Huh Huh! Tänne saakka on selvitty vaikka välillä epätoivon partaalla ja muita kielitaidottomuudellani huvittaen. Tuliaiset on jaettu (host äidille :D) ja käväisimpä jopa paikallisessa supermercadossa! Ei sitä voinut ennen ymmärtää miten yks ruokakaupassa käynti voi piristää mieltä! Siinä kohtaa ku tuijottaa seinää istuen tuntemattomalla sängyllä tuntemattomassa huoneessa host äidin miniläppärillä näyttävä googletranslate pyyntö voi oikeesti olla pelastus, vaikka siinä lukisikin ´siirryn supermarkettiin. tuleko sinne? jäätkö tänne?´ Päätin luonnollisesti seuran ja tekemisen puutteessa siirtyä mukana :D
Pari kaveria on jo kuullutkin mun ääntä tänään ja tietty itkuinen äiti ja innostunut isi. En olis kyllä parempaa saattoa lentokentälle voinut saada kun neljä parasta ystävää ilmestyy tyhjästä selän taa helsinki-vantaan lentokentälle. Kyl siin kyynelet meinas tulvia.
Tällä hetkellä fiilikset ihan jees vaikkakin kolkkoo on välil yksin huonees. Vatsa huutaa ruokaa ku viimenen annos oli aamulla kaheksan aikaan kaurapuurolautasellinen. Onnistuin lentokonees nukkumaan ruokakärryjen ohi. Perus minä.
Must tuntuu et tää päivitys oli kutakuinki tässä. Mä rakastan teitä kaikkia.
Ihanaaa Aino! Aivan alyttömän paljon tsemppiä sinne ja voimia kielen opetteluun ! <3
VastaaPoistaIhanaa että kirjoitat blogia. On niin kiva saada kuulla tunnelmia ja mitä kaikkee oot tehnyt. Täällä kotona on vähän outoa, vaikka olethan sä ennenkin ollut poissa :)
VastaaPoistaTsemppiä sinne, on takuulla raskasta alkuun, mutta mikäpä uus ei olis. Äläkä nuku ruoka-aikana enää...Love you!
Hei muru! Meinasin että soitan sulle ennen ku lähet mut luultavasti oisin vaa itkeny nii jätin sit välistä sen sortin veden haaskaamisen. Piä kiva vuosi lettuseni.
VastaaPoista