Teekuppi vieressä ja hassu olo.
Käytiin kävelyllä perheyksikon; Emily(aussisisko), Mabel(hostäiti), Charo,(hostisän äiti), Tomas(vauva),Lola(the dog) + minä, kanssa. Ajattelin että ompa mukavaa tässä vähän tehdä perheen kanssa juttuja ja muuta. Mentiin sellaseen täällä tavalliseen Tienda de China:an, kiinalaiseen kauppaan, mistä löytyy oikeesti kaikkean mitä voit kuvitella. Eikä millään kategorialla, paitsi ehkä sillä että on tehty Kiinassa. Ne on ihan hulluja ja sitä muovin hajua ei voi välttää. Astuttiin sit mun huonolle ololle onneksi ulos ja Charo lähti jo kovaa vauhtia kiitämään El Bebe Tomasin ja rattaiden kanssa eteempäin. Huomattiin Emilyn kanssa et Mabel ei vielä tullutkaan, kävi kai maksamassa jotkakin. Odoteltiin siinä ja hiljakseen käveltiin, mut Charo viiletti välittämättä eteenpäin. Jonkin ajan kuluttua Mabel tuli ja siinä vaiheessa Charoa ei näkyny enää missään, tietenkään. Noni. Ja draama taattu. Etsittiin heitä sit aikamme, käveltiin ylös ja alas katuja, eikä pihaustakaan. Tiedettiin kuitenkin ettei hänellä oo avainta, joten ulkona sen on pakko olla. Kävellessämme kotiin päin näky Charo rattaita työntämässä jonkin matkan päässä edessä päin. Kotikadun kulmalla sit saatiin se kiinni. Ja mitä siitä sit tuli, huutoa, rauhottelua, epämukavuutta (mä+emily..) ja jatkuvaa huutoa ja tappelua ja rauhottelua. JES! Nää perhehetket täällä on niin mukavia. Eipä siinä sit mitään, mun avaimilla ovet aukeili, kun taas Charon käsistä ne lähinnä vaan paukku kiinni..
Keitin teet mulle ja hostmamalle.
Päivällistä odotellessa, Aino täältä draaman toiselta puolen.
(ainiin täähän ei ollu mikään eka kerta ku täällä näitä ihmeellisiä anopin huutokohtauksia sattuu, ja niitähän ei muuten millään lailla sen jälkeen selitellä, et kunhan huudellaan vaan. ja naapurit rakastaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti