Taas täällä! Päivä numero 23 alkaa olla lopuillaan.
Mun viikonloppu oli aika paljon uimista, makoilua, chillailua ja kävelyä, yksinkertaisesti Alicantesta nauttimista. Perjantai alkoi koululla, jonka 6 tuntinen urakka oli ehkä vähiten tylsä tähän mennessä, kun viimein muistin ottaa kirjan kouluun (se ainoa jonka täällä omistan; Leena Lehtolainen - Minne tytöt kadonneet Maria Kallio -sarja), jota sain sit suht rauhas lukea tunneilla, harmi vaan et noin kolmannel tunnil se oli jo loppu. Se siitä ilosta:D. Koulun jälkeen suunta oli rantaa kohti, mutta puolessa välissä matkaa onnistuin rikkomaan niinkin vanhat kuin viisipäiväiset sandaalit, jotka ei onneks maksanu ku 15€ (vaikka kertakäyttökengist se on aika paljon:D). Iltapäivä suju hengailessa rannalla ja kaupungilla. Illalla kierreltiin kaupunkia Inkerin ja parin amerikkalaisen vaihtaritytön kanssa, mutta mä lähdin talsimaan kotia kohti jo suht aikasin, sillä mun abuela (=isoäiti) oli saapunut lentokentältä kotiin saakka. Ricardo ei ollu nähny äitiänsä kahteen vuoteen, koska tämä asuu näiden kotimaassa Argentiinassa. Vaikka mä en hänen nimee vieläkään itseasiassa tiedä niin vaikuttaa tosi kivalta tyypiltä :)
Lauantai oli hostpadren Ricardon 34-vuotis syntymäpäivä. Sen juhliminen oli hieman Ricardo-puutteista, koska itse sankari oli töissä, mut kakkuu syötiin häntä ilmankin, oikea asenne! No päivällä sain mun vaihtarisiskon raahattua mukaani ulos vaihtareiden kanssa chillailemaan. Mulla oli hauskaa niinku viime postauksen kuvista huomaa, mut mul on sellanen olo et kotiaussi saatto hieman pelästyy erästä sattunutta välikohtausta. Nimittäin Cooper tää USA:n lapsi mahdollisesti oksensi keskelle kahvilapöytiä meidän nauttiessa viikonloppuiltapäivästä. Syytä ei tiedetä mut Cooper sano et kaikki on hyvin ni eihän siitä mitään muuta ku nolona pois paikalta ja hyvät naurut päälle. Jottette tekin nyt pelästy niin must tuntuu et kaikki on hyvin koska joskus tääl syö tosi paljon ja joskus ei mitään ja joskus nukkuu ku hullu ja välil ei saa unta ollenkaa, joskus tulee odottamatta tosi paha olo, mä selitän tän kaiken yksinkertaisesti vaan kaikel hässäkäl ja kulttuurishokeil mitä tääl saa päivittäis kokee. Kai se kropalleki on hämmentävää (tai sit ollaa vaan kaikki tosi sairait:D) Mutta se siitä oksentelusta ja muusta oudosta toiminnasta. Illalla hengailin Christien kanssa meillä epämääräistä kauhuleffaa katsellessa. Joskus yhden ja kahden välissä lähettiin Lolan kanssa ulos kävelemään ja Christie meni kotiin. Mä pelokkaana selvisin elävänä kotiin, onneks Lola tykkää tappaa näitä kamalia peukalon kokosii torakoita mitkä lymyilee kaikkialla öisin. Luulin olevani väsynyt, mut arvaatkaa vaan How I Met Your Mother -komediasarja veti taas huomioni pois moisesta lepäämisestä, ja katsoin kaksi 20 minuutin jaksoa. Mietin jaksaisinko vielä mennä suihkuun, vaikka jos järkevästi miettii ei olisi kauan tarvinnut miettiä ku katto niitä jalkoja... :D
En vieläkään ymmärrä mihin kaikki se aika meni, mutta kun pääsin sänkyyn saakka kello oli jo viis aamulla, kai oon todella pääsemässä paikalliseen rytmiin sillä siellä se isäntäperheen kasa puhui solavaa argentiinan espanjaa olohuoneessa.
Sunnuntaina menin yllätys yllätys rannalle makoileen ja uimaan. En saanut raahattua tylsää kotihiirisiskoani mukaan mutta meninpähän kuitenkin. Nautin auringosta ja maagisesta Frozen Yogurtista. Rannalta kotiin tullessa kuitenkin törmäsin omalla kadullani juuri tähän siskooni ja hostmadreen, jotka olivat menossa minnepä muualle kuin rannalle! Noh mä jätän petturi aussit omaan arvoonsa ja nautin omasta seurasta.
Tänään eli maanantai oli paluu koulunpenkille. Epämukava kävely kouluun aussisiskon kanssa aloitti aamun. Hereillä pysyminen oli jatkuvaa taistelua tunneilla istuessa. Toka tunti olikin sit jo liikuntaa, eli educacion fisicaa. Vuorossa ekaa kertaa oikeeta liikuntaa! Nimittäin Coopperin testi, 12 minuuttia juoksia niin pitkän matkan ja nopeasti kuin kukin pystyy. Juoksin ekassa erässä täydessä auringon paisteessa aamupäivän kuumuudessa. Paahteesta ei saanut piitata, oonhan mäkin tottunut siihen Suomen liikuntatunti kulttuuriin jossa on kauhee kilpailu menossa koko ajan. Täällä vähän eri meininki ja mä oon iha eri luokkaa suurinpaan osaan noista verrattuna:D Noh, ainut tunti ku voin tehä mitään on 2 kertaa viikossa ni kai siihen on sit voimia ja halua panostaakin. Päädyin juoksemaan kentän ympäri 19 kertaa, joka on metreissä tuntematon luku:D Voitte kuvitella sitä hien ja punaisuuden määrää pohjois-eurooppalaisen kasvoilla seuraavien 60 minuutin ajan. Huh huh... Loppu päivä meni kuten muutkin ja pian pääsin kotiin ja päikkäreille! Päiväunet oli tosiaan tarpeelliset vaikka ne ei yhtään sovi mulle ja olinkin koko iltapäivän ihan hukassa päivistä ja kelloajoista ja oikeastaan kaikesta. Alkuillasta menin Christien kanssa kulman takana sijaitsevan kuntosalin tiskille kyselemään hintoja ja sen sellaista. Jäsenyys on todella hankittava, 33€ kuukaudessa! Sisältyy kuntosali laitteet, pienen opetuksen siinä, jumppia ja tanssitunteja, spinningiä ja SAUNA!!
Huomenna ekalle tunnille! En malta odottaa.
Ikävöiden
Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti