100. Cien Sata

sata päivää oltu. Ei oo paljon sanottavaa, ihmisii ja juttui on ikävä, mut se kuuluu asiaan.

Perjantaina ekaa kertaa oikeesti tajusin et oon täällä, Espanjassa, ja asun täällä, Espanjassa, ja kaikist jutuist huolimatta, oon onnellinen :)

ulkona luokkalaisten kanssa :) = out with people from my class :)

Perjantain jälkeen en oo oikeestaan mitään tehnykkään muutaku nukkunu, Lauantai päivän, la-su välisen yön, sunnuntai päivän, tän päivän, Viime yönä verta vuotava nenä piti mut hereillä, ja otin oikeuden nukkuu läpi tän päivän. Koulussa muutenkaa enää muutaku juttelua (huutoa) ja elokuvien levotonta katselua (nukkumista mulle..) :D

heehehehehe


ainii tänään ku kävelin keskustas kävelin parkkeeratun auton vierest ja mun legginsit repes koska siit autost törrötti joku ruuvi..... hupsista

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


 One hundred days gone. Don't have much to say, except that I miss a lot of people and a lot of things.
But thats normal, a part of the deal.

On Friday, I, for the first time actually realized that I am in Spain, and that I live here, in Spain. Despite everything , I am happy. 


After friday I haven't done much more than slept. I slept all through saturday, sunday, the night between those two days, and today. Last night my lovely red bleeding nose kept me up all night, so no sleep then at least. So today I took the right to sleep in and not go to school. And well, it is not like I missed anything, the day would have been like all the others around these times, a lot of talking (yelling) and restless movie-wacthing (sleeping for me).

Oh yeah and today when I was walking down the street in the centre a car ripped my leggings because it had a freakin' nail or something pointing away from it. WHAAT i say..... woopsy

You english readers can probably check the picture and the video out from the finnish part! :)