29. FIN de semana

Noniin, nyt on aikaa kertoilla vähän mun menneestä viikonlopusta. Perjantai, ilta jolta odotin hauskan pitoa ja vihdoinkin uusien ihmisten tapaamista, elämän etenemistä (okei ehkä vähän liioiteltuna..) Ei sit loppujen lopuks päätynytkään siihen. 


Perjantai, päivä, ilta siinä missä muutkin. Käveltiin kuuden porukalla ylös linnaan nautittiin siellä näkymistä ja matkan ajan kuolleista jaloista.

Mut sieltä oikeesti näki koko kaupungin, nyt vähän tajuaa missä oikeen on ja missä mittasuhteessa. Näky vuorii (Jotka ei kyl Christiel ja Pearlil; USA:n tulokeil ollu mitään vuoria, naureskelivat vaan) jonne mulle tuli heti palava halu mennä kävelemään ja telttailemaan, sinne täytyy päästä. Ilta jatku meillä vaihtareilla ku paikalliset lähti kotiin, chillailemalla

rennosti kaupungilla. 


"Mercalaisilla" oli kotiin tulo aika ja lähettiin kipsii kotiin siinä kahen jälkeen. Tyytyväisin mielin mäkin menin kotiin, sen verran väsytti. Astuin sisään viidennen kerron asuntoon ja näin tän meijän käytävän päässä valoa, ajattelin mennä sanomaan hyvät yöt ja painua pehkuihin. Toisin kävi, Ricardo istu sielllä nojatuolilla tuimana (ihan ku jostain mafia leffasta) ja käski istumaan sohvalle. 
Tein työtä käskettyä ja aloin kuuntelemaan mitä hostisällä oli sanottavana. Mä en tiedä mitä se sano, mut kuulosti totiselta, ilmeisesti mun olis pitänyt kertoa heille tarkka-aika koska tulen kotiin tai jotain vastaavaa.


 Harmi. En vaan

ymmärtäny, että sellanen tarve oli ollut, sillä kun mä lähdin alkuillasta kotoa ja sanoit heipat ni kaikki oli ihan ilosina vaan et moikka moi. Nää on näitä kulttuurieroja. Suomalaiselle pitää sanoa et se tajuaa... :D Noh olin aika surkuna siitä jonkun aikaa koska en mä tietty kelleen mitää pahaa siinä halunnu. Kävin vielä uudestaan sanomassa anteeks ja menin naama vääränä nukkumaan.

Aamulla koitin hymyillä niin paljon et niiden on pakko tykätä musta kuitenkin. Ja no tuli muita asioita mieleen ni huolet siirty muualle, nimittäin yks mun ystävistä Suomesta, joka asu ihan tässä vieressä joutu vaihtaan perhettä ja oli lähdössä seuraavana päivänä uuden perheen luo, Cadiziin...


Sovittiin et hän tulee meille, syötiin lounasta ja lähettiin mekin kipuamaan jyrkkää rinnettä ylös sinne samaiselle linnalle jossa olin ekaa kertaa käynyt perjantaina. Olihan hänen se pakko nähdä. Ennen ku lähettiin mun symppis hostäiti kysy haluisko hän olla yötä täällä ku on sen viiminen yö, mut päädyttiin (luvan kanssa) sit meneen yöksi sinne Inkun hotelli huoneeseen <3 luksusta.

Linnailun jälkeen käytiin hotellilla ja suunnattiin kaduille ettii sopivaa ravintolaa viimisen illan kunniaks. Syötiin ihanassa italialaisessa mahamme täyteen ja ulos astuessa nähtiin sattumalta Christie, Cooperm Pearl ja Caitlin (USA). Nää oli viettämässä iltaa ja me päädyttiin seuraamaan heidän kanssaan. Myöhemmin oli määrä nähdä mun ja Christien kanssa samaa koulua käyvä poika jossain barrion alueella. Oltiin tietty ilosii, koska saatais espanjaisii paikallisii kavereita! Hän oliki sit venäläinen ja niin hänen kaveritkin, mut no puhuu ne espanjaa:D

Jossain kohtaa (kellonajasta ei tietoa) käveltiin hotellille "katsomaan elokuvaa" eli elokuva pyörimään ja unten maille :D Herätys aamulla aikasin ennen yheksään. Mä nukuin inkun aamiaisenkin yli ja lähin ysin jälkeen kävelemään haikeana kotia kohti. Erikoista kyllä, mun saapuessa kello 9.30 kotiväki oli kaikki jo hereillä (normaalisti noi aikuiset tääl herää joskus kahentoist jälkeen myös arkipäivisin). Pakotin itteni vaan olemaan, ja olemaan hereillä etten nukkuis taas mun koko pään sekottavia päiväunia vaan nukkuisin sit yöllä.

Iltapäivällä menin kävelylle Christien kanssa, mutta pian käännyttiin uupuneina takasin ja tultiin meille kattol Slumdog Millionare -elokuvaa ja syömään leipää..
Leffan jälkeen Christie meni kotiinsa ja mä jäin hillumaan koomatilaan kotiin.
Illalla päivällisen jälkeen vähän datailua koneella ja sit nukkumaan.
Tänä aamuna mulla tuli 1kk / 30pvä täyteen.

Onneks nyt vihdoin pyydettyäni kolmannen kerran vaihtarisisko Emily viereisestä huoneesta tuli kurkkaamaan aamulla mun huoneeseen, olisin muuten taas nukkunut pommiin, herätyskellot

huutaen vieressä. Koulussa nukahtamista vastaaan taistelua ja epämukavaa olelua ja vaihteeksi liikuntaa; sulkapalloa ja muuta sekavaa hengailua. Mut päivästä selvittiin ja nyt oon kotona. Syömään, kutsuttiin jo.

tässä mä siinä puussa johon kiipesin sillon joskus