Täällä on alkanut siis kevät <3
Eilen olin koulun jälkeen hengaamassa rannal letkeesti kuunnellen musiikkia, joka oli kyl tosi epäletkeetä discopoppii, joka sinäänsä ei ollut niin hienoa, mut seuraavaksi paremmin! :D
Näin siellä rannalla sattumalta pari usa tuttavuutta ja vaihdoin kuulumiset. Päivän hauskin juttu oli se miten Justin Bieber oli täyttänyt 18 vuotta mutta mä en, joka siis tarkoittaa, että olen nuorempi kuin Justin Bieber. JAJA vaan. Mut ne kuitenki totes et mä voitan sen cooliudellani joten ei hätiä mitiä. Hakuna Matata.
Elämä täällä sujuilee ihan rentoon tahtiin, nukun normaalisti pommiin, meen istuu aamukahville Cafe Titoon kunnes recreon aikana koulun portit aukee ja myös tälläiset minun kaltaiset lurjukset pääsevät sisään.
Toissa päivänä juuri siinä samaisessa kantakuppilassa jutellessani omistaja Titon kanssa alko sellanen vähän vanhempi paikallinen pariskunta juttelemaan. Tosi mukavia olivat ja kyselivät kaikkee Suomesta ja Espanjasta ja musta, ja kehu (tietenkinXD) mun espanjan kielen taitoa :----) Toi täällä on erityisen kivaa, kun kahviloissaakin kysytään mitä kuuluu ja lähetään terkkuja kavereille ja tuntemattomat voi luontevasti jutella keskenään. Esimerkiksi siitä, mun lähimmäisessä kamerapuodissa jossa käyn aina kehittämässä mun filmit tiedetään mun nimi ja aina kun astun sisään kuuluu "Hola Aino!". Nä luo sellasen kyläkauppatyylisen kanta-asiakassuhteen paljon helpommin ku siellä Suomessa. Se on mun mielestä tosi mukavaa :------)
Suomessa asiakkaan henkilökohtainen tervehtiminen vaatii aika paljon.
Yleisesti ottaen oon täl hetkel tääl onnellinen!
Oon oppinut elämään tän hostperheen kanssa niin et en pidä niit ennen niit raskaita huolia päässä vaan jatkan eteenpäin. Exploriukselta oli kuitenkin tullu vielä sähköpostiviesti siitä että on mahdollisuus vaihtaa hostperhettä, ja hyvä niin, mut mulla on pelissä tässä aika paljon, nimittäin se vapaus. Tunnen monia joiden mahdollisuudet niihin seikkailuihin mihin mä oon päässyt on ihan ulkona kysymyksesta sen takia et siihen aikaan täytyis olla jo kotona ovien takana, seinien sisällä. Ja pelkään et jos hostperhe olis vaikka kuinka ihana mun olis vaikeeta pitää niistä jos ne ei antais mulle mun tarvitsemaa vapautta.
Muuten kevään mukana huomaan muutoksia, nyt ekaa kertaa oikeesti mulla on sellanen halu ja into oppia espanjan kieltä enemmän, lisää ja nopeasti. On tullut se kohta et osaa jo sen verran et oppiminen on mielekästä! Jee!
Oon ajan kanssa oppinut olemaan enemmän itteni kanssa täällä. Ku vaiks olis seuraa ni jo pelkästään kielen takia on paljon ajatuksia jotka ei koskaan lähde mun pään ulkopuolelle. Sitä kautta oon huomannu miten oudoksi oon täällä tullut. mun tavat täällä on jotain ihan tosi epäsäännöllisen randomia. Esimerkiksi kun pesen hampaita mul on aina silmät kiinni, ja joskus kun yritän pitää niitä auki se on ihan mahdotonta ja ne vaan pakosti menee kiinni joka kerta taisteluista huolimatta! Ja joka kerta ku makoilen miljoonan aladin mattomaisen peiton alla ja katson internetin ihmeellisestä maailmasta jotan tv-sarjaa, jokaisen hauskan kohdan kohdalla ku alan nauramaan tulee pakonomainen tarve nousta hieman ylös ja oikealle et nään mun oman naaman vastakkaisella seinällä olevasta peilistä ja voin siinä sitten nauraa siine hetken itseni kanssa ikään kuin seurasssa...
Tästä taas asiaan kukkaruukku numero neljätoista, mun uuteen kevät kauteen kuuluu myös tenniksen täällä uudestaan aloittaminen uudessa tenniskoulussa. Mutta suurin juttu tässä on se että mun pitää soittaa sinne. Huui. Mä kammoan täällä puheluita, ku linjat on huonot, en kuule puoliakaan enkä ymmärrä loppua, jonka lisäksi ihmiset puhuu just niin että aika on rahaa joka siis puheluissahan on täyttä totta, vaikka kovin toivoisin ettei olisi. Eli siis pelkuruuttani en ole vielä soittanut... vielä se päivä koittaa kun minäkin uhmaan kuolemaa ja tartun puhelimeen... vielä jokin päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti