hikoilen busseissa ja moikkailen kaduille ja taloille
mä tunnistan ne, ja ne on osa (tätä) kotia
vieläkin tapaan uusia ihmisiä
kasvoja katselen ja ääniä sumusesti kuuntelen
kuulokoje on poissa, uudet suut on haaste.
Olis joskus luullut, et elämä olis nyt jo normaalia
olis jotain rutiineja, jotain vanhaa
mut silti tä paikka yllättää
kulman takana odottaa
aina jotain uutta ja kiinnostavaa
nyt on juhlaa, pelkkää juhlaa ja vapautta
ja sillä on nimi
las hogueras
kadut on vallattu naapurustoravintoloilla
mojitoja kaadetaan kannuista ja maksetaan kolikoilla
on paperimassapatsaita tosi korkeita
ja ilotulituksia,
ainakin joka neljäs minuutti
on iloa ja riemua
oot ilonen ja riemukas , ja onnellinen
mut älä silti kävele kotiin yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti