83.

Unohdin kipeenä kertoo tiistaisesta puistoretkestä Lola the Dogin ja Christien kanssa.
Turistikartoissa on yks huono puoli, sillon kun niis ei ilmoteta suhdetta, kävelet sit vaan... Meil valkeni siin hetken valtatiel kävelyn jälkeen et ollaan muuten menossa jonnekki vähän kauemmas, lopulta seuraavaan kaupunkiin. Hups. Mut puisto oli hieno! Kuviakaan ei kyllä ole, vielä, filmillä pitäisi olla. Puolentoista tunnin kävelyn jälkeen Christie avas kameransa, jonka akku loppui just siinä hetkessä, mahtavaa :D
Mutta niin, El Parque Palmeral oli kaunis, Lola juoksi kuin Spirit, villi ja vapaa ja me aiotaan mennä uudestaan! Retkeen kului mukavasti koko päivä.

Tänään on perjantai ja selviydyin kouluun (kirjotan tätä vihkoon koulussa nyt: 8.23) Advil, vitamiinit ja omenat vie läpi tän koulupäivän (toivottavasti) ja pääsen nauttimaan vapaasta (ja terveestä) viikonlopusta. Odotan välkkää (ruoka) ja kello kahta (vapaus)... Tä viikko oikeestaan meni tossa Palmeral-retkessä ja kipeydessä. On mulla hurja elämä.....XD

Ainiin ja mahtuihan siihen myös sopiva (aivan liian suuri) määrä vauvan rääkymistä ja neljätuntinen itkuntäytteinen perhekeskustelu myös aluevalvoja paikalla ollen. Olen väsynyt. Huoneeni on kylmä. Eikä ne sälekaihtimet auta (hostäidin ja aluevalvojan ratkaisu huoneeni lämmittämiseen..) Odotan helmikuuta, joka on kuulemma kylmin kuukausista.
Nyt oikeesti haluaisin maahan jossa ymmärtäisin mitä tunnilla tapahtuu vaikka joutuisinki opiskelemaan enemmän. Rehellisesti mua alkaa pännii tää tunnil istuminen ku kuulet vaan hermoi raastavii merkityksettömii äänii . huoh.