65.

Hmm. Jotenkin olo on sellanen etten kirjota tänään paljon! Mut kai se on hyväksyttävää! Nyt must tuntuu et oon selvinny jo siitä hiukan et tä ei oo mun koti ja asiat ei oo täällä niinkun kotona ja ei oikeestaan oo täällä mitään perhettä. Mut nyt mä ainakin tällä hetkellä , mä kaipaan mun kavereita, ihania ystäviä. Muuan maha sanoi kerran näin

mä muistan kui eksyneelt otukselt sä näytit ku menit sen turvatarkastuksen läpi

olit nii raasu

hui

Voiko tollasta olla kaipaamatta. 

Tai sellasta ku kuuntelee musiikkia ja jostain biisistä ei voi ajattelematta mitään muuta ku lämmintä ja onnellista kesää ja sitä miten muuan valkotukkainen ystävä laulaa huojuvana Hurtsin keikalla Stay biisiä sun kanssa, ja oot kohta jättämässä koko maan. Ja sit oot täällä, ja sit vaan muistat sen hetken. ja tuskin koskaan unohdat. Ja joo, mä muistan jäätelökesän. 

naama jonka kanssa ei voi olla olematta onnellinen [svante]

Mut kaiken tän ystävyyksien kaipailujen jälkeen, ja ennen, on elämääkin eletty. Alicanten aurinko on jaksanut paistaa, munkin pään yllä. Lauantaina keskellä harvinaisen rauhaeloista viikonloppu se seuras mua ja Christietä San Vicenteen inkerin entiseen asuinkuntaan, Outlet liikkeiden kylään! 

Bussipysäkillä onnellisena kotimatkalla

Likaa lasin läpi (yhen outlet-keskuksen parkkipaikka!)

Christie onnellisen tietämättömänä kuvauksesta!!!

kolmijalka hehehe

kalju Christie shoppailun jälkeen!

there are no words..

Buenas noches!