60.

Kirjotan tätä nyt koulussa, kesken Latín tunnin, vihkoon. EI! nyt tä on jo netissä, mut myöhemmin sinne laitettuna hehe...

Elikkä ettei kaikki niin huonosti olis niin osa viikonlopustakin meni sit ihan kivasti. Lauantaina mentiin juhlimaan kaylinin synttäreitä. Mä ja Christie mentiin niiden (Kaylin+muut) perässä vasta myöhemmin, mut ei todellakaan liian myöhään ku täällä kaikki alkaa paljon myöhemmin. Oltiin ehkä vähän ennen yhtä el Barriossa ja löydettiin iloiset ystävämme sieltä. Illan aikana, ei sattunut, mutta tapahtui sitäkin enemmän! Tavattiin uusia ihmisiä, juteltiin vaihto-oppilaille ja löydettiin kauan odotetti iso discoteca. SWING, joka aukeaa perus espanjalaisittain KOLMELTA. Kiitos vaalean ihon ja blondin tukan meidät kiidätettiin oitis jonojen ohi ilmaiseksi (10€) sisään. Kiitos(sillä siinä 13°c aamuyön vilussa ei olis haluttanu jonottaa)! Osa oli jo ennen tätä joutunu lähtee kotia kohti ja loput lähti sieltä. Lopulta oli vaan mä ja Christie ja pussillinen uusia naamoja :) Estoy feliz! Siinä vaiheessa kun mä ja C oltiin lähössä (n. 6 aamulla) jonot ulkona vielä jatkui ja porukkaa lappasi sisään! Meijän suunnitelmat taxilla kotiin (=meille) menosta ilmeisesti unohtui ja käveltiin reippaina koko matka. Nukuttiin yö aamu meillä ja kun noin kello kahdelta herättiin (jäässä) oli Christien paras lähteä kotiin jos halusi lounasta :D

Sunnuntai meni lagatessa kotona, joka jatkui harmillisesti maanantaihin saakka, kun en väsymyksestä huolimatta pystynyt saamaan unta mun 11°C huoneessa (ihme&kumma). Makasin mun sängyssä paikallani viltin alla ajatellen koko ajan et kyl kohta lämmin tulee, ku pysyn vaan paikallani, kunnes rakas nokia alko piipittää herätystä. Kiva. No ei ollu ainakaan hankaluuksia herätä. Menin siitä tostadalle ja cafe con lechelle Cafe Titoon ja siitä kouluun. Iltapäivä kului Law & Order Special Victims Unitia katsellessa Christien ja Pearlin kanssa mun konetta tuijoittaen. Jännitävää, eikö vain.

Muistatte varmaan sen ku panikoiden menin tenniskoululle 40 min myöhässä testaamaan mun tasoa. No eilen sit menin sinne taas, siihen reeniaikaan ku mulle oli sähköpostiin ilmotettu. Ni eiköhän siel oo just ne samat tyypit (huippu prot nuoret espanola miehet...) ja pari muuta lisäks. Oloni oli ylpeä, ei lainkaan nolo ja nöyryytetty. Ja taas kannoin maani nimeä kunnialla pelaten lähes yksinomaan muiden vuoroilla ja omieni aikana ollessani kaikkea muuta kuin valmiina. Juoksin myös onnistuneesti yhtä toista pelaajaa päin. Kun kuulin etten normaalisti pelaisi tässä ryhmässä vaan Lunes y Miercoles = maanantaina ja keskiviikkona klo 20.30 olin helpottunut. Kunnes valmentajani kertoi yhden muunkin ryhmäläisistäni tänään pelaavan siinä myös. Jes pääsen taas häiriköimään sen reenejä. Jihuu...

Kotimatkalla menin bussiin, jonka kuski puhui puhelimessa toisella kädellä ja poltti tupakkaa toisella, olevinaan ajaen bussia samalla. Perus Espanja :D... Ja kun puhelu loppui vaihtui puhelin käsipuolessa roikkuvaan rouvashenkilöön, joka teki kaikkensa häiritäkseen kuskia ajamasta.

Olen elossa.