5. Del día cuatro y cinco

Hola guapas y guapos! 

Koska olen luontaisesti veljeni seuralainen, tekniikan ihmelapsi, olen onnistunut esille laittamaan teille kuvan mun upouusista juoksutossuista! Muy bien aino muy bien! 

Mutta nyt asiaan! 

Ensin eilisestä, eli tiistaista (martes!)

Päivä oli aamusta alkaen ihana! Kerrankin sain ajatuksiani ulos ja seuraa auringon valaisemana päivänä!  

Heräsin tapani mukaan siinä puoli kahdentoista maissa ja pian Ihana ystäväni Inkeri (myös vaihto-oppilaana Alicantessa, myös Turusta) jo soittikin, että ovat hänen vaihtarisiskonsa kanssa jo Alicanten rannalla. Puin päälleni, pakkasin kamppeet ja menin kysymään host-isältä miten pääsisin tyttöjen seuraan rannalle. Sain kartan käteen ja kengät jalkaan ja eikun matkaan! 

Ylpeänä saavuin rannalle (hiessä) kertaakaan eksymättä. Vesi oli lämmintä, englannin puhuminen  helpotus ja sain sanottua ääneen varmasti enemmän ajatuksia mitä koko täällä olo aikanani yhteensä:D 

Lähdettiin siitä sitten parin tunnin sisällä kaupungille kiertelemään, ja siinä vaiheessa kun vatsat alkoivat kurnia, olimme jo ehtineet eksyä (vinkki: älä mene oikoreittejä vaikka ne olisivat varjoisia viileitä pikku katuja:D). Onneksi muutamien hetkien harhailun jälkeen minä fiksuna tajusin omaavani kartan, joka sijaitsi ihan siinä omassa repussa (rakas kånken). Kysyttiin sitten taitavina turisteja karttavilta paikallisilta "Donde estamos?" ja ihanasti löydettiin itsemme pääkadulle katsastamaan turvallisen suoran pääkadun ostosantia. Ja löytyihän sieltäki kaikkea! Onnistuttiin jopa käydä syömässä (ja ihan jopa syrjäkadulla eksymättä!) sellasessa ihanassa noutopöytä mestassa ku makso vaan reilu kympin! ME GUSTA! 

Päivä päätty kun tyttöjen Hostmummeli soitti perään että missä viipyvät, noi lähti bussipysäkille ja mä suuntasin kotia kohti (hihii osaan jo reitin!) 

Illallisen ahtamisen jälkeen suihkun kautta nukkumaan!

Miercoles = keskiviikko!

Näin ihan alkuun voin todeta että iltaa lukuunottamatta päivä oli jokseenkin painajaismainen. Ihan että ellei se jollekulle tule selväksi seuraavasta:D. 

Päivä alko herätyksellä (luojan kiitos heräsin) aikasin aamulle puoli yhdeksän. Puin päälleni ja ilmeisesti torkutin pari kertaa liikaa sillä lähto olikin jo kohdalla. Lähin hyvinpaljonraskaanaolevanhostäidin ja muutenvaanhostisän kanssa kävelemään koululle. Paniikki alkoi olla pinnalla ja kun olimme koulun porteilla mitkään niistä useista teinien "hellistä" katseista ei auttanut asiaa. Pian mut sysättiinkin johonkin auditorioon jossai kivasti puhuttiin espanjaa, jota toki ymmärsin(noin kaksi sanaa y ja o [ja ja tai]). Ja taas sain miettiä mihin päin suunnata omat silmäni kun en halunnut änkeä niitä kohti jotain toista minua tuijottavaa silmäparia vasten. Tilaa ei varsinaisesti ollut paljon:D. Ois nyt edes sanonut hola tai jotain. No ilmeisesti lähtökäsky oli annettu kun nää alko nousta seisomaan ja ajattelin fiksuna et nousenpa minäkin niin en näytä sitten tyhmältä ku istun täällä yksin, että pysyn ihan perässä nyt vaan. No eipäs se niin mennytkään. Ilmeisesti käsky oli annettu jollekin tietylle ryhmälle jotka nousi ja poistu sieltä heti. Minä jäin siihen sitten seisomaan. Ai että sai olla taas ylpeän punakka kasvoiltaan! 

Jossain kohtaa kun alkoi puheet olla ohi ja kansa vaelluksillaan menin niiden huutavien opettajattarien luo ja esittelin itseni koreasti ("soy Aino de finlandia" se siinä..) Sit ne supatti hetken ja liikkeistä päätellen kehotti seuraamaan yhtä heistä. Mentiin johonkin luokka huoneeseen jossa tietty istun paikalle joka oli täydessä auringonpaisteessa ku se opettaja avas yhden ikkunan kaihtimet. Tietysti hikoilin ku pieni sika. Que bueno. No ei siellä kokopäivää oltu onneks ja sain jotai lukujärjestyksiä sun muita papeleita(joo papel=paperi!). 

Pääsin sieltä pois ja se opettaja ohjas mut jonnekki kansliaan hoitamaan mun ainevalintoja kun heidän mukaansa olin valinnut tietysti mulle rakkaat matematicas, fisicas y jotkut kaikki kemiat ja muut hirvitykset. NO NO NO. sanon minä koska mulle kerran annettiin valita:D. No jonotin vastaanotolle sen vartin siinä ja ku olin siin tiskillä ni eihän niistä kukaan mitään englantia puhunu. Mä sössötin siinä sit jotai siitä ja jaata ku ne hermostuu etten mä ymmärrä ku ne puhuu tuhatta ja sataa jotai valencianoo (valencian maakunnan paikallinen kieli..) tilanne etenee siihen et koululle tulee mun aluevalvoja (no ingles) ja hostisä (sentään jonkin verran enkkua) ja mä oon toistuvasti vedet silmissä taistelemassa kyyneliä vastaan. Sen reilu tunnin taistelujen jälkeen saatiin edes jotain mun valitsemia aineita oikeiksi ja päätin luovuttaa. Lähettiin siitä sit kotiin kävelemään ja seuraavana ohjelmassa oli aktiivinen löysäily koska sosiaalinen hylkiö minä en tunne ketään joten mikäs sen parempaa ku macbook pro ja sänky (johon mahdollisesti nukahdin vajaaksi pariksi tunniksi). 

On mahdollista että itkeskelin suomen päähän epätoivoista oloani kunnes sain takamukseni ylös siinä kuuden jälkeen ja lähdin käppäilemään kaupoilla päin. Tarkoituksena löytää kalenteri, vihko ja pistorasian jakaja (omassa huoneessa 2, joo kaksi pistorasiaa joista toinen on masentavalle tuulettimelle ja toinen lampulle,  kätevää). En tietenkään löytänyt mitään noista ku en löytänyt moisia myyviä kauppoja. Instead osasin kyllä ostaa korvikkeita, kahdet shortsit ja topin koulua varten tietenkin! 

Mutta tuli kyl oikeesti parempi mieli ku en ollu enää mikää tikkataulu, ja vaikkei kukaan nyt mulle puhutkaan se johtu, ei siitä et olisin joku outo tyyppi vaan siitä et kaikki käveli kaupungilla niinku normaalit espanjalaiset! huh huh what a day.... nyt nukkumaan!!! Huomenna lisää ihanaa kouluu....

Adios amigos Aino kuittaa ja nukahtaa!