened. Not that I in any way doubt her, but being abroad, with no one who even has a clue who this person was, it is hard to realize the death itself. I'd cry when talking to my mother about it, but other than that I was, so to say, fine. I tried thinking about her more, but all I could imagine was a grey old small woman, sitting on a tiny finnish wooden chair smiling and talking funny. There was nothing to cry about in that image.

    I knew I had to get some closure, and really have it hit me. I decided to go to the funeral. After a lot of work and settlements, the insurance company of Explorius (my sending agency) agreed to pay for the flights, luckily. I kept it a secret. For anyone else except my family members, I was not even in the country.
    My mind was set about that, for I had never planned to visit "my life" in the middle of this all anyway, why should I do that now? All though a lot had changed I wanted to have at least some of my original plans work out.

    Then one night it hit me. I was reeding a book a good friend of mine sent me. The character in it was working in a retirement home and during her first weeks as she noticed new things, they were described with every detail. The one detail, that I could not handle, and understood too well, was when an old, 90-year-old demented woman had light green blanket over her bed. I bursted into tears remembering vividly how last summer, before I left, my mother and I had given a light blue (one of Mumi's favorite colors) daily blanket to her as gift to her to her room in the care home. I cried for a solid two and a half hours, in the end, not even being able to do it in any way quietly. No one here reacted. No worried, no question, most definitely no hugs, tissues or anything showing that these people care even the tiniest bit. Finally, as the crying would not stop, or even settle down, I had to call home, to mom. It took probably a half hour before I could even get a real sentence out of my mouth. After a long call, we had to call it a night. After a couple more hours of crying I too was able to sleep.

    I was there for the funeral, for Mumi, and for my family. In those brief moments that I spent there, none was supposedly for fun. I didn't want to have to miss anyone or anything even more than I am now.

    I deeply hope no one takes this the wrong way, personally. I had to do what I had to do, and it luckily in this situation had nothing to do with any of my lovely friends. And do believe me, a fun 5-day vacation, would have been too much to handle now that I am back. And as stupid and weird it might sound (knowing that I miss you all so so much) I still, in a way, want to know the feeling coming back, after really being away from that life so long, even though it is so very hard.

    Things have not gone the way I planned, or imagined them for my year abroad, now I just have to adjust to every bump on the way and walk myself through all of them, hopefully one at a time.

    Despite all, I am glad to be back in my current life.

    maanantai 30. tammikuuta 2012

    Aqui otra vez

    Täällä taas, Alicantessa, "kotona".

    Viikko valloittavassa Barcelonassa meni aivan liian nopeasti, nopeammin kuin lomat koskaan ennen.
    Aikaisin sunnuntaiaamuna kun sanoin heipat isille ja Eetulla tuntui kolkolta ja pahalta, sinne ne nyt sit meni. Niiden lento lähti aikaisemmin kun mun juna, ja jäin sit sinne aikaisemmin niin ihanalta ja hienolta tuntuvaan, mutta nyt niin kolkkoon ja tyhjältä tuntuvaan asuntoon istumaan. Hetken paikallani istuttuani pistin telkkarin päälle, et en olis niin yksin. (tiedän, first world problems and solutions) Olis ollu aamupalaa ja "leipätarvikkeita" (=niinku isi sanoo) mutten saanu mitään tehtyä, enkä syötyä. Siellä sit istuin, ruokapöydän ääressä pari kyyneltä poskella. Vaikka joskus meni sukset ristiin ja päästeltiin sanoja joita en edes espanjaksi tiedä, en olis sen halunnu vielä loppuvan. Tilasin perhe-elämän, ja sain kaikki puolet, myös huonot, mutta myös hyvät, ne naurut, vitsit, olo, miten olla ja olla olematta. Ja se mitä oli pelätty oli tullut tullakseen, kauheetakin kauheempi ikävä ja olo.

    Kamalan pahoinvoivan, ja epämukavan matkan (puolessa välissä matkaa junasta kuulutettiin et nyt kaikki ulos ja jatkakaa bussilla. syytä ei.) jälkeen seisoin hississä mun matkalaukun kanssa ja tuijotin harmaaseen peiliin; täällä mä nyt taas on, ja muistin et täähän se mun oikee elämä nyt on. Täällä, tässä rapussa ja kadulla ja kaupungissa. Se nopeasti kulunut barca-viikko teki tehtävänsä, olin ollut hetken poissa, mutta pystynyt olemaan ihan niin muualla ku voi ja unohtamaan kaiken. I was out of town.

    sunnuntai 22. tammikuuta 2012

    B A R C A

    HEHEH Täällä ollaan, ihanassa värikkäässä Barcelonassa <3 
    Oon kaverien kämpillä nyt, isi ja Eetu tulee muutaman tunnin päästä :----) tästä tulee hyvä viikko. 


    (asutaan tuolla)


    adios!

    tiistai 17. tammikuuta 2012

    129.

    Tiistai 17.päivä tammikuuta 2012


    Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa mitä rauhallisin. Perjantaina koulun jälkeen menin lounaalle Roslyn-aussin kanssa Frésco-buffet ravintolaan, jossa on ihania salaatteja ja muuta roppa kaupalla. Hengailtiin kaupungilla kunnes Roslynin oli aika lähteä aluevalvojansa tapaamiseen ja minä kävelin kotia kohti. 
    nam :3
    Muutaman tunnin kuluessa olin olin Lolan 
    kanssa takaisin keskustassa vastassa 
    bussipysäkiltä käppäilevää Anjaa, norjalaista vaihtarikaveria,joka on myös 
    exploriuksella. Kävimme kaupan kautta hakemassa nachoja jonka jälkeen 
    elokuva-/turhautumistenpurku-/rentoutumisilta sai alkaa. Ekaan elokuvaan (The secret garden?)ei paljon puhumiselta keskitytty, mutta toinen, Stranger than Fiction sai ansaitsemansa huomion, vaikka sen nimi eikä suomennoskaan (aidosti outoa) eivät houkuttele katsomaan, saatika keskittymään.
     
    Illalla saatoin Anjan taxipysäkille, sillä
    esikaupunkialueelle San Vicenteen, Alicanten kaupungin ulkopuolelle ei mennyt enää sopivia busseja. Kävelylenkki vielä Lolan kanssa, ja kotiin ajoissa (yrittämään)nukkumaan. 


    kumpa mun sänky oliski noin tollanen, valkoinen, ja puhdas :::::::

    ----> Lauantaina kävin juoksulenkillä noin 13-tunnin yöunien jälkeen herätäkseni uuteen päivään. Hyvä yritys, huono ajoitus. Hikoilin kuin pieni sika ja näytin sellaiselta myös, "hieman punakkaa" väriä myöten. Ei tule varmaan yllätyksenä että seuraavat hetket meni suihkussa. [jos siis joku ei tajunnut siellä suomessa aivot jäässä niin oli liian kuuma::::] 

    Chillailin kotona ennenkuin kuudelta lähdin tapaamaan koulukavereita kadunkulmaan, josta jatkoimme bussilla kaupungin ulkopuolelle määränpäänä Feria (suora käännös messut, markkinat, juhlat..), joka muistutti lähinnä Suomenssa, tai ainakin Turussa jokavuotista vappu-tivolia. Oli sen toiseksi viimeinen päivä, joten laitteet ja pelit olivat jonkin verran normaalia halvempia, joka sopi minulle (varsinkin kun se bussilipun hinta oli noussut:c) 

    Yhdessä kohtaa yksi tytöistä kävi sivummalla oksentamassa ja sit taas jatkettiin :----D Ennen viimeistä bussia suuntasimme takaisin Alicante cityyn ja ja kävimme syömässä illallista, ja vaikka olimme ravintolassa sisällä jo kello yhdeltätöista, istuttiin pöydässä ruoan kanssa vasta seuraavan vuorokauden puolella. Olihan tietenkin pakko mennä alueen eniten täynnä olevaan ravintolaan (mutku se oli paras ja halvin samaan aikaanXD) eikä mieltä suostuttu vaihtamaan :D Mahat täynnä käveltiin jokainen omiin koteihimme. 

    ----> Sunnuntaina kävin tällä hetkellä Espanjaa kiertävän Philadelphialaisvaihtarikaverin Kaylinin ja hänen isovanhempiensa kanssa lounaalla. Loppu päivä kului jotenkin sunnuntaifiiliksissä laiskotellen. 

    Tän päiväinen koulupäivä meni jokseenkin normaaliin malliin. Psicopedagogian kaksoistunnilla oli koe, sain mukavat puolentoista tunnin musiikkipäikkärit siinä (kiitos iPod ja isi)